Kiitos kritiikistä – palautteen antaminen ja vastaanottaminen

Matkamme tällä pallolla on yksi oppimisen jatkumo. Aistimme ja opimme elämästä päivittäin monia taitoja, niihin kuitenkaan tietoisesti ajatuksia kiinnittämättä. Oppimistilanteita vaanii joka nurkan takana. Muistatko esimerkiksi kun opit polkupyöräilemään? Minä muistan.

Oli kaunis kesäpäivä ja asuimme perheeni kanssa Pitäjänmäellä. Apupyörille oli heitetty yläfemmat edellisenä päivänä ja isäni kannusti minua tien laidalla. Sinä päivänä olin päättänyt oppia pyöräilemään, vaikka horjuinkin kiitettävästi istuimen selässä. Isäni positiivinen tuki ja palaute tien poskessa inspiroivat minua onnistumaan.

Tuleeko sinulle mieleen, mitä viimeksi opit? Mitä ajattelit tai tunsit sillä hetkellä?

farku-1.jpg

Minulle oli varsinkin nuorempana vaikeaa vastaanottaa kriittistä palautetta. Olin asennevammainen. Yhä huomaan työelämässä käyttäytyväni välillä kuin 15 -vuotias teini. Saatan olla valmis irtisanoutumaan työstäni, jos minua loukkaa “väärillä sanoilla”. Tyhmää, mutta inhimillistä.

Haluaisin kehittyä palautteen antajana ja vastaanottajana. Olisi ihana osata antaa muille kriittistä palautetta ilman surun kyyneliä. Toki on itsestäänselvää, että positiivista palautetta on paljon mukavampi antaa kuin korjaavaa. Kuitenkin oppimisprosessin kannalta on oleellista tuoda esille juurikin niitä kehityskohteita.

Palautteen antaminen ja muutoksen tapahtuminen ovat nimittäin keskiössä näkyvän tuloksen ja oppimisen takaamiseksi. Hyvällä ihmistuntemuksella pärjää palautteen annossa pitkälle. Anna palautetta hyvillä perusteilla ja henkisesti valmistautuneena. On hyvä kuitenkin muistaa, että toiselle osapuolelle palaute saattaa tulla puhtaana yllätyksenä.

Toivoisin työpaikoille enemmän vapaata keskustelua työntekijöiden näkökannasta katsottuna. Ei ole ainoastaan esimiehen tehtävä antaa alaisilleen palautetta. Usein ongelmat työympäristössä nähdäänkin kaukaisina, vaikka tosiasiassa, kaikki voisivat katsoa itseään peiliin. Tiimi on vain yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki -oletko se sinä?

farkku-6.jpg

Luin joskus kouluaikoina hampurilaismallista. Eli sellaisesta palautteen antamisen mallista, jossa ensin kehutaan, sitten tungetaan kengänpohjapihvi kriittisesti toisen suuhun ja hukutetaan koko burgeri majoneesiin, kehujen saattelemana. Hämmentävää.

Voisin höpistä ummet ja lammet paskoista palautteista, joita olen saanut ja antanut. Jätän ne kuitenkin toiselle kertaa. Tänään halusin lyhyesti muistuttaa teitä (sekä itseäni) siitä, että elämä on yksi oppimisprosessi. Tässä matkassa yksi cooleimmista asioista on sen pituus. Joskus virheistä oppii saman tien, välillä kuukausien päästä ja toisinaan opinahjot vaativatkin vuosia (tulee mieleen esim. ihmissuhteet).

Tässä vielä kiteytettynä mun palautteen antamisen ja vastaanottamisen ABC:

  • Anna myönteistä ja kriittistä palautetta – älä kielteistä
  • Älä vertaile toisiin ihmisiin tai tilanteisiin -pysy tässä ja nyt
  • Anna palautetta toiminnasta, älä ihmisen persoonasta
  • En suosittele toistamaan eri vertausten kautta, negis palaute menee kyllä kerrasta perille
  • Pirujen maalaaminen seinille ei edesauta viestin ymmärtämistä, suosittelen antamaan yhden kriittisen palautteen kerralla
  • Käytä harkiten seuraavia sanoja: aina, ikinä, toistuvasti, koskaan
  • Vältä sarkasmia, palaute ei pitäisi olla leikin asia
  • Kuuntele ja arvosta toista ihmistä (pätee sekä antamiseen, että vastaanottamiseen)

Lähti hieman työhön nojaten tämä pohdinta, mutta ei sen väliä. Kaikkia oppeja pystyy kuitenkin ammentamaan ihmissuhteissa. Haluan tähän loppuun vielä sanoa, että kaikki me suojellaan itseämme palautteen saamiselta. Poimimme omenasadon peräjunasta. Aluksi joudumme pään sisällä käsittelemään niitä aggressiivista tunteita, joita kriittinen palaute meissä herättää.

Lisäksi olen sitä mieltä, että palautetta ei voi koskaan antaa liikaa. Jos saat vastaan positiivista palautetta, älä vähättele itseäsi. Varsinkin meille suomalaisille on taitolaji ottaa vastaan kehuja.

Minkälaisia kokemuksia sinulla on palautteen antamisesta tai vastaanottamisesta? Kokeile tänään antaa rehellistä palautetta sun työkaverille tai perheenjäsenelle. Tulkitse, mitä tapahtuu. Onko tilanne sinulla hallinnassa, vai hallitseeko se sinua?

<3: Piña

2 Comments

  1. Opin yliopistossa (olisko ollut kasvatus- ja kehityspsykologian luennolla), että palautetta tulisi antaa sillä aikomuksella, että se olisi “feedBACKin” sijaan “feedFORWARD”. Pointtina siis se, että kriittistä/kehittävää palautetta annetaan vain, jos itse osaa antaa konkreettisia kehitysehdotuksia, miten asian konkreettisesti voisi tehdä paremmin.

    Kivaa pohdintaa.

    ❤️: Minsku

JÄTÄ KOMMENTTI // COMMENT BELOW