Matkapahoinvointi ei ole este matkalle

Päivän kuuma peruna on matkapahoinvointi. En liiemmin puhu aiheesta, sillä olen oppinut hillitsemään sitä lukuisten reissujen aikana. Olen kuitenkin kärsinyt autossa niin kauan kuin muistan. Se alkoi jo lapsena, jolloin isäni vielä poltti autossa. Haju tarttui takapenkin kankaisiin ja pidin usein ikkunaa auki raikkaan ilman toivossa. Muistan monet ruuhkat, joissa auto nytkähteli hitaasti eteenpäin ja sitten taas jarrutettiin. Tämä on yhä pahinta vatsalleni, äkkinäiset jarrutukset ja hidas ruuhka.

En enää omista autoa, mutta ratin takana en kuitenkaan voi pahoin. Jos näen liikenteen ja pystyn keskittymään siihen, olen täysin oireeton. Tämän vuoksi ilmoittaudun mielelläni kuskiksi aina kun on mahdollista. En usko, että olisin voinut esim. Costa Ricalla nukkua takapenkillä serpentiiniteillä tai lukea kirjaa, kuten monet ystäväni. Olen aamuvirkku, joten herään mielelläni aamulla liikenteeseen ja muut voivat jatkaa unia autossa. Näin omat lomani ovat sujuneet aika mutkitta.

Linja-auto on minulle ehdottomasti pahin pahoinvoinnin aiheuttaja. Tällöin ratin takana voi olla kuka vaan bimbo, joka ei osaa ajaa tasasen tappavasti. Bussien jälkeen pahin on veneet, jolloin joudun oikeasti keskittymään ja vain istumaan hiljaa. En pysty katselemaan kauniita maisemia ympärillä, vaan keskitän energiani hengittämiseen. Kävin eilen elokuvissa ja unohdin rillini kotiin, jolloin kärsin myös pahasta olosta. Rillien lisäksi unohdan aina, että 3D leffat eivät sovi silmilleni ja joudun tyytymään 2D elämykseen.

Matkapahoinvoinnista kärsii eniten 2-15 vuotiaat lapset ja joka kolmas aikuinen. Huono olo johtuu sisäkorvan ärsytystilasta, jonka saa aikaan toistuvat ja heijurimaiset liikkeet. Pahoinvointia pahentaa se, että silmien antama tieto ympäristöstä ei vastaa tasapainoelimen tuottamaan infoa. Näin tapahtuu tiloissa, joissa katse ei kohtaa kunnolla maata (esim vedessä). Pahoinvointi alkaa ensioireista, joita ovat tyypillisesti kalpeus, hiki ja haukottelu.

Itselläni särkee usein päätä, heikottaa, pyörryttää ja sitten vasta oksettaa. En muista kuitenkaan pahoja oskentelukeissejä, vaan yleensä olen saanut oireet hyvin hallintaan. Pahoinvointi ei ole este matkustelulle, vaan yksinkertaisesti kohdattavissa oleva hidaste. Toistojen määrä on itselläni helpottanut huonoa oloa ja nykyään pystyn keskittyneenä istumaan koko matkan ilman pahoinvointia. Uskon, että oma matkapahoinvointini on nykyään lievällä tasolla ja kontrolloitavissa.

Alla muutama vinkki, joista olen itse saanut pahimpina hetkinä hjelppiä:

  • Ennakoi valitsemalla hyvin istumapaikkasi. Autossa paras on tietenkin etupenkki! Veneessä, lentokoneessa ja laivassa kannattaa istua mahdollisimman keskellä
  • Katso horisonttiin, pahin mitä voit tehdä on lukea tai katsoa puhelinta
  • Pukeudu lämpimästi ja mukavasti, näin voit liikuttaa kroppaasi
  • Pidä taukoja ja varmista raittiin ilman saanti
  • Syö ja juo sopivasti, kuitenkaan keskittämättä energiaa karkkipussiin

Tiedän monia joille lääkkeet ovat apu pahoinvointiin. Vältän itse kuitenkin tablettien popsimista ja tykkään suosia koppakonsteja. En kuitenkaan kärsi enää järkyttävästi matkapahoinvoinnista, joten omat oireeni pysyvät noilla vinkeillä hallinnassa. Onko teistä kenelläkään jakaa tietoa tai kokemusta mistään muista matkapahoivointia lievittävistä luonnonlääkkeistä? Olisi mielenkiintoista tietää etenkin lapsia auttaneista konsteista, sillä tätä tietoa ei varmasti koskaan ole liiaksi!

<3: Pinja

JÄTÄ KOMMENTTI // COMMENT BELOW