Kun itkusta ei meinaa tulla loppua

Tuijotan ulos keittiön ikkunasta, kaikki lehdet ovat tippuneet maahan. Puut muistuttavat vuodenajan vaihtumisesta. Olemme siirtymävaiheessa, jossa siirrymme kuukausien pimeyteen. Vaikka vauva toi mukanaan valon, ei nuo valonsäteet riitä valaisemaan läpi pitkän imetyspäivän. Silmät painuvat väkisinkin kiinni ja lämpimät kyyneleet tippuvat pitkin poskiani.

Huomaan itkeväni jo kolmatta iltaa. Itkulle ei meinaa tulla loppua. Se pyyhkäisee ylitse, kuin kontrolloimaton orgasmi. Kroppani reagoi itkemällä, minä avaan sumuiset ja väsyneet silmäni. Olen todella itkuherkällä päällä, enkä pysty kontrolloida kyynelkanaviani. Itku helpottaa, joten annan sen tulla. Annan kyyneleiden tipahtaa vastasyntyneen vauvan päälle.

Poikaystäväni kysyy kauniisti, onko kaikki hyvin. Siihenkin vastaaminen itkettää, joten rupean itkemään. Soperran, että en osaa sanoa, miksi itkettää. Itkettää, kun vauva nukkuu. Itkettää, kun poikaystävä palaa maanantaina töihin. Itkettää, kun aika menee niin nopeasti. Kun tiputin aamupalaleivän, itkin. Samoin suihkussa, kun hieroin kookosöljyllä auki maidon täytteisiä rintojani.

Itkin, kun rintapumppu ei toiminut. Itkin niin maan perkeleesti, että meinasin lähteä ostamaan uuden pumpun. Sillä itku on ollut hyvin voimakasta ja iltapainotteista, olen ajatellut sen menevän ohi. Olen kuullut puhuttavan babybluesista, eli synnytyksen jälkeisestä alakulosta. Jopa 80% naisista, kärsii tästä mielialan vaihtelusta lapsen syntymän jälkeen. Tieto helpotti, en ole yksin.

Saimme eilen kaksi kukkalähetystä (!!)

Sitä on vaikea selittää, miltä tuo itkukohtaus tuntuu. Kun kaikki on paremmin kuin hyvin, vaikutan surulliselta. En kuitenkaan tunne oloani laisinkaan apeaksi, vaan todella onnelliseksi. Olen enemmänkin ärtynyt ja herkistynyt, sillain terveellä tavalla. Ja tiedän, että tämä menee ohi! Pahimmat itkut olivat tiistai-torstai välillä, eli neljä päivää synnytyksen jälkeen.

Jos hommaa miettii järjellä, onhan se ihan loogista. Kropassa tapahtuu valtavia hormonaallisia muutoksia, vastasynnyttänyt äiti on väsynyt ja jännitys purkautuu kehosta. Tunteet laukeavat kyynelien muodossa. Ja vaikkei näin kävisi, on sekin sallittua. Tälläkin vaiheella on tarkoituksensa. Baby blues auttaa äitiä sopeutumaan uuteen elämänvaiheeseen ja aktivoitumaan vauvan tarpeisiin.

Pitkittyneenä (yli 2 viikkoa kestävänä) ottaisin aiheen puheeksi neuvolassa. Silloin kyseessä saattaa olla esim. synnytyksen jälkeinen masennus, johon on haettava apua. Kyllä vauvan syntymän jälkeen saakin itkeä, se on ihan luonnollista. Elämä muuttuu, niin nanosekunnissa, että ei siihen kukaan ole valmis. Se rakkaus, jota toista kohtaan tuntee, sitä ei voi sanoiksi pukea. Kun tuo nyytti hamuu rintaa, haukottelee, pieraisee tai availee silmiä – silloin saa itkeä. Nyt on lupa tuntea rakkautta!

Onko teillä kokemuksia vastaavasta? Menikö fiilikset ohi viikkojen aikana, vai palasivatko ne myöhemmin? Mitkä jutut itketti tai ärsytti?

8 Comments

  1. Mulla oli täysin samaa. Itkin jopa tv-mainoksille, varsinkin jos niissä oli vauvoja tai lapsia.

    Kuten sanotaan, niin kauan kun päivässä on enemmän hyviä kun huonoja hetkiä, niin ei ole syytä huoleen. 🙂

  2. Muistan niin noi fiilikset. Itkua ilosta, itkua hämmennyksestä, itkua niin pienen pienistä asioista. Kaikki uusi tuntui niin isolta. Itketti, kun mietti että se pieni niin raukan näköinen, maailman suloisin mytty keskellä suurta unipesää on meidän vastuulla vielä monia vuosia. Samalla niin ihanaa ja samalla niin jännittävää. Noi fiilikset tasaantui kuitenkin yllättävän nopeaan. Yhtäkkiä huomasi, että edelleen itketti, mutta ei enää niin usein ja niin herkästi. Rutiineja alkoi muodostua, vauva tuli tutuksi ja maailma alkoi näyttää taas vähän laajemmalta kuin se kaikki mitä tapahtui neljän seinän sisällä. 😅 Mulla tuli myös rintatulehdus heti maidonnousun aikaan molempiin rintoihin. Maito nousi tosi nopeesti ja pumppasin alkuun ehkä vähän liian innokkaasti. Itkin siis myös suihkussa rintoja hieroen, itkin sängyssä kuumeessa kaalinlehdet tisseillä ja samalla vauvaa syöttäen. Kirosin välillä imetyksen maasta taivaaseen ja perään itkin miehelle sitä, että sanoin edes ääneen lopettavani sen kun sattuu niin paljon. Noh, tästä kaikesta selvittiin. Nyt 4kk täysimetystä takana, PALJON pumpattua maitoa pakkasessa ja ihana vauva-arki ja kirkas (okei vähän väsyttää 😂) mieli. Noi ekat viikot on aivan ihania, nauttikaa niistä ihan jokaisesta pienestä hetkestä!! Ihanaa alkavaa talvea ja paljon paljon vauvantuoksuisia hetkiä. ✨

    1. Moi Jenna 💛
      Ihana!! Siis just tämä, mä uskon et on täysin ohimenevää ja nautin joka päivä näistä yhteisistä hetkistä. Tuntuu, että aika menee aivan liian nopeasti 😭😭 haluisin purkittaa jokaisen päivän. 💙

  3. Kuulostaa tutulle♥️esikoinen syntyi 30.9 ja ekat päivät oli itkua. Itkua kun maitoa ei tullut,kun sitä tuli. Itkua kun mies auttoi ja teki iltapalaa ja koin itseni ihan avuttomaksi kun en tikkeineni päässyt aina sängystä ylös. Mutta se helpotti. Vieläkin itketään välillä. Vauva ja minä. Joskus väsymyksestä,ilosta ja surusta. Mut nyt itku on erilaista. Nyt me kasvetaan molemmat joka itkun jälkeen♥️tsemppiä ja kovasti onnea sinne!!

    1. Moi Sanna ♥️
      Kiitos tuhannesti tsempeistä! Helpottavaa kuulla, että muutkin konkreettisesti ovat käyneet saman läpi. Vaikka tietäähän sen, niin ei kukaan mun tuttu maininnut näistä itkuista. Ja tavallaan on niin hyvä olla, et tuntuu et ei sais itkeä.. Mutta tosiaan, kai se on tietynlaista energian purkautumista kehosta. Ja se tekee aina hyvää.

      Ihanaa viikonloppua! Yst. Pinja

  4. Itsellä oli myös just tällaista alkuun! Tsemppiä, kyynelissä on hiljaista voimaa <3 Kannattaa muuten ehdottomasti googlailla estrogeeni vajeesta synnytyksen jälkeen, ainakin Yle on kirjoittanut siitä hyvän jutun. Monilla naisilla hormonitasot tipahtaa niiiin paljon synnytyksen jälkeen, että tila kehossa muistuttaa vaihdevuosia. Joillain tämä tila virhediagnosoidaan masennukseksi, vaikka kyseessä on estrogeenin puutos. Itse huomasin tämän molemmissa raskauksissa ja olotila palasi omaksi vasta imetyksen lopettamisen jälkeen, kun kierto palautui normaaliksi. Mutta toisaalta olotila on kyllä parantunut aina sitä mukaa kun vauva on kasvanut 🙂 Se helpottaa.

    1. Heippa ♥️
      Ihana kun vinkkasit tästä, mun täytyykin perehtyä! En halua missään nimessä, että heti kahden viikon jälkeen olen “masentunut” jos itku ei laka. Jokainen me ollaan yksilöitä, vauvat ja äidit. Tää estrogeeni asia oli hyvä vinkki vitonen, kiitos siitä.

      Ihanaa viikonloppua sulle! <3Pinja

JÄTÄ KOMMENTTI