Itsetuntoni ei riipu huomion määrästä ja muita elämän suuria ajatuksia

Pidänkö itsestäni? Mitä ajattelisin itsestäni, jos joutuisin kolariin ja menettäisin ulkoisen kauneuteni? Mitä oikeasti ajattelen, kun joku kehuu minua? Mistä itsetuntoni koostuu? Olenko itse määrittänyt arvomaailmani, vai elävätkö arvot muiden mielipiteiden mukana? Muuttaisinko jotain elämässäni, jos voisin?

Näitä kysymyksiä tulee mietittyä aika ajoin. Tuntuu, että me ihmiset saamme kuulla vielä tänäkin päivänä ulkopuolelta, millaisia ihmisiä me olemme. “Pinja on tuollainen sosiaalinen seikkailija, joka tekee nopeasti päätöksiä intuition pohjalta. Tuollainen se on aina ollut, temperamenttinen ja huono keskittymään.” Näistä olettamuksista voi olla todella vaikea kasvaa ulos. Varsinkin lapsena kuullut toteamukset omasta persoonasta, pysyvät mukana matkassa pitkälle aikuisuuteen. Olen syyllistynyt uskomaan, että minä olen, yhtä kuin, menneisyyteni. Mitä tapahtui eilen, tapahtui eilen. Se ei tapahtunut tässä hetkessä.

Me kaikki kasvamme ja muutumme. Vaikka saatoit sanoa eilen väärin tai tehdä vasten omia arvojasi, voit muuttaa tilanteen juuri nyt. Et ole sellainen ihminen, mitä muut sinusta ajattelevat työpaikalla tai kotona. Jos olet hukassa sen ajatuksen kanssa, että kuka minä oikein olen, olet matkalla kohti sitä vastausta. Jo asian kyseenalaistaminen on askel eteenpäin. Kaiken lisäksi, voit olla, kuka vaan, milloin vaan. Voit olla sata erilaista persoonallisuustyyppiä, voit olla sekoitus introverttiä ja ekstroverttiä. Ei ole olemassa pelkästään ääripään tapauksia. On olemassa sinä.

Erilaiset persoonallisuustyypit

Koulussa meille kerrottiin, että on olemassa introverttejä ja ekstroverttejä. Toinen haluaa rauhaa ja persoonallisuus yhdistetään ujouteen ja rauhallisuuteen. Toinen puolestaan on koko koulukunnan sosiaalisin tapaus, jota ei saisi vedettyä valokeilasta pois väkisinkään. Vai miten se menikään? Näiden kahden lisäksi on olemassa välimuoto, ambivertti. Luonteeltaan mukautuva, eikä kumpaankaan kuppikuntaan täydellisesti sulautuva. Hienoa, antaa mahdollisuuden valita kolmesta vaihtoehdosta. Uskon kuitenkin, että on olemassa paljon muitakin muotoja, joita ei ole vielä koulukirjoihin painettu. Alla 10 faktaa persoonastani, jotka olen poiminut erilaisista introvertti-ekstroverri-ambivertti testeistä.

  1. Rakastan rauhaa ja hiljaisuutta
  2. Viihdyn yksin ja pystyn viettämään päiviä ilman muiden seuraa
  3. Minulla on hyvä keskittymis- ja paineensietokyky
  4. Olen itsenäinen ja hyvin suunnitelmallinen ihminen
  5. Pidän seikkailuista ja minulla on hyvä reagointikyky
  6. Aistin vahvasti ja osaan elää hetkessä
  7. Osaan verkostoitua ja olla sosiaalinen
  8. Olen optimistinen ja luotan omaan arvostelukykyyni
  9. Osaan puhua kaikesta spontaanisti, eikä minua jännitä sosiaaliset tilanteet
  10. Pärjään paineen alla ja haluan erottautua joukosta tavalla tai toisella

Jos oma persoonani pitäisi jakaa prosenteiksi, näiden kahden introvertti-ekstrovertti ääripään keskellä, näyttäisi jakauma kutakuinkin tältä: 30% introvertti ja 70% ekstrovertti.

Aurinkoinen Köpis 4.4.19

Tämä koko aihe omasta persoonastani tuli mieleen, kun pikkusiskoni kanssa puhuimme sosiaalisista tilanteista. Vaikka ulospäin puhun paljon (ja kovalla äänellä), en kuitenkaan nauti tilanteista täysin rinnoin. Nautin kyllä juttelemisesta pienissä porukoissa, mutta en isoissa juhlissa. Sellaiset ovat pakkopullaa. Tykkään pukeutua näyttävästi, mutta toisaalta teen sitä vain 70% ajasta. Yleensä olen treenipöksyissä koiran kanssa ulkona tai työvaatteissa tarjoilemassa tiskin takana. En ole joko-tai-tyyppi, olen sellainen mitä-vain-milloin-vain-tyyppi. Tiedättekö mitä meinaan?

Jos tuo otsikko itsetunnosta pitäisi nostaa vielä esille, ajattelen asiasta näin: Minulla on aina ollut hyvä itsetunto. Olen saanut paljon kannustusta vanhemmiltani ja asioihin on suhtauduttu huumorilla. Tykkään nostaa itseäni esille rakkaudella ja varsinkin parisuhteessa, painotan kumppanille sitä, miten tärkeää on rakastaa ensin itseään. Tiedän, mistä tykkään vällyjen välissä ja mistä en. Tunnen itseni. Siitä se kaikki johtuu ja kumpuaa. En osaa ajatella, millaista olisi menettää ulkoinen kauneus, mutta kun se tapahtuu, sen sisällä on myös todella paljon hyvää. Kaikki lähtee itsensä rakastamisesta.

Vaikka pidän huomiosta, itsetuntoni ei riipu siitä. Jos ystäväni eivät soita viikkoon, en vaivu epätoivoon, vaan soitan heille itse. En ylianalysoi ystävyyssuhteitani, vaan luotan vaistoihini. Ystäviäkin menee ja tulee. Toiset pysyvät tietyn ajan elämästä mukana, lähtevät ja saapuvat takaisin. Osaan päästää irti suhteista ja antaa anteeksi. Menneisyydessäni ei ole yhtäkään ihmistä, ketä en voisi halata kadulla ja keneltä kysyä kuulumisia. Pyrin petaamaan petini niin, että voin joka yö, laittaa pään puhtaalla omatunnolla tyynyyn. Mitä annan ulospäin, heijastuu takaisin sisäänpäin. Miten puhun itselleni, puhun muille.

Erittäin sekavaa meininkiä tänään, mutta toivottavasti saitte asian ytimestä kiinni. Onko siellä muita ikuisia elämän pohtijoita ja mitä ajatuksia teksti teissä herätti?

Pinja Mitrovitch (2)Piña y coco -blogi somessa FACEBOOK / INSTAGRAM

contact@pinaycoco.fi

JÄTÄ KOMMENTTI