Jouduin aloittamaan lääkityksen

Helou ja hellät tunteet! Vuoden 2018 teema on selkeästi henkinen hyvinvointi ja mun pääsiäinen pärähtää käyntiin munajahdin lisäksi sairastelulla. Takana on kuukauden on-off olotilat, joista haluaisin nyt lyhyesti avautua.

Vastoin mun periaatteita, aloitin helmikuussa aknelääkityksen. En onneksi sitä pelättyä tappokuuri roaccutania, mutta antibiootin silti. Teille ketkä ette tiedä, olen hyvin lääkevastainen ja kamppailin aknen kanssa 1,5vuotta ennen kuin suostuin lymecycline kuuriin (tästä ja aknesta ylipäätänsä teen kuurin jälkeen oman postauksen!)

Kas kummaa, olen ollut koko lääkekuurin ajan vaihtelevasti kipeänä: flunssaa, kuumetta, vatsakipuja, väsymystä, nuhaa, yskää, kurkkukipua..Lääkärin mielestä 5viikon flunssa on “ihan perus”. Siis ihan perus? c’moon, kenen mielestä on normaalia sairastaa yli kuukausi putkeen?

Deep inside tiedän, että olen itse sairastuttanut itseni. Mun kipeys ei ole sattumankauppaa, vaan se viestii yksinkertaisesti mun energioiden epätasapainosta. Mun mieli ei oo mukana tässä projektissa, sillä en usko lääkkeisiin. Näin mun aknelääke ei tehoa iho-ongelmiin, vaan vaikuttaakin sinne minne energiani kanavoin= lääkkeen sivuoireisiin.

Huomaatteko yhtälön? Mä itse sairastutan itseäni. Se, että mun arvomaailma ei kohtaa mun lääkkeen kanssa aiheuttaa epätasapainon. Toi horjuminen puolestaan näkyy jatkuvana sairasteluna. Keho sairastelee ja haluaisi palata takaisin omalle radalleen. Sille radalle, joka puskee näppylöitä näkyville. Se ei halua piilottaa fyysisiä oireita lääkkeen taakse, vaan tuoda ne näkyviin. Se sanoo, että hitto vie lopeta se lääke, a mi no me gusta!

Olen ollut alitajuntaisesti lääkevastainen aina, mutta aikuisena vasta ymmärtänyt minkä takia. Lapsena en pystynyt nielemään lääkkeitä, vaan ne piti murskata muruiksi ja sekoittaa veteen. Astmalääkkeiden käyttäminen tuntuu yhä “epänormaalilta”. Miksi happi ei voi kulkea normaalisti ilman droppeja? Vastustin mun astmaa olemalla vuoden ilman säännöllistä lääkitystä ja noh, lopputuloksena mun fyysinen kunto romahti.

Kaiken tämän lääkeskenaarion ja sairastelun keskellä komeilee mun suolisto. Kuten täällä kerroin mun suoliston “hyvinvoinnista”, onhan se päin prinkkalaa. Suolistohan suodattaa ja on meidän ihmisten toiset aivot. Kuvittele nyt vuosia jatkuneet masuvaivat ja siitä seuranneet mielialavaihtelut. Soppa on keitetty, eikö?

Suolisto= ei toimi. Iho = Näyttää ensimmäiset ulkoiset epätasapainon merkit. Mieli? = Tasapainoilee stressin ja tunteiden kanssa, yrittää kertoa kropalle sen olevan epätasapainossa.

Sehän on puhdas fakta, että stressi aiheuttaa sairauksia ja tämän sanottuani olemmekin asian ytimessä. Olen ollut huomaamattani stressipytty. Suorittanut elämää ja kun vihdoin pysähdyin katselemaan ympärilleni, huomaan sairastelevani toistuvasti. Samalla olen aloittanut matkan mun henkiseen hyvinvointiin ja uskon, että kirkas mieli ja puhdas sielu tuovat elämääni terveyttä ja tasapainoa.

Tai ainakin sitä kohti oon ehdottomasti menossa, vaikka täällä sängyn pohjalla rupeaa mitta täyttymään. Onko sulla vastaavanlaisia kokemuksia, joko aknelääkityksen sivuoireista tai fyysisen ja psyykkisen terveyden symbioosista?

PS: Näihin olotiloihin on hyvä lopettaa pistepisteen lyriikoilla:

Mä muutun
Oon tässä vaan tän hetken muutun
Etsin sisältöä muualta
Löydän uutta joka suunnalta
Jonka unohdan
En anna minkään liian pitkään muhun vaikuttaa
Saako ihmissuhteis saikuttaa?
Ja näyttää sairastodistusta

<3: Piña

10 Comments

  1. Suosittelen jättää sen antibiototti lääkkeen: oon sit itsekin kokeilleena joutunut joskus vuosia sitten sairauskierteeseen, koska antibioottihan tappaa myös ne kaikki hyvätkin kropan omat bakteerit ja vastustuskyky putoaa mitättömäksi. Roaccutan toimi, myrkkyähän se on mut muistaakseni puolen vuoden kuurilla akne loppui seinään eikä oireita oo ollut enää yli 3 vuoteen. Sivuvaikutuksina lähinnä ainoastaan ihon kuivuminen kuurin alkuvaiheilla, mikä helpotti kesää kohti menessä. Kuurin lopetin omasta tahdosta ennen aikojaan, maksa-arvojen kohottua hieman. Toisaalta tulokset olleet loistavat siitä huolimatta. Itsekään en lääkkeistä perusta ja vältän niitä viimeiseen asti, mutta melkein kaikkea kokeilleena voin sanoa, että se yksi kuuri roaccutania on kyllä todellakin sen arvoinen.

    1. Moi Mari! Jos oon unohtanut vastata sulle, niin pahoittelut. En löytänyt äkkiseltään mun vastausta sulle ja harmitti. Rupesin just kirjoittamaan uutta tekstiä aknesta, niin kävin läpi vanhoja kommentteja ja tekstejä. Mun fyysinen kunto on onneks pysynyt hyvänä, enkä toistaseks oo ainakaan ollut kovin kipeänä. Tuo lääkekuurikin tepsi aika hyvin, nyt jäljellä lähinnä aknearpia. Rehellisesti pohdin vieläkin roaccutania ja pidän sen vaihtoehdon yhä avoimena. Kiitos sulle pitkästä viestistä! <3

  2. Heippa! Ihana blogi sulla ja tuo blogin nimi🍍💛

    Suosittelen kans roakuuria itse sen ottaneena, se tepsii ! 😊😊Antibiootit itselläni eivät auttaneet akneen tarpeeksi ja tuli vaan mahavaivoja. Antibiootteja on turha syödä aknen takia ja huono homma että lääkärit niitä akneen määräävät, kun roa on turvallinen ja tehokas lääke perusterveelle ihmiselle. Antibioottien syömistähän kun tulisi välttää kaikin keinoin nyt, kun kohta ne eivät enää toimi mihinkään.

    Itselläni tuli roasta tosi vähän sivuvaikutuksia : iho kuivui, huulet kuivui tuli vähän halkeamia mihin kuitenkin auttoi bebanthen. mitään vatsavaikutuksia ei tullut eikä yleiskunnon laskua. Lääkäri voi määrätä roasta kevyen annostuksen potilaan tilan mukaan. Ehkäisy tietysti on oltava kunnossa, roa aiheuttaa vakavia sikiövaurioita. Mun lääkärille kelpasi se ett ehkäisynä mulla kuparikierukka, hormoniehkäisyä en suostu ottamaan.

    Ruokavaliolla , riittävällä unella ja ulkoilulla voi ihon kuntoon tietysti vaikuttaa, mutt ainakin itselleni aknen hoito vaati roacutan-kuuria, kyseessä on kuitenkin ihosairaus ja jos siitä haluaa kokonaan ja tehokkaasti eroon niin roa on paras ja usein ainoa vaihtoehto.

    Lääkärin mukaan Roan vaikutus kestää yleensä ainakin muutaman vuoden ja sitten sen joutuu potilaasta riippuen ehkä uusimaan ,kuitenkin jo tämä puolikin vuotta kokonaan ilman aknea on mielestäni roacutan -kuurin arvoinen😊

    1. Moikka Pauliina!

      Wou, ihana kun näit vaivaa kommentoida näin pitkän viestin, huippua! kiva, että blogin nimi miellyttää (sen kanssa oli “pieni” valinnanvaikeus vuosi takaperin, haha!)

      Kiitos kun toit esiin ton roacutan -kuurin positiivisia puolia! oon täysin samaa mieltä siitä, että antibiootteja ei pitäisi määräillä näin herkästi, sillä niiden vaikutus koko yleisvointiin/perusterveyteen on merkittävä. Lisäksi tällä lääkkeellä on just se sivuvaikutus, että tulee pahat mahavaivat..

      En sitten tiedä roasta, jos nyt kärsin jo pahoista krampeista..että miten sen kestäisin! lisäks mulla on atooppinen iho joka kuivuu muutenkin herkästi, niin toi kuuri olis varmasti raskas. Harkitsen sitä kuitenkin vakavasti ja arvostan hirveesti, että näit vaivaa kertoa sun kokemuksia siitä! Ihana, että se anto sulle helpotusta ja oikeasti tepsi.

      Ihanaa pääsiäistä, toivottavasti kuulen susta toistekin! <3:llä Pinja

  3. Samoilla linjoilla sun ajatusten kanssa! Mitä acne lääkkeisiin tulee niin mun neuvo on, unohda kaikki muu ja ota se pelätty roa kuuri niin monet tarinat lukenut ja itsekkin kokemuksesta sanon että se on ainut mikä toimii! Ja pitää vielä lisätä, että nimenomaan ensisijaisesti oma psyykkinen ja fyysinen kunto kohdilleen, jos se ei auta niin suosittelen kokeilemaan roaa 😊

    1. Ciao bella! kiitos vinkistä, joudun varmaan kallistuu sinne later on jos muu ei tepsi! ootko sä syönyt roan, oliks hirveet sivuvaikutukset?

      hitto mua suututtaa tää aikuisiänakne 😡

JÄTÄ KOMMENTTI // COMMENT BELOW