MANNAPUUROA JA MANSIKKAA

smile-9

smile-1.jpg

smile-2.jpg

Jos totta puhutaan (eli aina) mun oli tarkoitus kirjoittaa aivan eri aiheesta tänään. Se aihe ei ollut yhtään näin sponttaani, luova, kaunis tai ajankohtainen. Jätetään se siis toiseen kertaan, koska kas kummaa, näitä näppäimiä painelee nyt pienessä humalassa oleva bloggaaja. Kyllä, luit oikein. Perinteinen saunailta venähti ja päätettiin Sagan kanssa ottaa punaviinilasien päälle coronat. “Onneksi” 8h päästä on suhteellisen rankka yogatunti, niin pääsen hikoilemaan nää holit pois kropasta.

Pakko tähän väliin kirjoittaa, että oon korjannut mun kirjoitusvirheitä tässä jo kolme kertaa…Hieman on vaikeuksia osua näihin näppäimiin, hups. Mission accomplished: I’m officially old when I get drunk after two drinks. Mutta että, mitä tähän nyt lyhyesti elämästä kirjottaisi. “Lyhyestä virsi kaunis”, sanoi joku viisas joskus. Nyt on aika hyvä olla näissä punaviinihöyryissä. Takana on melkein viikon työputki, joka kahden kuukauden työttömyyden jälkeen tuntuu ihanalle. Kroppa on tosin aika raskas ja loppu, uni maistuu paremmin kuin koskaan. Thank you universe, mun unenlahjat on peritty isältä ja nukahdan paikasta, ajasta ja ärsykkeistä huolimatta.

Tässä ollaan menty elämän kanssa päivä kerrallaan ja annettu virran viedä. Tuntuu, että ekaa kertaa koskaan mä oon oikeasti vapaa (ja villi, watchout boys!). Mä oon tuntenut mun lähellä värisevän energiakentän, se on ollut ihan käsinkosketeltavissa. Oon luottanut mun intuitioon sataprossaa ja tehnyt varmasti oikeita valintoja mun terveyden kannalta. Oon syönyt vegaanijäätelöä purkki tolkulla, yoogannut viimeistä päivää, lähettänyt kasapäin hakemuksia, hyppinyt tapaamisesta toiseen ja overall vaan rokannut wherever I go.

Juhlin arkeani,
vaiston johdattamia askeleitani.
Teen niin päivittäin.

Mun ystävä Rosi tutustutti mut eilen yhden super mielenkiintoisen someprojektin pariin ja mä oikeasti uskon, että tästä tulee iso juttu. Sen lisäks sain toisen työpaikan, jota en edes tiennyt tahtovani. Tiedättekö, se paikka ja ihmiset värähtelivät hyviä viboja. Tuntuu, että mulla on joku supervoima, jonka avulla mä imen mun lähelle hyvää energiaa. Luulen, että se energia lähtee musta, että kaikki mun ympärillä on kuten aina..mutta, mä vaan ite reagoin eritavalla. Does that make any sense to you?

PS: Tässä mä pöydän ääressä lausuin ääneen ison unelman: “Mä haluaisin joskus kirjailijaksi”. Kerro mulle, mikä sun haave, toive tai unelma on? Vaihtoehtoisesti kirjoita se ylös. Ruutupaperille. Puhelimen notepadille. Tän postauksen kommenttiosioon.

Tee siitä totta, never stop dreaming.

<3: Piña

JÄTÄ KOMMENTTI // COMMENT BELOW