Masentunut elää menneisyydessä ja ahdistunut pelkää tulevaa

..sanoi joku viisaampi kuin minä. Lause aktivoi mun aivonystyrät. Haluan ymmärtää itseäni ja voimakkaasti värähteleviä tunnetilojani. Viimeaikoina olen haikaillut takaisin menneisyyteen. Herännyt hämmentäviin uniin yöllä, jotka ovat sekoittaneet mun käsitystä minuudesta. Muistan yhtäkkiä uskomattomia tarinoita lapsuudestani, enkä ymmärrä niiden yhteyttä tähän hetkeen.

Olen aina elänyt satasella, mutta kun sitä “satasta alkaa pilkkomaan osiin”, kätkee se sisälleen käsitelemättömiä tunteita. Tiedän, että jankkaan kaikissa somekanavissani samoja asioita väsymykseen asti. Henkinen hyvinvointi, irtipäästäminen, läsnäolo, muutokset, valinnat, näkökulmat, suorittaminen, menneisyys, tulevaisyys, nykyhetki..

En pyytele anteeksi. Käyn elämänkoulua itseni kanssa kokoajan, eikä se tule koskaan loppumaan. Kirjat vaihtuvat, luokkatilat pienenevät ja koulukaverit vähenevät. Toivon, että tulen aina tuntemaan värähtelyn näin vahvasti. Haluan elää tätä rikasta elämää, jota elän. Haluan ymmärtää. Haluan päästää irti, jotta annan tilaa yhä vahvemmille tunteille. Toivon, ettei ymmärrys itseäni kohtaan koskaan lopu.

Kurkkasin tänään menneisyyteeni, ymmärtääkseni nykyhetken.

Kevät 2014. Vaihto-opiskelu Espanjassa. Panchon kotiutuminen. Uuden kielen opettelu. Suhdeongelmat. Treenit 8x viikossa, tarkka ruokavalio, itsestyyttely, “mikään ei riitä minulle” -mentaliteetti.

Syksy 2014. Ero. Istun kahvilassa Berliinissä, vastapäätä mua istuu mun hyvä ystävä. Hymyilen, mutta sisällä haluaisin itkeä. Mielessä pyörii samat asian kuin kotona. Tajuan, ettei mun ajatuksista ole pakopaikkaa.

11071221_10206125992531401_284257408_o.jpg

pinja paying.jpg

Talvi 2014. Reissaan junalla Sveitsin halki, näen toinen toisiaan uskomattomampia paikkoja. Pidän matkustelua itsestäänselvyytenä. Vaikutan ajoittain vihaiselta, kenties äkäiseltä -kuittaan vain olevani temperamenttinen. Todellisuudessa, mulla on vain paha olla sisällä.

(sidenote: yleensäkin, jos saat joskus toisen vihan päällesi -sen antajalla on todennäköisesti itsellään huono olla ja sinä satuit vain eksymään paikalle)

IMG_6429

IMG_6342

Kevät-Kesä 2015. Ajatukset seuraavat kokoajan, minne ikinä menenkin. Pakkaan toistuvasti matkalaukkuuni tiiliskiviä. Laukku kasvaa reissujen mukana, sillä tunteet ovat yhä käsittelemättä. Tapaan exäni, jonka läsnäolo “kadottaa” hetkellisesti nuo tunteet. On vain ajan kysymys, milloin tuon suhteeseemme käsittelemättömät ongelmani (ja hän omansa).

IMG_8450
Lähes kaikki kuvat postauksessa on ottanut ihana ystäväni Nata.

Talvi 2015. Valmistuminen. “Koulu loppui, mitä nyt?” Yhä töissä tarjoilijana, yhä vailla minkäänlaista suuntaa elämässä. Hieman oli eri suunnitelmat kun koulunpenkille istahdin 6,5vuotta sitten. Taisinpas ajatella, että “sitten kun valmistun, sitten olen valmis, sitten olen onnellinen.”

2016-2017. Yksinkertaisuudessaan tuntuu, että olisin vieläkin vuodessa 2016. En oikein ymmärrä mihin katosivat viimeiset kaksi vuotta. Varmaan jonnekin näiden painavien tiiliskivien kantamisen alle? Nämä olivat mun pienen elämäni opettavaisimmat vuodet.

Tänään, 19.3.2018… kunnes saapui nykyhetki. Nyt on menossa se kaikkein opettavaisin vuosi. Matka itseeni, matka pois menneisyydestä. Tunteiden käsitteleminen ja ajatusten tuominen tälle vuosisadalle. Itsetutkiskelu. Rakkaus. Ymmärtäminen. Se vaatii tämän yksinäisyyden. Kun ympäriltä riisuu kaiken rahalla mitattavan, materiaalisen. Mitä jää jäljelle?

redvelvet-6.jpg

Mitä jos olenkin kokoajan vain onnistunut? Tehnyt asioita, jotka niillä resurseilla, sen hetkisellä tietotaidollani ja tilanteessani olivat mahdollisia? Miksi en ole nähnyt omaa potentiaaliani aikaisemmin? Onko se niin, että universumi on kokoajan lähettänyt minulle vihjeitä? Pieniä muistutuksia siitä, että kaikki on hyvin. Ettei mun tarvitse odottaa sitä valaistumista tai siirtää mun onnea eteenpäin.

Että mussa on se kaikki. Elämällä on tänään jo kaikki. Ongelmat ovat tänään käsiteltäviä, ei tulevaisuuteen siirrettäviä -ja ettei niin isoa ongelmaa olekaan, jonka yli en pääsisi. Tänään päästän irti, niin menneestä kuin tulevasta. Milloin sä oot viimeksi joutunut päästämään irti ja mistä? Mitä koit irtipäästämisen jälkeen?

PS: Jos susta tuntuu siltä, että sä tarvitsisit vähän voimaannuttavaa seuraa, niin tuu mukaan “Raise your vibes -tapaamiseen”. Tämän naistenringin järjestää ihana Lotte, joka on super voimaannuttava ja syvällinen sielu. Mä tuun ehdottomasti paikalle (joskin saatan kärsiä pienestä darrasta, kun vietän kaverin 30v synttäreitä edeltävänä iltana), mutta tuu sä jooko piristämään mua!

<3: Piña

6 Comments

  1. Mielenkiintoinen postaus, tällaisia pohdintoja on aina kiva lukea! Mä olen itse alkanut prosessoimaan mennyttä enemmän vasta viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa; Aina sieltä syömishäiriön syntytekijöistä riittämättömyyden tunteeseen sekä viime keväisen sairaalaepisodin jättämään läheisen menettämisen pelkoon ja paniikkikohtauksiin. Oon tullut vähän samaan lopputulokseen, että oon tehnyt kyllä jokaisella hetkellä parhaani.
    Oon myös aika satavarma, että jos jäisi odottelemaan valaistumista ollakseen onnellinen, saisi ootella aika pitkään. Epätäydellisyys ja rikkinäisyys on osa ihmisyyttä (vaikka itse välillä näitä piirteitä itsessäni inhoankin, en ole zenmunkki) 🙂

    Ihanaa päivää!

    ~Heidi K.

    1. Hei Heidi <3

      En pysty samaistumaan syömishäiriön käsittelemiseen, mutta riittämättömyyden tunteeseen kylläkin. Jokainen meistä tekee varmasti parhaansa näissä elämäntilanteissa, meille annetuilla eväillä. Kun prosessoit mennyttä, muista olla armollinen itsellesi. Sinne menneeseen ei kannata jäädä liikaa ajattelemaan, sillä siihen ajatusvirtaan voi hukkua. Mä joudun välillä muistuttamaan itseäni siitä, että menneisyys on aina ollut joskus nykyhetki. Sitten käännän kysymykset päässäni tähän muotoon: mitä voin tänään tehdä? mitä voin tässä hetkessä konkreettisesti saavuttaa?

      Tsemppiä sun prosessiin ja hyvää yötä.
      PS: Ihana kun kommentoit ja jaoit sun tarinan. <3:llä Pinja

      1. Helposti sitä tosiaan uppoaa sinne ajatuksiinsa ja vähän elää uudelleen sen vaiheen ahdistusta. Tosi hyvä tuo sun “kääntöharjoitus”: Pääkopalle tekee erittäin namia miettiä niitä konkreettisia steppejä 🙂

        Tsempit ja hyvät huomenet sinne! <3

  2. Voin samaistua tähän niin kovasti. Viime vuosi meni omaa menneisyyttä analysoidessa ja tämä vuosi alkoi tulevaisuuteen haikailuilla. Kai tässä koko ajan tulee yhä valmiimmaksi ja samalla ei valmiiksi koskaan. Oispa hetkessä eläminen ajoittain helpompaa. 😀

    1. Hei Merminttu! Kiitos kommentista <3
      Mä oon tullut siihen lopputulokseen, että kaikki me analysoidaan. Toiset nyt, toiset myöhemmin -kaikki aikanaan.

      Eiköhän yritetä kimpassa elää hetkessä?

JÄTÄ KOMMENTTI // COMMENT BELOW