Kuohuviiniä lounaaksi – Äitiys ja alkoholi

Ihan alkuun haluan hehkuttaa, että me oltiin perheenä Helsinki Mission inserttivideon kuvauksissa. Meitä haastateltiin pariterapiaan liittyen ja tuo video näytetään telkkarista osana Joulun tähdet – kynttiläkonserttia. Konsertti kuvataan Agricolan kirkossa ja se tulee Neloselta 23.12. klo 20.00, 25.12. klo 16.30 ja torstaina 26.12. klo 15.30. Teille, jotka ette välttämättä tiedä, haimme apua Nuorten kriisipisteeltä, kun saimme tietää yllätysvauvasta. Videolla kerromme omin sanoin meidän tunteista pariterapiaan liittyen.

HelsinkiMission perinteinen kynttiläkonsertti on tosiaan 10.12 Mikael Agricolan kirkossa ja kurkkasin, että sinne myydään yhä lippuja. Lavalle astuu Suvi Teräsniska, Samuli Edelmann, Jesse Kaikuranta, Jannika B, Reino Nordin ja Hanna Pakarinen. Me ollaan edustamassa paikalla ja olisi ihana nähdä teidätkin siellä! Konsertin tuotoilla autetaan yksinäisiä vanhuksia, nuoria ja lapsiperheitä. Lue lisää ja osta lippu täältä. Jos haluat katsoa konserttia (tai meidän haastattelua) kotikatsomosta, laita päivät ylös ja tue Helsinki Mission upeaa työtä.

Nyt itse asiaan: äitiys ja alkoholi. Videon kuvauksien jälkeen lähdimme lounaalle. Jännitys oli purkautunut ja halusin ehdottomasti lasin kuohuviiniä! Istuimme Kampin femmassa lounaalla ja siemailin kuplivaa, katsellen yli harmaan ja sumean Helsingin. Tajusin, että kello on aboutti kaksitoista, tänä keskiviikkoisena iltapäivänä. Vieressäni istuu poikaystäväni ja vaunuissa tuhisee kirppu. Ympärillämme häärää kiireisiä ihmisiä lounastauolla. Mukaan mahtui muutama lastenvaunu, mutta muutoin kaikki vaikuttivat olevan määrätyllä lounastunnilla töistä.

Uskallan väittää, että olin ainut ravintolassa, joka joi muutakin, kuin vettä. Se on mielestäni sääli, sillä afrikkalaistyylisen ruoan kylkeen olisi sopinut loistavasti lasi viiniä, ja miksei olutta. Kun opiskelin Espanjassa, tarjoiltiin lounasravintolassa olutta. Se nähtiin yhtä normaalina, kuin vesi. Minusta se oli jotenkin hienoa, miten lempeästi koulun ruokalassa suhtauduttiin alkoholiin. Sillä oikeissa käsissä alkoholi on nimenomaan nautinto ja se voi nostaa ruoan maut pintaan.

Muistan vaan pohtineeni siinä lounaspöydässä, että onko äidin soveliasta juoda kuohuvaa keskellä viikkoa? Olinhan edellisenä päivänä juonut terästettyä glögiä ja sitä edellisenä lasin viiniä. Raskaana mun viinihammasta kolotti, vaikka kaikki kiven kovaan väittivät, että viinihimo katoaa pahoinvoinnin alle. Mun kohdalla ei kylläkään! Kehtaanko siis julkisesti juoda vauvan seurassa lasin viiniä? Hell yeah! Ja oikeastaan jos multa kysytään, kehotan sinuakin ensi kerralla juomaan, jos mieli halajaa. Me äidit, ollaan välillä aivan liian sidoksissa erilaisiin häpeän muotoihin, joita meidän ympärille punotaan.

Siinä ei ole mitään väärää, että aikuinen ihminen juo viiniä vauvan seurassa. Ja sanottakoon nyt tähän sekin, että kyllä, on eri asia juoda alkoholia humalatilat mielessä. Muutoin terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lastenneuvolakäsikirjan mukaan, turvallista rajaa alkoholinkäytölle esim. imetysaikana ei ole pystytty asettamaan. Uskon, että todellinen ongelma on se, että aikuinen käsittelee vauvaa humalassa. Eikä niinkään se yksi lasi viiniä. Olemme varmaan niin hiton alkoholisoitunutta kansaa, että jengi vaan kelaa tilanteet liian pitkälle. En osaa sanoa. En kuitenkaan halua, että kukaan jättää viiniä ravintolassa juomatta sen vuoksi, että pelkää muiden pitävän häntä huonona äitinä. Koska uskon, että äitiys ja alkoholi yhdessä ovat aivan turha häpeäpiikki.

Kun kysyin tarjoilijalta kesällä matkustaessamme, että saanko syödä heidän juustojaan raskaana, tarjoilija naurahti. “Miksi et saisi syödä juustoja, minä join raskaana ruoan kanssa viiniä ja poltin silloin tällöin tupakan?” Vaikka esimerkki on hieman karrikoitu, voisimme ottaa hieman mallia rennommasta suhtautumisesta, etenkin äitiyteen. Häpeänkö siis sitä, että menen lastenrattaiden kanssa Alkoon? No en todellakaan, eikä sinunkaan pitäisi.

Haluan opettaa lapselleni esimerkillä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että haluan opettaa kirpulle sen, että alkoholin nauttiminen ei ole vain ääripäähommaa. Ei ole normaalia suhtautua alkoholiin niin, että joko vedetään perseet, tai sitten ei juoda lainkaan. Pitää osata lopettaa ajoissa. Ja viiniä saa juoda ruoan kanssa, ihan mikä päivä viikosta vain. Haluan opettaa lapselleni sen, että ei ole häpeä juoda olutta ruoan kanssa. Haluan näyttää esimerkillä, että mitä tarkoittaa kohtuus kaikessa. Ja miksi kannattaa nostaa katse ylös, sieltä Alkon alahyllyillä myytävistä viineistä.

Millaisia ajatuksia teille herää, jos näette kaupassa mamman ostavan vaippoja ja siideriä? Onko fiilikset ristiriitaiset? Mietin vain, että silloin kannattaa kääntää katse omaan ostoskoriin. Kaikilla, jotka osaavat kontrolloida alkoholinkäyttöään, pitäisi olla vapaa mahdollisuus tehdä niin. Oli sitten lapset mukana, tai ei. Mielestäni on epäreilua, että vuonna 2019 kirjoitan tällaisesta aiheesta, jonka pitäisi olla itsestäänselvyys. Äitiys ja alkoholi yhdessä eivät saisi olla kävelevä häpeänmerkki. Vai mitä mieltä sinä olet?

4 Comments

  1. Erittäin loistava postaus aiheesta, joka istellänikin on monesti mielessä ja josta minun on tehnyt mieli kirjoittaa postaus. Ehkä joku päivä sinusta inspiroituneena kirjoitankin.
    Mun mielestä ei ole mitään väärää ottaa ravintolassa lasin tai vaikka kaksikin viiniä, minun tapauskessani ainakin se lisää juurikin sitä nautintoa niin ruuasta kuin koko ravintolahetkestä. Se tuo siihen sen oman juttunsa. Asumme itse Espanjassa ja täällä kyllä ïdit ja isit juovat viininsä ja oluensa lastensa läsnäollessa ilman mitään ongelmaa, eikä se aiheuta täällä mitään kummastusta. Täällä ei kuitenkaan näe sellaista örellystä mitä taas Suomessa. Alkoholikulttuuri on paljon vapaampaa ja järkevämpää täällä, kuns e alkoholi ei ole tabu vaan nautinto. Opetetaan siis lapsetkin pienestä pitäen siihen, että alkoholista on nautinto mutta ei sitä tarvitse vetää päätä täyteen. Suomessa on vähän sellainen joko-tai meininki. 😀 Sanomattakin selvää siis varmaan että pidän paljon enemmän Espanjan alkoholikulttuurista kuin Suomen.

    Hyviä skumppa ja viinihetkiä sinulle siis jatkossakin. Mä odotan meidän toista lasta ihan viimeisilläni, eikä enää kauhean kauaa mene että saan kanssa sen mun punkkulasini pihvin kanssa. Raskaana mun ei tee mieli alkoholia ottaa, mutta odotan jo sitä hetkeä kun en ole enää raskaana ja se taas maistuu.

    1. Moi Karla ❤️
      Kiitos!! Jos innostut kirjoittamaan aiheesta, linkkaa se ihmeessä tänne. Luen sen mielelläni ☺️

      Oon täysin samaa mieltä tuosta alkoholikulttuurista, se on Espanjassa paljon vapaampi, kuin Suomessa. Uskon, että yksi iso ongelma on juurikin se alkoholin juomisen hillitseminen ja rajojen tunnistaminen. Ehkä olemme siinä muutaman askeleen jäljessä?

      Jaksamisia raskauden loppumetreille, muistan nuo hetket niin elävästi kuukauden takaa! Ja pian se viinihimokin palaa. 🙈👋

  2. Ensinäkin, kiitos kivasta blogista! Tykkään lukea sun rempseällä otteella kirjoitettuja juttuja. Itselläkin juuri tässä pari kuukautta sitten syntynyt esikoinen, joten paljon on ollut samoja ajatuksia.

    Tämä alkoholiaihe jäi hieman pohdituttamaan. Olen samaa mieltä, että Suomessa suhtautuminen alkoholiin on aika polarisoitunutta: perseet tai nollalinja. On ehdottomasti järkevää opettaa lapselle kohtuullisuuden käsite (toki alkoholin lisäksi myös esim. herkuissa, somessa, mitä näitä nykymaailman övereitä nyt onkaan). Mutta olisin halunnut ehkä kommentoida kuitenkin tähän vielä, että kun puhut siitä, että “Kaikilla, jotka osaavat kontrolloida alkoholinkäyttöään, pitäisi olla vapaa mahdollisuus tehdä niin”, niin alkoholinkäytön kontrollointikyky ei ole välttämättä mikään taito, joka sinulla joko on tai ei ole, vaan sen voi kadottaa erittäin helposti. Olen itse saanut kokea oman isäni muuttuvan lapsuuden maailman ihanimmasta isästä, joka ottaa olutta, mutta ei koskaan niin paljon, että velvollisuudet tai perhe jäisivät kakkossijalle, aivan täydelliseksi spurguksi, joka on juonut talon, auton ja jalat altaan. Tarkoitan siis, että vaikka alkoholi ei aiheuttaisi itselle ongelmia, niin on hyvä muistaa ja myös lapselle muistuttaa, että alkoholi on salakavala kaveri; liialliseen juomiseen luisuu huomaamattaan ja siitä on erittäin vaikeaa päästä eroon, kun on liian myöhäistä.

    No joo, ei ollut nyt tarkoitus alkaa tässä saarnailemaan ja siis pointtisi äidin satunnaiseen alkoholinkäyttöön liittyvän häpeän turhuudesta on hyvä, mutta halusin ehkä vain lisätä tähän, että kohtuukäytön oppimiseen liittyy olennaisesta myös vaarojen ymmärtäminen.

    Taas seuraavia kirjoituksia odotellessa. 🙂

    1. Moi Petra ❤️
      Kiitos kommentista/palautteesta!

      Todella hyvä huomio ja olen täysin samaa mieltä, että kontrollointi ei ole välttämättä taitolaji. Ja rajat on todella häilyvät. Tässä postauksessa en varsinaisesti ottanut kantaa alkoholismiin. Ja tämä oli aika kapea-aspektinen postaus tai karrikoitu esimerkki, jos näin voi sanoa. Yksi lasi johtaa usein toiseen ja tapoihin, jotka hiljalleen muuttuvat sairaudeksi. Ja nämä vaarat olisi myös hyvä tiedostaa, kun alkoholia käyttää. Samoilla linjoilla siis!

      Ihanaa alkavaa viikkoa,
      Yst. Pinja ❤️

JÄTÄ KOMMENTTI