Meidän vauva-arki on helppoa ja ihanaa

Mulla on ollut viimeiset viikot sellainen super hyvä boogi menossa. Vaikka aamut on venyneet aivan liian myöhäisiksi ja olemme laiskotelleet yökkäreissä koko päivän. Mä sidon mun arjen onnellisuutta tosi paljon aamuihin ja mm. siihen, miten hyvin nukun. Sillä meillä nukutaan, koen, että jaksan hyvin ja mun elämä on todella mielekästä. Ensimmäiset kolme kuukautta, ovat olleet kliseisesti todella ihania.

Vauva-arki on yllättänyt mut vain ja ainoastaan positiivisesti. Mun vauva on todella yksinkertainen tarpeineen, kuten uskon monien vauvojen olevan. Vauva syö, nukkuu, jokeltelee, kakkaa ja sama rumba alusta. Mä nautin todella tästä vaiheesta, kun baby ei vielä lähde liikkeelle, vaan viihtyy sylissä ja tissillä. Juuri nyt elän vauvan kanssa parasta yhteistä aikaa. En pysty yhtään samaistumaan siihen, että millaista on olla väsynyt ja masentunut.

Mun mielestä äitiydestä ja vanhemmuudesta, annetaan sellainen vaikea ja tylsä kuva. Paljon puhutaan siitä, miten äiti on väsynyt ja parisuhde reistailee ensimmäisen vauvavuoden aikana. Vauvavuodesta selviämiseen on kaiken maailman listauksia ja oppaita, mutta missä on se häikäilemättömän kaunis ja helppo vauva-arki? Ei kaikilla ole vauvan kanssa väsyttävää, kamalaa ja jotenkin ainaista selviämistä.

Joo, onhan se ikävää, jos vauva ei nuku, tai hänellä on vatsavaivoja. Kun äiti ei saa nukutuksi ja seksiäkin pitäisi harrastaa. Huonoista puolista puhutaan paljon, mutta missä on keskustelu mielekkään ja helpon vauva-arjen ympärillä? Meidän arki ei ainakaan ole kamalaa, vaan todella ihanaa. Kaspian nukkuu ja imetys sujuu. Me tehdään paljon asioita yhdessä ja erikseen, eikä meidän seksielämä ole mihinkään kuollut.

Uskon, että positiivinen mindset vauvavuotta kohtaan, vaikuttaa paljonkin siihen, miten raskaasti arjen ottaa. Se, että toinen pystyy hoitamaan kuusi lasta yksin, ja toinen rasittuu yhden kanssa, on täysin fine. Toisella äidillä, saattaa olla nyt kuusi hyvin nukkuvaa vauvaa, eikä se ole tältä yhden vauvan äidiltä mitenkään pois. Uskon myös, että vauvojen kanssa keskitytään liikaa siihen, miten vauva nukkuu ja onnistuuko imetys.

Toki nämä kaksi, ovat jaksamisen kannalta olennaisia asioita. Kuitenkin, hyvin monella imetys onnistuu, ja jos sen kanssa on haasteita, apua on saatavilla. Korvikkeeseen siirtyminen ei ole mikään häpeä, eikä sitä paitsi esim. maito yhtäkkiä lopu, kuten monesti kuullaan keskusteltavan. Jos maidon tuotanto vähenee, on se mahdollista korjata, ja saada vastaamaan vauvan tarpeita. En siis itse näe, imetystä tai syömistä sellaisenaan ongelmana.

Mitä tulee nukkumiseen, ymmärrän, että äiti voi olla väsynyt yö heräämisiin. Meilläkin on herätty ensimmäiset kaksi kuukautta useasti yössä. Vaiheita on erilaisia. Sen vuoksi olen hakenut ja ottanut apua vastaan niin, että olen saanut nukkua kolmet täydet yöunet vauvan synnyttyä. Lisäksi apua on todella paljon saatavilla, jos sitä osaa kysyä. Toki, osalla vauvoista on niin sanottu koliikki, eikä kolmen tunnin apu viikossa, voi mitenkään riittää kuromaan äidin univajetta.

Mutta, silti. Koen, että äitiys on hyvin yksinkertaista ja tullut itselleni luonnollisesti. Mitään ei ole tarvinnut pakottaa, kaikki on hyvin helppoa. Kuten raskausaikana varoiteltiin kaiken maailman pahoinvoinneista, en itse niistä kärsinyt. Mulla oli ihana raskaus, enkä sen vuoksi pysty samaistumaan vaikeaan raskausaikaan. Sama tuntuu pätevän tähän äitiyshommaan. En keksi mitään valituksen aiheita mun arjessa, vaan kaikki on tosi simppeliä ja kivaa.

Haluan hieman murtaa sitä jään pintaa ja ajatusta siitä, että äitiys ja vanhemmuus on jotain todella vaikeaa ja kamalaa. Kaikista ei ehkä ole äidiksi, kaikki eivät välttämättä halua lapsia. Kuitenkin, jos on perus terve korvien välistä ja lasten hankinta hotsittaa, en näe mitään esteitä lapsen hankinnalle. Elämä ei lopu lapsiin, piude ei ole totaalisesti ripped, eikä mies vaihda nuorempaan, kun hankkii lapsia.

Yhtä lailla on hyvä ymmärtää, että vauva-arki voi olla haastavaa, kun ymmärtää, että se voi olla elämän parasta aikaa.

Meillä vauva herää maksimissaan kerran yössä ja nukkuu hyvin päivällä. Päivisin mulla on aikaa tehdä vaikka mitä. Voin nähdä ystäviä, kierrellä kirppareita, kirjoittaa blogia, tai vaikka käydä treenaamassa. Saan nauttia päivällä harvinaisista valoilmiöistä, mennä mummon luo extempore lohikeitolle, tai lähteä viikoksi Kanarialle. Saan tehdä juuri niitä asioista, joista nautin, ja vieläpä kela maksaa siitä äitiystukirahaa.

Excusezmoi jos en ymmärrä, miten äitiyslomasta ei voisi nauttia täysin rinnoin? Näillä näkymin en haluaisi missään nimessä takaisin työelämään hetkeen, vaan viihdyn vallan hyvin kotona. Tähän vauvailuun, kun yhdistää sopivasti haastavia juttuja, pysyy balanssi kasassa. Mulle onnellisuutta arjessa lisäävät kirjoittaminen, valokuvaaminen ja jooga. Aamut on myös mun lemppariaikaa, sillä vauva vetää silloin parin tunnin tirsat.

Joo, joskus väsyttää, mutta en anna sille liikaa ajatusta. Joo, mun piude tikattiin synnytyksessä, eikä ole näin entisestä. Eipä se silti seksin harrastamista estä, ja onhan mulla omat kädet keksittynä, jos en kumppanin kanssa jaksa harrastaa. Mulla on koko päivä aikaa tyydytellä omia tarpeitani, niiden kaikissa muodoissa. Viimeiset kolme kuukautta ovat osoittaneet mulle, miten paljon pienistä asioista voi nauttia. Luulin, että osasin sen jalon taidon, mutta nyt tiedän, millaista on oikeasti olla läsnä ja nauttia arjen muruista.

Onko siellä muita, jotka todella ovat nauttineet vauva-arjesta? Tai kenelle tuli kenties yllätyksenä, miten ihanaa arki vauvan kanssa onkaan?

37 Comments

  1. Pingback: red dog casino
  2. Pingback: buy cialis 20mg
  3. Pingback: vardenafil 20 mg
  4. Pingback: vardenafil 20 mg
  5. Pingback: Cialis in usa
  6. Pingback: walmart pharmacy
  7. Pingback: order cialis
  8. Pingback: male ed pills
  9. Pingback: cialis vs viagra
  10. Moikka! Mulla on just samanlainen fiilis, että tää äitiyslomailu on ihan erilaista, kun mitä monet on puhuneet (usein siitä puhuu kyllä myös sellaset, joilla ei lapsia ole). Meidän poika syntyi 31.10. eli melko samoihin aikoihin kun teidän. Toisin kun annettiin ymmärtää, niin päivät menee nykyään super nopeasti ja on oikeesti todella kivaa!
    Toisaalta täytyy sanoa, että on helppo olla iloinen, jos vauva nukkuu hyvin. Heräilin/nousin pari ekaa kuukautta 8-10 kertaa yössä ja lisäksi kärsin tämän takia todella pahasta unettomuudesta. Päivät oli tosi raskaita, koska pää ei ikinä ollu selkeä ja harmitti, kun ei pystynyt täysillä nauttimaan muuten iloisesta pojasta. Onneksi perhe oli apuna! Tuolloin ja edelleenkin tosin kaipasin vertaistukea ja koitin etsiä blogeja, joissa puhuttaisiin huonoista öistä. Ärsytti, kun törmäsin vaan teksteihin, joissa hehkutettiin kuinka hyvin vauva nukkuu, ja kuinka vauvasta selviää vain ihan maalaisjärjellä :DD sitä vauvaa kun ei saa pysymään unessa maalaisjärjellä 😀 Nyt on onneksi alkanut yöt helpottamaan ja todellakin on kivaa, kun ei tarvitse mennä töihin ja kouluun, ja voi hoidella vauvaa!

  11. Mulla kaksi vauvavuotta ei todellakaan olleet helppoja, vaan elämäni raskaimmat vuodet, toku ilon pisaroitakin oli, toisinaan. Pimeinä kuukausina törmäsin usein tällaisiin postauksiin, jotka tuntuivat huutavan korviini: vauvan kanssa pitää olla ihanaa, voisivatko kaikki joilla on raskasta, pitää suunsa kiinni, ettei pelotella turhaan vauva-arjen haasteilla. Lopulta annoin näiden jäädä omaan arvoonsa. Vauva-arjesta saa puhua aidosti, hyvässä tai huonossa, kunhan aidosti. Jos vauvavuosi on raakalaismainen, siitä saa avoimesti puhua. Jos vauva ei nuku ollenkaan vuoteen, siitä saa puhua, jos et itse pääse viikkoihin ulos, se ei ole valittamista. Muiden miellyttämiseksi ei tarvitse yrittää pitää yllä positiivisuuden kulissia! Joskus tuntui, että koko yhteiskunta haluaa työntää mut yhä enemmän neljän seinän sisään, etten ole tervetullut mihinkään. Etten vain pelottele muita, etten edesauta vauvakatoa. Tuntui, että kaikki toivovat, että vauvavuoden väsyttämät vain yhteisen hyvän vuoksi näyttävät iloista naamaria, pysyvät hiljaa kotonaan. Vauvavuodet on nyt onneksi ohi ja olemme siirtyneet aivan ihastuttavaan taaperoelämään. Vauvavuoden kulkuun vaikuttaa asenteen lisäksi moni muukin asia: hormonit, tukiverkosto, neurologiset piirteet (toiset neurotyypillisempiä kuin toiset), terveydentila, sosiaalisuus/yksinäisyys, uni (itse kestin 1 vuoden todella hyvin univelkaa, vasta kolmantena vuonna se alkoi rajusti vaikuttamaan terveyteen), mahdollisen puolison työkuviot, oma persoona, vauvan terveys, sukulaisten terveys, omaishoitajuus yms. ihan tosi monet jutut! 🙂

    1. Komppaisin tätä! Itselläni ensimmäinen vauvavuosi oli todella raskas, nimenomaan hormonaalisista syistä. Vauva nukkui kuin unelma ja oli muutenkin tyytyväinen, mutta itse olin aivan hajalla itseni kanssa. Lopetin kaikkien blogien lukemisen ja somen seuraamisen, koska niistä tuli olo, että mussa on jotain todella pielessä. Oma tilanteeni saatiin korjattua hormoonilisällä, mutta vasta puolivuotta synnytyksestä ja kuurikin kesti sen 3kk. Nyt toinen vauvavuosi, 2v taaperonkin kanssa, on taas aivan erilainen, kun hormoonitasot palautuivat normaalisti synnytyksen jälkeen. Nyt vauvavuosi tuntuu suorastaan helpolta, vaikka lapsia onkin kaksi.

      Omasta onnesta saa nauttia ja siitä saa kertoa! Olen iloinen, että Pinja sinulla ja perheelläsi menee noin upeasti! Mutta minä ymmärrän kyllä täysin sen, että vauvavuosi voi olla ihmiselämän kamalinta aikaa, eikä se poista sitä kuinka rakas se pieni vauva silti onkaan! Eikä siihen aina auta oma asenne tai tahtotila, minä sen tiedän. Tuntuu uskomattoman kamalalta, kun oma unelma on ollut tulla äidiksi, ja sitten siitä ei nautikaan niin kuin etukäteen oli olettanut. Minä olen onnekas, kun tämä toinen vauvavuosi on erilainen <3 Mutta kyllä neuvoisin niitä, joilla on vaikeaa, pysymään poissa somesta! Itse koen, että hehkutusta ja onnen ylistämistä on paljon enemmän kuin negaa! Itse yritin löytää vertaistukea ekana vauvavuotena, ja päädyin lopettamaan somen seurannan, kun tuli vaan entistä ahdistuneempi olo.

      Mutta kaikkea hyvää Pinjalle ja perheelleen! Pitenevät päivät ja kevät tuovat entisestään lisää iloa ja mahdollisuuksia vauvan kanssa 🙂

  12. Kiva että olet saanut nauttia vauva-arjesta! Kaikki lapset ovat todellakin erilaisia… Minulla on kaksi lasta jotka olivat vauvana (ja ovat edelleen) täysin ääripäitä. Esikoinen oli haastava vauva joka valvoi yöt ja päivälläkin rauhoittui vain syliin. Koko aika on päässäni edelleen yhtä sumuista höttöä, puolitoistavuotinen kärsimys jostakin löytynyt ulospääsyä. Kakkonen olikin sitten yllättäen maailman helpoin vauva jonka kanssa arki oli ihanaa! Jos kaikki vauvat olisivat samanlaisia, mulla olisi varmaan kymmenen lasta… 😉ongelma on vaan siinä että etukäteen ei voi tietää mitä tulee…

  13. Olipa virkistävää lukea tällainenkin blogikirjoitus. (Eli muutakin kuin valittamista tai vaihtoehtoisesti välinekilpailua ihqsöpöimmistä vaunuverhoista.)

    Tuntuu, että raskaus ja vauva-arki ovat jotenkin oletusarvoisesti kamalia. Kun olen tehnyt muutaman lyhyen työkeikan äitiyslomalla, ihmiset ovat päivitelleet, että miten minä jaksan, olemattomat yöunet ja kaikkea. No kun yöunet ovat ihan hyvät ja vauvan kanssa on tosi kivaa. Ymmärtäähän sen, että koska raskauden ja vauva-arjen kanssa myös monilla äideillä on vaikeaa, että ihmiset haluavat olla empaattisia, mutta tulee jotenkin outo olo, että ensimmäinen oletus on aina se, että olisi vaikeaa. Sitten pitää jotenkin nolona selitellä, että itseasiassa minulla on ihan kivaa ja nukun hyvin, olen tosi pahoillani… Mutta ehkä Suomessa on muutenkin tämä “kel’ onni on se onnen kätkeköön” -kulttuuri, jossa ei saisi koskaan hehkuttaa omaa iloa, koska jollain muulla voi olla rankkaa. Ikään kuin oma onni olisi jotenkin pois ihmisiltä, joilla on vaikeaa. Päinvastoin, helposta vauva-arjesta nauttivat äidit voivat kenties ylijäämäenergialla auttaa heitä, jotka tarvitsisivat päiväunia koliikkiarjen keskellä?

    Nauttikaamme siis mukavasti vauva-arjesta sitä mitenkään häpeilemättä.

  14. Mua jo raskaus aikana ärsytti ihan kauheasti kun ihan joka paikasta tuli että kohta se elämä sitten muuttuu, ette saa nukkua ja on rankkaa ja omaa elämää ei enää ole. Oltiin miehen kanssa vaan sitä mieltä et tuskin se niin paljon muuttuu ja kaikki mitä tulee vastaan nii niistä selvitään.

    Nyt herra reilu puoli vuotta ja se on ollut ihan parasta aikaa. Ei univelkoja vaikka toki ekoina kk ei kokonaisia öitä tulekkaan nukuttua. Synnytyksestä palauduin nopeasti, seksielämä ei kärsinyt ja harrastuksiin pääsin palaamaan nopeasti ja tällä hetkellä ennätyksen salilla tullut kaikissa liikkeissä. Lapsi on todella hyväntuulinen, aktiivinen ja touhukas, jolle kaikki uusi on mielenkiintoista ottaa kaiken hyvin vastaan.

    Usein tuntuu että on jopa rikollista sanoa että vauva vuosi on ollut helppo eikä rankka. Lisäksi monesti katsotaan pahasti jos teet asioita mitä itse haluaa ja on välillä hetken erossa lapsesta. Toisaalta saanut hirveästi myös positiivista palautetta miten on ihanaa ja poikkeavaa kuulla positiivista palautetta vauvan tulon jälkeen ja ettei kaikki olekkaan rankkaa ja että elämä jatkuukin lapsen jälkeen 😊

    Tulipas sekava kommentti, mutta olet lähes ainut äiti ketä jaksan seurata, koska uskallat olla oma itsesi eikä tartte esittää mitään superäitiä vaan teet asiat parhaalla näkemälläsi tavalla ja pidät myös itsestäsi huolta 😊

    1. Moikka Jen,
      Kiitos kommentista.
      Piristävää kuulla, että teilläkin kokemus lapsen saamisesta oli päinvastainen, kuin “peloteltiin”. Mä oon tullut siihen lopputulokseen viimeisten kuukausien aikana, että niin raskaudessa, kuin äitiydessä on todella paljon eroja.

      Sen vuoksi on mielestä parempi jättää sanomatta oma negatiivinen mielipide, kuin kertoa se varoittavana esimerkkinä. Toki on hyvä olla realistinen, mutta jos varautuu pahimpaan lapsen myötä, voi joutua ns. “negatiivisen ajattelun kehään”. Siitä voi olla haastavaa päästä pois.

      Ihana kuulla, että mun jutut nappaa! Monesti kelaan, että blogi on niin last season, että meinaan laittaa tän hyllylle. Sit tällaset kommentit saa mut tosi hyvälle tuulelle. Ihanaa viikkoa sulle! Yst. Pinja

  15. “Sen vuoksi olen hakenut ja ottanut apua vastaan niin, että olen saanut nukkua kolmet täydet yöunet vauvan synnyttyä”

    Eikö lapsen isä osallistu mitenkään, kun pitää apua erikseen hakea ja ottaa ? Lapsen isältähän ei pitäisi tollasta erikseen hakea tai pyytää vaa se on luonnollista ja osa vastuullista vanhenmuutta ja kunppanuutta?

    1. Hei super mama,
      Kiitos kommentista.
      Lapsen isä osallistuu lapsen hoitoon, mutta tekee myös ma-la paljon töitä. Meillä on pieni koira, joten tarvitsen apua koko paletin hoitoon arkisin. Kotipalvelu on tarkoitettu myös perheille, ei pelkästään esim. yksinhuoltajille. Lisäksi, sitä ei myönnetä jos sille ei nähdä tarvetta ja meille on tehty tilanteestamme arvio. Kaikestahan en voi täällä blogissa puhua, joten ymmärrän, että voi olla vaikea ymmärtää tarvitsemamme avun tarvetta.

      Kivaa loppuviikkoa sinne! Yst. Pinja

  16. Tästä kirjoituksesta tuntuu mun korvaan paistavan ymmärtämättömyys niitä äitejä kohtaan, jotka eivät koe vauva-aikaa auvoisena ja kotona oloa helppona. Muistetaan kuitenkin se, että kaikkien synnytykset ovat erilaisia. Vauvat ovat erilaisia. Äidit ovat erilaisia. Jollakin saattaa revetä alakerta sulkijalihakseen asti ja istuminen onnistua vasta puolen vuoden päästä kivutta. Jollakin vauva huutaa mahavaivoja öisin 20min välein, eikä mikään ruokavaliomuutos tai muukaan auta. Ja sitä kestää puoli vuotta. Joillakin on helpompaa ja ihanampaa, ja siitä pitää ehdottomasti nauttia ja olla kiitollinen. Mutta molemmat on täysin ok. Mä en koe että enemmän sitä kauheutta tuotaisiin esille. Olen itse törmännyt tasapuolisesti molempiin näkökulmiin. Mutta tästä kirjoituksesta mulle tuli vain sellainen olo, että se onni ja auvo olisi jotenkin pelkästään korvien välistä kiinni. Vaikka se ei todellakaan kaikilla ole niin. Omasta onnesta saa ja pitää nauttia, mutta samalla ei tarvitse sanoin painaa alaspäin niitä joilla asiat ei ole samoin. Tää voi tietysti olla aivan täysin mun omaa tulkintaa, mutta kunhan nyt jaoin ne sinun kanssasi.

    1. Hei Norp,

      Kiitos kommentista. Tän postauksen tarkoituksena oli fiilistellä, miten helppoa oma arki on. Ei missään nimessä lytätä toisia äitejä, joilla saattaa olla synnytyksestä palautuminen hitaampaa, tai arki haastavaa. Mun ystäväpiirissä on myös äitejä, joilla on ollut paljon haastavampi raskaus, koliikkivauva ja huonosti nukkuva vauva. Multa löytyy heitä kohtaan tieysti empatiaa, mutta ei minkäänlaista samaistumispintaa.

      Olet siis ehdottomasti siinä oikeassa, että en voi ymmärtää, millaista on olla äiti, joka ei tunne oloa kotona helpoksi. Näin multa puuttuu ymmärrystä, mutta olen tieysti avoin ymmärtämään. Olen sama mieltä, että molemmat on täysin ok. Mutta tuosta toisesta puolesta omasta mielestäni (eli vauva-arjen haasteista) puhutaan jo paljon, toin siis esille positiivisen puolen asiasta.

      Uskon, että korvien välissä on kiinni se, pystyykö kasvattamaan terveessä ympäristössä lasta. Ja millaiseen elämäntilanteeseen lapsen synnyttää. Ja olen kyllä sitä mieltä, että oma onni ei roiku lapsen varassa.

      Jos kokee onnettomuutta äitiydessä, niin kyllä sille pitää ja voi tehdä jotain. Mutta ei onnellisuus ole pelkästään päässä liikkuvista asioista kiinni, harmi jos toin sellaisen tunnelman tässä tekstissä. Oon pahoillani yleisesti, jos tästä tuli muita alaspäin painava fiilis.

      En missään nimessä halua lytätä muita, vaikka esitänkin välillä hyvin kärkkäitä mielipiteitä.

      1. Kiitos asiallisesta vastauksesta! Sun tekstit tosiaan tuppaa olemaan aika kärkkäitä usein, niin kovin helposti itsekin provosoituu ja ei ehkä osaa tulkita tekstiä ihan puolueettomasti.

        Kiva kuulla, että tässä ei ollut kyse siitä mistä alkuun tulkitsin olevan. Sun vastauksen osalta voin allekirjoittaa kaiken mitä sanoit! Olen ehdottomasti sitä mieltä, että sillä korvien välissä tapahtuvalla ajatustyöllä on myös suuri vaikutus millaiseksi vauvavuosi muodostuu. Kaikkea hyvää teille.

        1. Samoin sulle kaikke ihanaa ja kiitos kun jätit asiallisen kommentin! Tuli juuri oikeaan saumaan ja laittoi omankin ajatustyön kulkemaan 🙂✌️

JÄTÄ KOMMENTTI