Kätilön käsittelyssä

Mielen päällä on vain yksi asia. Synnytys. Turha sitä kierrellä tai kaarrella, kun mennään raskausviikoilla 41+2. Sillä synnytys pyörii hyvällä tavalla mielessä, olen pyrkinyt kääntymään sisäänpäin. Ja oikeastaan tuo käännös on tullut todella luonnollisesti, en ole joutunut väkisin vetäytymään omaan kuplaani.

Sanoisin, että olen ensiasteella synnytyskuplaani. Synnytys ei ole käynnistynyt vielä itsekseen ja keho tarvitsee aikaa. Tiedän, että mitkään porrastreenit, tai vadelmanlehtiteet, eivät synnytystä käynnistä. Olen oppinut viimeisen kuukauden aikana, että joihinkin asioihin ei pysty elämässä vaikuttamaan. Yksi niistä on synnytyksen käynnistyminen. Ja on hyvin vapauttavaa, vain päästää irti ja luottaa prosessiin.

Kävin neuvolassa tiistaina ja vauvalla on kaikki hyvin. Mun verenpaineet, syke ja kaikki mittaukset, ovat priimaa. Näin synnytyksen käynnistykselle ei ainakaan tuolloin nähty mitään syytä, vaikka sainkin ajan yliaikaiskontrolliin ensi viikon maanantaille. Kätilö puhelimessa sanoi mulle, että “älä vielä tuo vauvan vaatteita synnärille”. Olin ihan, että hell no! Hyvä jos tuon itseni. En suostu käynnistykseen maanantaina, ellei vauvan terveys ole vaarassa.

En voi käsittää, kuka tieten tahtoen suostuu käynnistykseen, jos vauvalla on kaikki hyvin ja oma jaksaminen, on jotenkin siedettävää. Riski pitkittyneeseen synnytykseen on korkea ja yli 40% käynnistetyistä synnytyksistä päätyy keisarinleikkaukseen. Luku on valtava! Kohdunkaulan kypsyys on tärkein synnytyksen käynnistymisen onnistumiseen vaikuttava tekijä. Tällaisilla riskeillä, en itse todella suostuisi käynnistykseen kevyin ottein.

Tämän vuoksi, olenkin tehnyt kaiken voitavani, jotta annan keholleni tilaa käynnistää synnytyksen. Kuten sanoin, olen heittänyt nämä vinkit roskakoriin jo aika päivää sitten. Jos raskausviikon 39 kevyesti käynnistelevä vyöhyketerapia oli rentouttavaa, nyt kaipasin jo vähän järeämpiä otteita. Kuulin doulaltamme Saijalta, että kätilö Johanna Honkanen tekee synnytykseen valmistelevaa hoitoa. Olin kuullut Johannasta vain ja ainoastaan hyvää monelta eri taholta, joten menin hoitoon hyvin luottavaisin mielin.

Se rentous, läsnäolo ja ammattitaito, joka Johannassa yhdistyy, räjäyttää energiakenttiä. Ei Johanna mikään maagikko ole, ihan tavallinen ihminen, kuten me kaikki. Mutta ihminen pitääkin nimenomaan kohdata ihmisenä, ilman sen suurempaa suojakuorta tai lässytystä. Toivon, että meidät siunataan synnytyksessä yhtä avoimella kätilöllä, kun Johanna on. Ja aion ehdottomasti pyytää kätilön vaihtoa, jos energiat eivät millään kohtaa.

Mutta nyt siihen itse hoitoon. Hoito tehtiin kätilön toimitiloissa omasta toiveestani. Ajattelin, että pystyn rentoutumaan miljöössä, jossa mies ei katso jalkapalloa ja koira ulvo leikkikaveria. Käynnistelevän hoidon voi siis tehdä kotona ja useat odottavat äidit yliaikaisviikoilla valitsevatkin kotikäynnin. Molemmissa tapauksissa hinta on sama 100€ ja käynti kestää 1,5-2h. Mielestäni rahojaan ei loppuraskaudessa voi viisaammin käyttää, kuin tähän hoitoon.

Hoito alkoi teekupposen äärellä, rennosti jutellen. Vaihdoimme kuulumisia ja rentouduin tunnelmaan. Siinä vaiheessa, kun piudea lähdetään sörkkimään, on nimittäin ihan sallittavaa, olla mahdollisimman rento. Tuumasta toimeen Johanna teki minulle sisätutkimuksen. Kivaa se ei ollut, vaan kivuliain toimenpide, joka minulle on raskaana tehty. Siedettävissä ja mielen kontrolloitavissa olevaa kipua, mutta kipua ehdottomasti.

Toimenpide tehtiin kahdesti, sillä paikkani olivat niin kireät. Kalvoja oli vaikea päästä pyörittelemään, mutta uskoakseni Johanna pääsi niiden äärelle. Vauva oli vielä korkealla, vaikka kiinnittyneenä. Jatkoimme mahan painamisella, joka ei ollut mitään hentoa neuvolan hipsutusta. Suljin silmät ja hengitin hypnosynnytyskurssilla opittujen tekniikoiden mukaan. Ei ollut kivaa, mutta harvemmin ne hyvät jutut elämässä ovatkaan, pelkästään kivaa.

Hoitoon sisältyi spinning babies liikkeitä, joiden aikana todettiin, että mun vasen jalka ja lantio ovat tukossa. Sain kotiin lainaan täytettävän muovipötkylän, jonka avulla me pyritään tasapainoittamaan mun lantio. Lantion ollessa tasapainossa, lapsi pääsee paremmin laskeutumaan kanavaan. Ja tää lantion kireys voi ehdottomasti olla syy sille, miksi synnytys ei ole vielä startannut. Vauva on viihtynyt kuukauden päivät oikealla puolella mahaa, varmasti sen vuoksi, että siellä on ollut tilaa.

Perinteistä jalkahierontaa en saanut, vaan jaloista käsiteltiin kohtupisteet. Sekin tuntui, sanoisin mun kipuasteikolla 4-10, semmoinen kutonen. Ei kivaa, mutta siedettävää. Tämän jälkeen mulle laitettiin akupunktioneulat, joista etenkin käsiin laitettavat neulat herättelivät kroppaa. Tunsin liikehdintää olkapäähän asti. Ensimmäistä kertaa koko raskauteni aikana, mut otettiin vastaan hyvin kokonaisvaltaisesti. Mieli ja kroppa kohdattiin yhtenä.

Hoidon lopuksi guashattiin mun selkä, joka sekin tuntui ronskilta. Parasta hoidossa oli kokonaisuus. Ulkotutkimus, sisätutkimus ja siihen päälle kunnon käsittely, joka näillä viikoilla saakin tuntua, muualla kuin mielessä. Jos toiveissa on rentouttava hieronta, tämä ei ole sinua varten. Jos puolestaan kaipaat ronskia otetta ja keskittymistä siihen, että vauva saadaan luonnollisesti ulos kropastasi, tämä on sinulle. Jos lääkkeellinen uhka on lähellä (kuten minulla), en jättäisi menemättä tähän hoitoon!

Näihin sanoihin. Kiitos Johanna eilisestä käsittelystä. Yö meni aika huonosti, sillä menkkamaiset kivut alkoivat klo 00 pintaan ja jatkuivat aina aamuun asti. En tiedä, starttasiko mun latenssivaihe nyt vihdoin ja viimein, vai mitä siellä piudessa tapahtuu. Nyt kroppa on taas rauhoittunut, mutta pyrin stimuloimaan synnytyksen starttaamista omatoimisesti ohjeillasi. Kiitos kun olet ja autoit!

Varaa aika kätilön käsittelyyn tästä

3 Comments

  1. “Olen oppinut viimeisen kuukauden aikana, että joihinkin asioihin ei pysty elämässä vaikuttamaan.”

    No hyvä et oot jotain oppinut, toi kyllä pitäis oppia jo paljon aiemmin, jos ympäristö on ok ja ei ole itse ihan kujalla. Mut parempi myöhään kuin ei milloinkaan

JÄTÄ KOMMENTTI