Mielipide: Vegaaniruokavalio lapsilla

Mulla tiedettävästi riittää mielipiteitä asiaan jos toiseen. Olen halunnut jo pidempään ottaa blogissani kantaa erilaisiin ilmiöihin, mutta en ole tiennyt miten. En ole osannut kanavoida näitä mielipidepostauksia, vaan mielipiteeni ovat tulleet ymmärretyksi rivien välistä. Mungoanna kirjoittaa blogissaan mielipidemaanantai -postauksia ja olen aina pitänyt näistä. Jokainen voi halutessaan skipata mielipiteen ja siirtyä seuraavaan postaukseen. Varsinkin jos mielipiteen aihealue ei nappaa!

Niinpä, tänä sateisena maanantai aamuna ajattelin itsekin startata mielipidepostaukset. Mihin tämä saaga johtaakaan, se jääköön nähtävästi. Voi olla, että kyllästyn ensimetreillä, tai jaksan avautua viikottain. Sen enempää pohtimatta, tervetuloa lukemaan ensimmäistä mielipidekirjoitustani. Nyt keskustellaan ja virittäydytään tunnelmaan. Luvassa on kirjoitus siitä, mitä ajattelen vegaaniruokavaliosta lapsilla.

Mikä on vegaani? Olet varmasti kuullut ainakin yhden ystäväsi moittivan vegaani tai kasvisruokavaliota. Minä ainakin olen, vaikka en vegaanista ruokavaliota noudata. Vegaani ei syö mitään eläinkunnasta peräisin olevia tuotteita. Eläinkunnasta peräisin olevia tuotteita ovatkin: liha, kala, kananmunat, maitotuotteet ja niiden johdannaiset. Sanotaan tähän väliin, että toinen mummoistani ei pidä kanaa lihana ja sitä tarjotaan minulle yhä ruokapöydässä. Tämän lisäksi salamipizza on yksi mummoni tarjottavista.

Mielestäni tämä karrikoitu esimerkki kertoo hyvin siitä, miten lihateollisuus on osannut naamioida lihan kuluttajille. En itse osannut yhdistää lapsena possusuikaleita Pipsa -possuun, tai kanaviillokin kanaa, söpöihin kanoihin, joita kanalassa ihastelin. Ja siinä piileekin mielestäni koko homman ydin. Liha on naamioitu ruoan sekaan niin, että sillä ei ole lopulta paljoakaan tekemistä teurastamoiden kanssa. Kuluttaja ei syödessään ajattele eläimen elettyä elämää tai teurastustapaa, vaan mielikuvia.

Mikä sitten enää muistuttaa ruoassa siitä, että “hei sinä syöt ihan oikeasti, paskan elämän elänyttä eläintä, joka on tapettu vain sinua varten.” Voisiko uusi liha olla kasvipohjaista? Vai onko niin, että se maku ja koostumus eivät ole korvattavissa, vaan olemme ikuisesti lihansyönnin orjia? Tästäkin muistuu mieleeni omasta lapsuudestani se, miten en voinut syödä lihaa/kalaa, joka sisälsi ruotoja tai luita. Kaikki piti pilkkoa tai muussata, jotta ruoka muistuttaisi mahdollisimman vähän lihaa. Kananugetit, kanankoivet tai ribsit – hyi, nämä etovat yhä todella paljon.

Siksi onkin sangen outoa, että söin kyseenalaistamatta lapsuuteni ja nuoruuteni lihaa. Söin, vaikka en pitänyt ruoasta. Söin, koska minut oli opetettu syömään. Mitä väärää on siinä, että toinen kasvattaa lapsensa vegaaniksi? Haluaisin tähän teiltä rehellisen mielipiteen. Miksi lapsen ruokavaliot saavat niin paljon moittimista? Kenen asia on kommentoida sitä, mitä toisen lapsi syö? Onhan lapsilla ruokavalio rajoitteita, kuten meillä aikuisillakin. Ovatko ne “normaalit rajoitteet” jotenkin sallittavampia, kuin vanhempien toivomus siitä, että lapsi ei syö lihaa?

” Miksi pitää leikkiä vauvan terveydellä tuolla tavalla? “

Vauva.fi -kommentti keskusteluun vegaaniruokavaliosta

On allergikkoja, jotka eivät pysty syömään tiettyjä ruokia. On kasvissyöjiä, jotka on huomioitu juhlien ruokatarjonnassa. On absolutisteja, jotka eivät käytä alkoholia. Tuntuu, että kaikille näille pitää olla joku todisteltu syy. “Olen absolutisti, koska en osaa kontrolloida juomistani ja käyttäydyn alkoholin alaisena väkivaltaisesti.” Ainoastaan allergikko pääsee suhteellisen helpolla, sillä häntä säälitään. “Ai sä voit kuolla raa’asta kananmunasta, no sitten otetaan tämä ruokavalio tosissaan.”

Ja helvetti, kaiken kukkuraksi, olen törmännyt ravintola-alalla niin välinpitämättömiin kokkeihin, että olen joutunut itse puuttumaan heidän ruoanlaittoon. Mainitsematta nimeltä ravintolaa tai kokkia, olen työskennellyt ihmisen kanssa, joka on tahalteen paistanut vegaanin kasvikset voissa. Ivaillut perään, että huomaavatkohan makueroa. Siis helvetti, ei tämä ole mikään taistelutanner, jossa kokki saa päättää, mitä asiakas syö. Jokainen asiakas on kullanarvoinen, maksava asiakas. Jokaisella on oikeus vaatia tiettyä ruokaa, varsinkin kun siitä ravintolamiljöössä maksetaan kiitettävä korvaus.

On totta, että vegaani ei välttämättä huomaa voita ruoaassaan. Samalla tavalla, kuin lihansyöjä ei välttämättä huomaa makaronilaatikossa olevan soijaa, jauhelihan sijaan. Ruoanlaitto perustuu myös lihan peittämiseen. Oletko koskaan miettinyt, miksi kaupassa myydään kanasuikaleita, jotka on marinoitu hunajassa? Hinta on myös huomattavasti halvempi, kuin perinteisen maustamattoman kanasuikaleen tai fileen hinta. Syy halvemmalle hinnalle on siinä, että ruoka sisältää enemmän kastiketta ja vähemmän lihaa.

Toinen merkittävä syy on se, että kanan käyttöikää/säilyvyyttä on saatu pidennettyä marinoimalla se. Nuo hunajamarinoidut kanat ovat usein jämäpaloja, jotka ovat jääneet muista paremmista lihanosista. Näin nuo jämäpalat eivät olisi houkuttaneet sellaisenaan kuluttajaa ostamaan tuotetta, mutta marinaadin alla, ne ovat yhtäkkiä haluttavampia. Ja mikä on eniten perseestä ja vituttaa minua, on se, että jengillä on joku mielipide siihen, miksi hunajamarinoitu kanasuikale on täysin laadukasta ruokaa kasvavalle lapselle.

Tästä päästäänkin postauksen ytimeen. Voivatko ihmiset todella väittää, että tuo marinoitu kanasuikale on lapsen kasvulle paremmaksi, kuin puhtaat luonnosta saadut raaka-aineet? Vegaanit syövät palkokasveja, pähkinöitä, sieniä ja vihanneksia. Puhtaita raaka-aineita luonnosta. Vegaanit saavat näistä aivan yhtä paljon (eli tarpeeksi) ravintoaineita, kuin lihansyöjä, saa omasta ruokavaliostaan. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran verkkosivuilla todetaan, että huolellisesti koottu vegaaniruokavalio sopii myös lapsille ja nuorille.

” Onneksi olkoon että pilaatte lapsen oikeuden kehittyä normaalisti ja saada kaikki tarvitut rakennuspalikat luonnollisista lähteistä. ”

Vauva.fi -kommentti keskusteluun vegaaniruokavaliosta

Jos lapsi on vegaani tai kasvissyöjä, ei kenenkään muun tarvitse kommentoida hänen ruokavaliotaan. Samalla tavalla, kuin sinä et kommentoi ystävällesi sitä, miksi hän syöttää lapselleen huonolaatuista lihaa. Koska fakta on se, että hyvälaatuinen liha maksaa. Ja ruoka maksaa muutenkin aivan järjettömästi. Joten, kuinka moni lapsitalous pystyy ostamaan parempilaatuista ja eettisesti paremmin tuotettua lihaa? Kysynpä vaan. Ja mikä on minun kantani siihen, mitä meidän lapsen kuuluisi syödä?

Kantani on yksinkertainen. Lapsi syö samaa, mitä minä syön kotona. En tiedä sormiruokaileeko hän, vai käyttääkö lusikkaa. Käyttää mitä käyttää ja tämän pohtiminen ei ole nyt ajankohtaista. Oma ruokavalioni on 80% vegaaninen. Käytännössä käytän kananmunaa, juustoa tai voita satunnaisesti leivän päällä. Muuten en käytä maitotuotteita. En tosin ole kodin ulkopuolella yhtä tarkka, mutta kotiolosuhteissa, syön todella vähän maitotuotteita. Meiltä löytyy kotoa seuraavia tuotteita:

  • Kaurakermaa ja kauramaitoa
  • Paljon erilaisia kasviksia ja perunoita
  • Soijajogurttia tai kaurajogurttia
  • Tofua/Seitania/Muuta kasvisvalmistetta
  • Luomuvoita tai hummusta
  • Kuivaa soijarouhetta
  • Tomaattikastiketta
  • Erilaisia pähkinöitä
  • Papuja/linssejä
  • Hyvälaatuista valmismysliä
  • Kaurapuuroa
  • Riisiä/Pastaa
  • Kauraleipää

Kaikessa kauneudessaan, ruokavalioni koostuu pääosin näistä raaka-aineista. Näin kirjoitettuna lista tuntuu hieman tylsälle, vaikka teemme todella maukasta ruokaa. Olen ammatiltani kokki, enkä sietäisi syödä huononmakuista ruokaa. Gourmet päivänä syömme chilitofupastaa ja hieman tavallisempana päivänä, keitettyä riisiä, kasviksia ja esim. papukastiketta. Hyvin monipuolisesti eri raaka-aineita. Itse en ole laisinkaan kyllästynyt kasvisruokiin, vaikka olen niitä pian 5 vuotta syönytkin.

Ennen kuin ryhdyin kasvissyöjäksi, lempiruokiani olivat spaghetti bolognese, kanacurrykastike ja makaronilaatikko. Nämä kaikki on todella helppo toteuttaa myös kasvisversiona. Ikävöin alkuaikoina veristä lihaa, sillä kunnon pihvin söin aina lähes raakana. Jos menemme ravintolaan syömään perheeni kanssa, minulle on aivan sama mitä muut tilaavat. Ainut, mitä en voi sietää, on kommentointi minun ruokavaliostani. Ja sama pätee syntymättömään lapseemme. Lakatkaa kommentoimasta hänen ruokavaliotaan, kun toinen ei ole vielä syntynytkään!

Pitkäaikaista seurantatietoa tarvittaisiin, jotta voitaisiin sanoa, että vegaaniruokavalio olisi kasvun ja kehityksen aikana turvallinen. Mutta ei voida myöskään sanoa, että se on vaarallinen, koska tietoa ei ole, Erkkola toteaa.

Keskustelua lapsen veganismista

Olemme sellainen kansa, joka rakastaa suosituksia. Ja ne suositukset ovat nimenomaan koko massalle tehtyjä, eikä yksilöllisiä suosituksia. Mutta tämä tuppaa monella unohtumaan, kun mietitään ruokavaliota. Nukutetaan lapsi Kelan pahvilaatikossa ja pidetään häntä pakkasella ulkona. Näin suositellaan, tiesitkös! Pahvilaatikko on niin käypä nukutuspahvilaatikko, että mihin oikein tarvitsette tuota pinnasänkyä. Lapsen täytettyä 6kk, tarvitsee hän lihaa ja kalaa, mieluiten soseutettuna kaupan hyllyltä, koska me äidit olemme liian poikki tehdäksemme ruokaa itse. Mutta se purkki on parempi, kuin kasvisruoka. Muistakaa se!

Kaipaisin hieman sallivampaa lähestymistapaa. Olen itse tehnyt valtavan työn sen eteen, että minut otetaan tosissaan ruokavalioni kanssa. Olen avoin lapsemme ruokailulle, joskin uskon sen olevan kasvisruokapainotteinen. Mutta en tule kieltämään lapseltamme lihaa, vaan annan hänen itse päättää, mikä tuntuu hyvältä. Vegaanius ei ole rajoitus, vaan valinta. Kuten kaikki elämässä. Siitä voi olla mielipiteitä, mutta keskustelu ei saisi pohjautua tietämättömyydelle ja valheille.

Millaisia ajatuksia teille herää aiheeseen liitttyen? Oliko tällainen mielipidepostaus kivaa vaihtelua blogissa?

Lisää aiheesta:

17 Comments

  1. Moikka!

    Tämä aihe tosiaan on yksi joka saa ihmiset tulistumaan puolin ja toisin. Itse lopetin lihansyönnin 10 vuotta sitten ja osa on ollut täysin vegaaneja vuosia. En ole ikinä edes kokannut lihaa. 😀

    Täällä kasvisruokaperhe jonka isä on sekasyöjä mutta syö pääosin kasvisruokaa, äiti ja 1-v neiti veeganiruoan lisäksi välillä luomukananmunia ja kermajuustoa (joskus hunajaa teehen). Noiden lisäksi kotoolta löytyy miehen teehen käyttämää luomumaitoa. Heti oli selvää että lihoja ei anneta ja ruoat on tehty aina itse. Kukaan ei onneksi ole esim. neuvolassa vihjaillut mitään.

    Me syödään terveellistä ja monipuolista ruokaa ja se on yksi isoimmista ja tärkeimmistä lahjoista jonka voin lapsellemme antaa! Ruoka on energiaa josta solumme koostuvat. Sitä voi miettiä kumpi on parempi ja puhtaampi energianlähde ennen kuolemaansa stressaantunut eläin vai vaikka avocadot ja tofu.

    Puolin ja toisin kritiikkiä ei meinata kestää joten mun mielestä on hyvä mitä enemmän tällaisista aiheista puhutaan! Jostain syystä vegaaniruokavalio koetaan hankalaksi ja jotenkin puutteelliseksi. Ja vegaanit voi nähdä sekasyöjät välinpitämättöminä ja laiskoina. Niin tai näin eipä lihan jättäminen pois ruokavaliosta pahenna terveyttä jos pitää itsestään huolta, mutta vegaaneistakin toki löytyy näitä jotka vetää ranskalaisia ja ketsuppia joten tietty ruokavaliosta uupuu tärkeitä ravintoaineta. Naurettavia on kyllä noi väitteet että tahalteen leikitään lapsen terveydellä. Ei kukaan äiti leiki lapsensa terveydellä antamalla huonoa ruokaa.

    1. Hei Helena <3 Täydellinen kommentti aiheeseen, kritisoimatta lihansyöjiä. Ihana nähdä itse omin silmin, miten tämänkin aiheen voi nostaa esille, ilman, että aiheesta tympiintyy (ainakin kommenttiboksisssa) kukaan. Ollaan saatu tänne mieletön keskustelupiiri ja nyt oon ehdottomasti kallistumassa siihen, että kuuntelen äitinä omia vaistojani - ja syötän lapselleni ruokaa sen mukaan.

      Olen 100% samaa mieltä, että sekä vegaani, että liharuokavaliota noudattavista löytyy ihmisiä, jotka syövät epäterveellisesti. Kaikki ruokavaliot voivat olla epäterveellisiä, jos ei varmista saavansa kaikkia ravintoarvoja. Kiitos tästä!

      yst. Pinja Mitrovitch

  2. Asiassa on monia puolia. Hyvin hoidettuna asiassa en näe ongelmia kotioloissa. välillä tosin tulee vastaan uutisia, hieman vähemmän asiasta ymmärtävien, vegaanivanhempien lapsista kriittisessä kunnossa. Tässä vaiheessa asia onkin erittäin vakava.
    Myös mieleen tulee mikä on vanhemman suhtautuminen mikäli lapsi haluaakin syödä lihaa vanhempana, käydä vaikka kaverin kanssa ”mäkkärissä”. Onko asiasta tullut tabu, josta ei välttämättä uskalla edes mainita kotona, pelkona kotiaresti tai muu rangaistus. En tietenkään usko Pinja sinun olevan sellainen vanhempi, mutta näitäkin varmasti on.
    Pari minun mietettäni asiasta *Raffan Tommi

    1. Moi Tommi! Loistava pointti ja varmasti tulee mietittyä tätä, kun lapsi kasvaa. Valinnat saa itse tehdä, ruoalla ei rangaista, sillä sen seuraamukset kantavat hedelmää aivan liian pitkälle! 🙂 <3

  3. Oi olisiko chilitofupastan ohje mahdollista saada? 🙂 kuulostaa nimittäin herkulta. Itse osaan tehdä vaan hyvin perinteisiä italialaisia pastoja, niissä ei juuri tofua käytetä.

    1. Moi Jannika! Voi söpö, mä oon todella huono kirjoittamaan ohjeita ylös, mutta tässä on hyvin suuntaa antavasti:

      – 1paketti tofua
      – 1-2 chiliä
      – 2 sipulia
      – 4 valkosipulia
      – 1ptk kaurakerma tai oliiviöljyä (riippuu haluatko, että on kerma vai öljypohjainen)
      – jotain tulista kastiketta kaapista (sriracha, chipotle ym mieluisa jämächilikastike)
      – Pastaa, itse tykkään penne tai tagliatelle
      – 2 avokadoa

      Laita vesi kiehumaan ja sinne pasta kun kiehuu. Pannulle pilkottu valkosipuli, sipuli, chili ja tofu ja ruskista kunnolla. Lisää lopuksi kaurakerma, tai jos haluat pitää öljypohjaisena, lisää öljyä. (Itse rakastan tehdä tämän oljyyn) Tässä pastassa saa olla öljyä!

      Kun kaikki ainekset ovat ruskistuneet kauniisti, lisää joukkoon pilkottu avokado. Sekoita koko helahoito pastan kanssa ja avot! Siinä se kaikessa kauneudessaan: chilitofuavocadopasta.

      Jos haluat, että tofu saa kunnon marinaadin voit laittaa sen edellisenä iltana jääkaappiin öljyn, sipuleiden, chilin ja chilikastikkeen kera. Nopeuttaa myös ruoanlaittoa, kun tarvitsee vain heittää pannulle seuraavana päivänä.

      Toivottavasti onnistut! <3

  4. Mun mielestä lapsella on oikeus tietää mitä syö. Suurin osa lapsista ei halua syödä lihaa jos kuulee mistä se tulee ja että eläin on tapettu. Samoin ei välttämättä haluisi juoda maitoa jos kuulisi että se on äitilehmän maitoa vauvalehmälle ja äiti ja vauva on erotettu tms.

    1. Moi Peppiina! Oon täysin samaa mieltä. Ruoasta pitää tehdä läpinäkyvää ja lapselle ymmärrettävää. Niin tietää sitten minkä pohjalta valintansa tekee. Tämän pyrin muksulle opettamaan. 👍 Yst. Pinja

  5. Asiaa!! Lapsi syö sitä mitä kotona syödään ja se on perheen oma asia! Aikuisena saa itse päättää, mitä syö tai jättää syömättä. Olen aina sanonut kauhistelijoille, että vaikeinta vegaaniudessa on selittely ja omien valintojensa puolustelu. Jätin kaikkinaisen lihan pois ollessani 15v. Nyt olen ollut tiukan linjan vegaani reilut 5v. (ikää on 48v.) ja hyvin menee! Usein saan kyläpaikoissa tai ravintoloissa tyytyä kahviin, mutta olen jo tottunut siihen. En vaadi erikoiskohtelua ja syön sitten kotona. Mutta se arvostelu, kauhistelu, kysely ja moitteet- niitä ilman voisin hyvin olla ja juoda sen kahvini rauhassa.

  6. Hei!

    Kiitos tärkeästä ja kantaaottavasta kirjoituksesta. Olen itse vegaani ja hypoteettiset lapseni kasvattaisin myös vegaaneiksi. Itse en näe, että kyse on valintojen rajoittamisesta, vaan arvojen opettamisesta. Uskon, tai ainakin toivon, että moni vanhempi kasvattaisi lapsensa mahdollisimman anti-rasistiseksi tai anti-väkivaltaiseksi. Ihan saman asian minä tekisin lapseni kanssa, opettaisin hänelle väkivallattomat valinnat ja sen ideologian, että muut eläimet eivät ole täällä meitä varten, vaan meidän kanssa 🙂

    Kiitos rohkeasta postauksesta! Tiedän kuinka tulenarka aihe tämä joillekin ihmisille on.

    1. Hei Sofia ❤️
      Kiitos kommentista! Haluan uskoa, että ihmiset osaavat lukea tekstistä mielipiteeni lihansyöntiä kohtaan, mutta myös näkevät sen, että homma vaatii ajatustyötä. Mutta aihe on kieltämättä tulenarka.

      Kun lapsi ei ole vielä syntynyt, en tiedä, miten homma käytännössä toimii, vaikka toki toivon lapsestani kasvisruokailijaa. Tuntuisi oudolta tehdä kotona erikseen liharuoka ja kasvisruoka, enkä näe tätä toimivana kombona.

      Olen myös huolissani siitä, miten vanhempani suhtautuisivat siihen, että lapselle saisi kokata vain kasvisruokaa. En tiedä onko hölmö ajatusketju, mutta en haluaisi vaivata heitä tekemään lapselle erikseen ruokaa, hänen ollessa siellä hoidossa.

      Yst. Pinja

      1. Olin itse samasta huolissani lapsemme kohdalla, mutta hienosti on toiminut. Tosin meillä “rajoitteena vain” possu missään muodossa. Kotona emme sitä syö, mutta kodin ulkopuolella lapsi voi sitä syödäkin jos itse niin haluaisi. Kunnes osaa asian itse ilmaista, koostuu lapsen ruokavalio täysin vanhempien sanelemista asioista, suosituksia teilaamatta. Syömättömyyden ja syömisten perustelu ja tunne toisten vaivaamisesta ovat kurjia. Kunhan itsellä ja lapsella on hyvä olla niin en näe muilla olevan juurikaan sanavaltaa perheen ruokailuihin kotona tai sen ulkopuolella. Jokaisella perheellä on omat tapansa ja reseptinsä, ei pitäisi haitata niin paljoa onko naapurin lautasella kanaa vai quornia.

        1. Moi Emilia,
          Juurikin näin! Ja vaikka en tekstissä maininnut, on myös valtava etuoikeus, että pystymme tekemään valintoja ruoan suhteen. Köyhät maat eivät tähän pysty ja ovatkin ihan oma lukunsa. Hienoa, että olette tehneet teille toimivia rajavetoja!

          Yst. Pinja

JÄTÄ KOMMENTTI