Koiran kemiallinen kastraatio

Pancho kastroitiin hänen 5 -vuotis- syntymäpäivänään 5.12.2018. Koiran kemiallinen kastraatio tarkoittaa sitä, että hauvan niskan alle laitetaan pieni implantti. Implantin laitto ei satu, sillä alue puudutetaan ja toimenpide on ohi sekunneissa. Tuo siru/implantti sisältää hormonin kaltaista yhdistettä, joka estää testosteronin ja siten siittiöiden tuotannon. Kemiallinen vaihtoehto on näppärä, jos omistaja haluaa tutkia koiransa muuttuvaa luonnetta ja pohtia haluaako kastroida koiransa myöhemmin kirurgisesti.

Toimenpide tehtiin Omaeläinklinikalla Punavuoressa, jossa ihana Sophie Escutenaire on vastaavana eläinlääkärinä. Klinikka on suhteellisen tyyris ja muistaakseni kastraatio maksoi noin 180€. Tässä postauksessa kerron teille, miten Pancho reagoi kemialliseen kastraatioon jo viikko sirun asennuksen jälkeen. Täysiteho saavutetaan 6 vkoa implantin asennuksesta, eli Panchon tapauksessa tuo oli tammikuussa. Kastraation voi tehdä joko puoleksi vuodeksi tai vuodeksi. Itse valitsin 6kk:den sirun, sillä halusin kokeilla, miten Pancho reagoisi kemiallisen kastraation jälkeen.

Viikot 1-2

Ensimmäinen viikko oli oireeton. Heti toisen viikon alussa Panchon pallit rupesivat kutistumaan ja tekivät sitä seuraavan kuukauden. Kuukauden jälkeen ne olivat enää vain muisto, vaikka ennen ne roikkuivat limen kokoisina. Ensimmäinen selkeä muutos koirassa oli siis kivesten pienentyminen.

Viikot 3-4

Kolmannella viikolla koiran pissaamistarve kiihtyi. Se ei pystynyt enää pidättämään pissaa aamulla, vaan saattoi pissata jättikasan allensa heti herättyään. Yhdistin sisälle pissailun hormonimuutoksiin. Vaihe kesti muutaman viikon ja oli todella rasittavaa. Matot piti rullata pois, sillä koira ei yksinkertaisesti pystynyt pidättämään yli 7h.

Pissaamisessa outoa oli myös se, että Pancho ei enää nostanut koipeaan. Se siis pissasi kuten tytöt. Onneksi jalka nousi takaisin muutaman viikon jälkeen, sillä tämä oli varmasti koirallekin hämmentävää. Pissausvaihe loppui siis viikon neljä ja viisi välissä.

Viikot 5-6

Koira nosti taas jalkaansa, eli pissasi normaalisti. Aikaisemmin en ollut huomannut muutoksia muiden koirien tapaamisessa, mutta nyt Pancho ei enää välittänyt nartuista. Tein testejä tuttujen narttukoirien kanssa ja nyt tapaaminen oli jopa nautinnollinen. Paneminen oli loppunut kuin seinään. Pancho tykkäsi aikaisemmin myös testosteronipäissään pojista, mutta sekin loppui täysin. Kemiallinen kastraatio vaikutti siis positiivisesti Panchon kohtaamisiin ja sen syke ei noussut enää taivaisiin. Koira oli ja on yhä hämillään, mutta varmasti tyytyväisempi kuin aikoihin.

Suurimmat muutokset käyttäytymisessä

Kuten olettaa voidaan, kastraatio on koiralle iso muutos. Se on toki positiivinen, mutta voi tuoda mukanaan myös odottamattomia muutoksia. Itse halusin kemiallisen kastraation juurikin sen takia, että se ei ole peruuttamaton ja lopullinen muutos, samalla tavalla kuin kirurginen kastraatio. Ennakko-odotukseni olivat hyvät, vaikka en ollut löytänyt netistä paljoakaan informaatiota kemialliseen kastraatioon liittyen.

Odotin, että koira rauhoittuu ja lopettaa nylkyttämisen. Tämä tapahtui. En kuitenkaan osannut ajatella, että Panchosta tulisi niin rauhallinen ja flegmaattinen. Välillä jopa niin flegu, että se lähinnä häiritsee. Panchon uhoilu ihmisille ja muille uroksille ei loppunut. Ainoastaan ihmisiä Pancho ei komenna enää niin pahasti, mutta tähän vaikuttaa varmasti enemmän kouluttaminen, kuin implantti.

Mutta mitä poika vaistoilleen voi? Mua ei rehellisesti edes häiritse se, että Pancho saattaa murahtaa vastaantulevalle poikakoiralle. Se puolustaa ja koiran ääntely on normaalia. Käytösongelma se on vasta, jos koira on aggressiivinen tai ongelmallinen. Suurimmat muutokset käyttäytymisessä olivat siis positiivisia: nylkyttäminen loppui, koira rauhoittui, uhoilu ihmisille väheni ja arki helpottui.

Tekisinkö kemiallisen kastraation uudestaan? En tekisi. Tekisin seuraavaksi kirurgisen leikkauksen, sillä sen avulla saadaan pysyvä lopputulos. Se päädynkö lopulta kastroimaan koiraa jää nähtäväksi. Olen tavallaan unohtanut ne negatiiviset puolet ja toivoisin, että koira palaisi takaisin energiseksi itsekseen. Vaikka se leikkii leluilla, puuttuu sen käytöksestä sille ominaiset piirteet. Ja se kyllä häiritsee näin koiran omistajan näkökannalta. Miksi pitäisin flegmaattisen ja hieman laiskanpulskean koiran?

Onko sinulla kokemuksia kemiallisesta tai kirurgisesta kastraatiosta? Oletko spitzin/pomeranian omistaja ja haluat antaa koiranhoito vinkkejä? Kommentoi pliis!

Pinja Mitrovitch (2)Piña y coco -blogi somessa FACEBOOK / INSTAGRAM

6 Comments

  1. Hei!

    Eksyin lukeema blogiasi, kun koitin kuuklettaa, että voiko koiran virtsankarkailu olla jotenkin yhteydessä hormoni-implanttiin. Mun koiralle implantti laitettiin 5 viikkoa sitten ja nyt parin viikon sisällä olen kiinnittänyt huomiota lisääntyneeseen “ilopissailuun”, kun tulen töistä kotiin. Varmsti tarvitsee varmuuden varalta näyte tutkituttaa, mutta uskon oireen myös liittyvän näihin hormonimuutoksiin. Toivottavasti menee ohi, kuten teilläkin.

    1. Hei Reija,
      Kiva kun eksyit tänne!
      Jos ilopissailu on alkanut/lisääntynyt selkeästi implantin laiton jälkeen, sillä on varmasti tekemistä sen kanssa. Koirani oireili vahvasti ja pissailu loppui kyllä itsestään. Toivottavasti teidänkin tapauksessa käy näin! Ihanaa viikonloppua ❤️ – Pinja

    2. Hei Reija,

      Millaisia muutoksia olet huomannut koirasi käytöksessä implantin asennuksen jälkeen?

      1. Hei Takku,
        Jos yhtään jeesaa minun apuni, niin oman koirani kemiallisesta kastraatiosta on nyt 6kk aikaa.
        Koira muuttui kastraation aikana selkeästi aggressiivisemmaksi, joka eläinlääkärin mukaan oli täysin yhdistettävissä kastraatioon. Hänestä tuli myös vähän laiskan pulskea ja on tehnyt lenkeillä vaan minimit, eli ei innostu samalla tavalla lenkkeilystä. Meidän kohdalla (kleinspitz) koiran käytös muuttui negatiivisempaan suuntaan ja emme jatka kemiallisella kastraatiolla.

        Toivottavasti tästä oli sinulle hyötyä!
        yst. Pinja

JÄTÄ KOMMENTTI