Kiitos, mutta ei kiitos

“Tällä kertaa valintamme ei kohdistunut sinuun, pidämme sinut kuitenkin mielessä tulevaisuuden varalle”. Tähän alkuun kysyn sinulta, kuinka moni on koskaan palannut sinuun tulevaisuudessa? Vaikka se tulevaisuus on joskus ollut nykyhetki ja tarve osaavalle työntekijälle olemassa. Onko mahdollista menestyä ilman ei vastauksia? Kuinka käsitellä kieltävän vastauksen tuomat tunnereaktiot? Tällaisia kysymyksiä pyörittelen tänään blogissa, sillä mailiini kilahti “kiitos, mutta ei kiitos” puolisen tuntia sitten.

Hain työtä vaikuttajalta, joka etsi itselleen viikottaista kuvauskaveria. Määrittelin ja pohjustin palkkaukseni ja laitoin hyvän hakemuksen menemään. Reippaat 12h myöhemmin saapui tuo hyvin perinteinen maili, jonka kohdalla hyppäsin suoraan viimeiselle lainille. Mulla on tullut sellainen tapa, että skippaan alkutekstin ja luen vain ne viimeiset fraasit. Ne kertovat poikkeuksetta kaiken oleellisen, kuten tässäkin keississä. Palasin sitten lukemaan ajatuksella mailin alusta asti, kun kerta tiesin varmuudella, että en duunia saanut. Ei tarvinnut jännittää loppuun asti.

Tämä oli nyt kolmas kieltävä vastaus kuukauden sisään. Ja mikäs siinä, kerta toisensa jälkeen on tuntunut kevyemmältä. Enää ei satu niin paljoa, enkä toisaalta ota itseeni kieltäviä vastauksia. Niille on lähes aina työnantajan puolelta perustelut, joita työnhakija saa ehdottomasti tiedustella. Sain itse viimeksi pari viikkoa sitten loistavat perustelut siihen, miksi minua ei valittu kyseiseen työtehtävään. Tiedättekö, tuli niin helpottunut olo, kun sai vastauksen omille epäilyksille. Nuo työnantajalta saadut perustelut ovat kullanarvoisia tulevaisuuden työnhaussa, siksi kannattaa aina kysyä, miksi ei tullut valituksi kyseiseen pestiin.

Voin kuvitella, että pitkäaikaistyöttömälle tällaiset perusteettomat ei -vastaukset voivat olla kovaa luettavaa. Jos on työelämästä pois pidempään, erkaantuu automaattisesti rutiineista ja tavallisesta arjesta. Arki menettää siivet ja elämästä tulee sellaista puolipumpulia. Voi herätä milloin lystää ja voi tehdä aamupalaa vielä kello 14:00. Puhun sekä lyhytaikaisen työttömyyden kokemuksesta, että puhtaasta faktatiedosta. Mitä nopeammin pääsee kiinni työelämään, sitä parempi.

Lukuiset kieltävät vastaukset lujittavat luonnetta. Kohdallani ne ovat herättäneet alemmuuden ja riittämättömyyden tunnetta. Eikö käden jälkeni ole riittävää? Enkö ole tarpeeksi hyvä? Olenko hinnoittelut itseni ulos kilpailusta? Miten tästä eteenpäin? Osaan kysymyksistä saa vastauksen kysymällä ja osaan ei ole olemassa oikeita vastauksia. Energiat kertovat eniten ja sen jälkeen sinun ja haastattelijan välinen kemia. Kaikkien kanssa ei vaan voi tulla toimeen, vaikka toki rekrytyypin pitäisi olla puolueeton.

Uskon, että rekryyjä on tehnyt lopullisen päätöksensä valinnastasi ensimmäisen 10 sekunnin kohdalla. Näin on käynyt kohdallani aina, kun olen päässyt haastatteluun. Haastattelu lähtee siihen suuntaan, johon sinä sen energiallasi viet. Haluatko aidosti työpaikan? Et ole varma, hienoa, energiasi on jo aistittu. Mitä sitten, jos et pääse vaikuttamaan kasvotusten? Minulla tilanne on ollut tämä kaikkien viimeisten työnhakuprosessien kohdalla.

Silloin eniten merkkaa vaikuttava aloitus ja lopetus vapaamuotoisessa hakemusessa, viimeistelty CV ja muut extrahuomiot, jotka olet työnantajaa varten tehnyt. Näitä voi olla jopa humoristisetkin jutut, kunhan vain pidät mielessä viestisi vastaanottajan. Kun hain töihin Myö nimiseen hostelliin, oli hakemukseni otsikko: “Miksi Myö ei tunneta jo?”. Tuosta siis vähän osviittaa siihen, miten voit erottautua hakemuksella eduksesi.

Miten sinä käsittelet kieltävän vastauksen tuomat tunnereaktiot? Jos tästä postauksesta ei jo tullut ilmi, minä vain paahdan kahta kovempaa eteenpäin. Ne asiat tapahtuvat, joiden on tarkoitus tapahtua.

Lue myös: Lisää pettymyksiä työnhaussa 14/1/19

Pinja Mitrovitch (2)Piña y coco -blogi somessa FACEBOOK / INSTAGRAM

JÄTÄ KOMMENTTI