Kaspianin kasvu & kehitys (3kk)

Mä pysähdyin eilen illalla miettimään, miten hurjan pitkä aika on siitä, kun Kaspian syntyi. Yli kolme kuukautta. Kolme ihan todella mielettömän ihanaa kuukautta. Ajattelin, että elämä olisi paljon rankempaa ja jotenkin, tylsempää. Mutta ei. Ensimmäinen kuukausi meni vauvapöhnässä, vaikkakin laitoin kakkosen silmään turhan nopeasti. Päätinkin, että jos meille suodaan joskus toinen vauva, aion pesiä ensimmäisen kuukauden vielä lujemmin. Ja päästää vain perheenjäsenet kylään.

Nyt ajattelen, että vauvan ensimmäinen kuukausi meni multa täysin ohi. Keskityin lähinnä vaan siihen, kuka vieras tulee seuraavan kerran kylään. Ja missä välissä koira pitikään ulkoiluttaa. Ja itse syödä. Jotenkin keskityin sellaiseen ulkoiseen habitukseen ja ajattelin paljon, että “kyllä sitä kerkeää huomennakin vain olemaan.” Mutta hetken päästä sitä huomasi huomenen olevan jo viikko edellä ja vauvan kasvavan hurjaa vauhtia. Vaalikaa sitä ensimmäistä kuukautta ystävät hyvät! Nuuhkikaa vauvaa loputtomiin.

Kirjoitin raskausaikana päiväkirjaa. Uskon, että aika moni odottava äiti tekee näin, vai teittekö te? Kirjoittamalla sai sisennettyä omia ajatuksia kivasti ja se jotenkin konkretisoi odotusta. Tämmöinen samantyylinen päiväkirja olisi kohdallaan myös vauvan kehityksen kirjaamiseksi. Sillä kliseisesti, aika menee niin nopeasti, ettei sitä vain ehdi sisäistämään kaikkia muutoksia. Vauvakirjakin odottaa vain ensimmäisiä lauseita.

Siis honestly, kuka saa koskaan rustattua noihin perinteisiin vauvakirjoihin? Tuntuu, että jo aloittamisen ajattelu saa hikipisarat pintaan. Meillä on vieläkin painamatta jalan ja käden kuviot tauluun, jonka saimme kummilta lahjaksi. Täytyy aikuisten oikeasti tehdä se asap, sillä muuten koivet kasvavat yli raameista. Sama pätee kaikkiin vauvatauluihin, en ole vaan saanut niitä kuvia paikalleen, vaikka kuvatkin ovat jo teetettynä.

Tuntuupa muuten hassulle kirjoittaa vauva, haha. Tai siis, nyt kun pojalla on nimi, tuntuu oudolta vauvatella. Ja tiettekö, kun me eilen äänitettiin mamacitaspodcastin ensimmäistä jaksoa, menin ihan pasmat sekaisin, missä vaiheessa sikiö muuttuikin alkioksi ja miksi sitä sen jälkeen kutsuttiin. Siis kamalaa, mitä termistösotaa. Tai sitten mä oon vaan todella vajaa, kun menee tällaiset jutut täysin ohi.

Anyways, Kaspian on siis kasvanut. Sehän oli tämän postauksen pointti, haha. Oikeasti, aivosumu on nykyään läsnä joka hetkessä, niin blogin kirjoittaminen on todella vajaata hommaa. Yrittäkää kestää. Meillä oli 3kk neuvola 24.1 ja tuolloin Kassun mitat olivat 62cm ja 5,700g. Viikossa hän on ottanut painoa sen aboutti 300g, joten nyt mennään varmasti koon puolelta jo siellä 6,300g. Poju kasvaa niin nopeasti, nyyh.

Meillä ei imetyksen suhteen ole ollut mitään vaikeuksia. On selkeästi ollut joitain vaiheita, jolloin tissittely on mennyt enemmän maisteluksi, mutta mitäpä tuosta. Sitten yritetään hetken päästä uudelleen. Meidän yöunet ovat myös tehneet täyskäännöksen, kuten arvelinkin tapahtuvan. Nyt ensimmäinen unipätkä on sen 5-6h, jonka jälkeen poju heräilee tasan kahden tunnin välein.

Olen siis herännyt yössä sen 2-4 kertaa, jonka huomaa yleisessä habituksessa. Olo on vähän sellainen pitkittyneen darran tyylinen. Mutta uskon tämän olevan vain vaihe, jossa vauva keräilee hiukka lisää massaa. Massakausi siis toisin sanoin. Kerroinko jo muuten, että Kaspian oppi 2,5kuukauden iässä kääntymään mahalta selälle ja toisinpäin? Tämä harjoittelu on tullut nyt jokapäiväiseksi, jonka lisäksi hän haluaa kovasti jo istumaan.

Pää on miekkosella koko ajan valppaana ja Kaspian pungertaa itseään ylös. Leikkimatto on koko ajan vähemmän no -go ja sitteri sen sijaan hitti. Sitteristä, kun hän näkee jo niin paljon paremmin. Sekä kantoliinasta, jonka kanssa ollaan nyt harjoiteltu Israelia varten viikon verran. Muutoin en sanoisi Kassun oppineen mitään järisyttävän uutta, mutta toisaalta on vaikea hahmottaa kokonaisuutta, kun viettää toisen kanssa päivät pitkät.

Meillä aloitellaan reissun jälkeen hiljalleen soseita. Tai ainakin oon näin suunnittellut, mutta voi olla, että lykkään hommaa taas eteenpäin. Jotenkin se sotkuisuus ei niin inspiroi, ja kun toisella kasvaa paino hienosti näinkin, niin mitäpä sitä kiirehtimään. Leikillä oon laittanut Kaspianin suuhun lusikkaa ja kovasti hän yrittää syödä. Kädet menevät myös suuhun ja hampaiden alut ovat tuloillaan.

Uskon, että kaikki edellytykset täyttyvät maistelun aloitukselle. Mutta saas nähä! Milloin teillä ollaan aloiteltu ja onko homma lähtenyt käyntiin, ihan perinteisellä perunalla? Meillä menee overall tosi kivasti, eikä kasvussa ja kehityksessä ole tämän enempää ihmeteltävää. Me lähdetään ylihuomenna lomalle, joten jos teillä on mitään kysyttävää vauvan kanssa reissailuun, niin jättäkää viestiä kommenttiboksiin tai jutellaan instagramissa.

Besos, Pinja

JÄTÄ KOMMENTTI