Kiitos, kiitos, kiitos

Kiitos tuhannesti kaikille eilisistä onnitteluista ja todella koskettavista sanoista, niistä tuli ihan mielettömän hyvä olo. Jännitin niin paljon asian julkaisemista, että en pystynyt itse painamaan julkaise-nappia, vaan poikaystäväni ilmoittautui vapaaehtoiseksi. Käteni tärisivät silmissä ja ajatukset pyörivät aina pelkotilojen ja hypetystilojen välillä. Hormoonihuuruissa olen todellakin itkenyt viimeisten kuukausien aikana onnesta (okei, vähän myös pelosta) ja vauvauutisten kertominen teille “sinetöi” sen faktan, että olen todellakin raskaana.

Saattaa kuulostaa hullulle, mutta unohdan vähän väliä, että odotamme vauvaa. Maha on näyttänyt lähinnä pastapöhöltä, mitä nyt iltaa kohden, se nousee esille. Aamuisin se on lähinnä semmoinen turvotusmaha, söpö, ei vielä mikään turhan iso. Moni on kysynyt vointiani ja kiitos kysymästä, voin todella hyvin tällä hetkellä. Oloni on täysin normaali, en siis kärsi minkäänlaisista kivuista tai pahoinvoinneista. Tulen kirjoittamaan tulevien viikkojen aikana enemmän alkuraskaudestani, johon kyllä kuului oireilua.

Toinen hauska seikka on, että kukaan ei aavistellut tulevia uutisia. Perheeni, ystäväni, kaikki, yllättyivät ihan yhtä paljon, kun me itse yllätyimme. Vauvojen yrittämiseen/saamiseen, yhdistetäänkin helposti naimisiinmeno, yhteenmuutto tai muita “elämän isoja päätöksiä”. Me olimme toki hyvin erilaisessa tilanteessa, mutta itse olen hyvin onnellinen, että asiat menivät juurikin näin. En usko, että olisin vielä vuosiin ollut “valmis yrittämään lasta”, vaan olisin siirtänyt eteenpäin asiasta keskustelua.

Kuvista kiitos @iidanmatkassa

Tällä hetkellä mun keholle kuuluu todella hyvää. Painoa on tullut hieman alle 2kg, mutta turvotus on todella suuri. Katso vaikka täältä, haha. Vaikka mun keho muuttuu silmissä, muutos korvien välissä ei ole vielä tapahtunut. Kuten tuossa ylhäällä mainitsin, en tunne olevani raskaana. Ainut selkeä oire tällä hetkellä on hengästyminen, mutta sekään ei häiritse elämääni. Aloitin vasta lenkkeilyn, joten sykkeiden kanssa pitää tokin olla tavallista tarkempi. Muutoin elän täysin normaalisti, eikä raskauteni ole vaikuttanut arkeni kulkuun.

Aloitin uudessa työpaikassa vappuna ja siellä masu-uutiset on otettu todella kivasti vastaan. Saan pitää extrapaljon taukoja ja napostella välipaloja, parasta! Lisäksi istun tyytyväisenä bussissa ja metrossa raskauskyltin varjossa ja esittelen masuani, jos joku katsoo ilkeästi. Raskauskortti on hyvä vetää aina esille, kun joku yrittää pompotella. Raskaana saa paljon parempaa palvelua, sen olen huomannut. Nyt mennään tosiaan toisessa kolmanneksessa, vaikka itse(kään) en näistä kolmanneksista, tai viikoista paljoa ymmärrä. Voin kirjoittaa vaikka yksinkertaisen raskauspostauksen, jossa selitän nämä asiat.

Tähän loppuun vielä, kiitos tuhannesti! Kiitos, kiitos, kiitos ihanista viesteistä eri kanavissa. Kiitos kun olette! <3Pinja


JÄTÄ KOMMENTTI