Itserakkaus on ikuinen rauha

Viimeksi tänään kirjoitin Instagramiin lyhyen tekstin, jossa kerroin terveestä itserakkaudestani. Vaikka oon joissain asioissa erittäin epävarma (esim. työelämään ja yrittäjyyteen liittyvissä asioissa), pääsääntöisesti kuljen pää ylhäällä. En ylhäällä pilvissä, vaan sopivasti niiden alapuolella. Itsevarmuus miellettään helposti itsekkyydeksi tai ylimielisyydeksi. Tiedän mistä puhun, sillä minulla on asiasta omakohtaista kokemusta. Jos toinen ihminen ei pysty samaistumaan, tai tiedä, millaista on terve itserakkaus, hän voi herkästi väärinymmärtää sen muilta.

Oon aina ollut kurvikas, muodokas ja joskus painoindeksin mukaan ylipainoinen. Mua on kiusattu tästä ja oon antanut ymmärtää, että ei ne sanat mee ihon alle. Milloin joku on koulussa vetänyt mun housut alas, tai muuten paino on tullut puheeksi. Itsevarmaa ihmistä on ollut helpompi haukkua, kuin heikompaa. Tai näin ajattelen asiasta nyt. Olen räpeltänyt oman tieni läpi muiden mielipiteiden ja sieltä syvään rakkauteen. Jos voisin antaa palan tästä rakkaudesta sulle, mä antaisin sen heti. Terve itserakkaus, se jokaisen pitäisi saada tuntea.

Tää raskaus on aivan oma lukunsa. Oma rakkaustarinansa. Enkä todella tiennyt, miten syvää rakkautta omaa kehoaan kohtaan voi tuntea. Kun se kasvattaa sisällään toista ihmistä, se rakkaus saa uuden ulottuvuuden. Raskausmaha on jotain niin kaunista, että voisin vain hillua alasti ja esitellä sitä. Ah ja seksuaalisuus, itserakkaus heijastuu myös sinne. Kropalleen haluaa vain parasta ja sitä se todellakin ansaitsee. Kumppanin voi olla vaikea ymmärtää, mistä naisen seksuaalisuus ja rakkaus kumpuaa.

Meillä on ollut tämmöinen tilanne ja se on aiheuttanut muutaman konfliktin. Koska miehelle raskaus tarkoittaa käytännössä ulkoisia muutoksia. Hän ei näe pääni sisälle. Mutta pointtina ei ollut nyt syventyä omaan seksuaalisuuteeni raskaana, vaan siihen terveeseen itserakkauteen. Niin kauan, kuin määrittelet omaa arvoasi sen perusteella, mitä muut ajattelevat, tai kuinka paljon he sinua rakastavat, tulet pettymään. Kerta toisensa jälkeen kaatumaan. Kukaan muu ei saa sinua rakastamaan itseäsi, sinä saat.

Ajattelen itserakkaudesta niin, että se voi olla ihmisen pahin vihollinen tai paras ystävä. En kirjoita aiheesta ensi kertaa, olen kirjoittanut ylimielisyydestä ja itsevarmuudesta aikaisemminkin. Koen, että etenkin naisten kohdalla, itsevarmuus nähdään liian usein ylimielisyytenä. Ajatellaan, että toinen on itsekeskeinen ja pröystäilevä. Toisen hehkuava itsevarmuus pelottaa ja kyseenalaistaa. Onko hän aidosti noin itsevarma? Harva syntyy itsevarmana ja itseään rakastaen. Tähän kasvetaan ja opitaan.

Itse olen oppinut kantapään kautta, että en voi hakea muilta ihmisiltä arvostusta, vaan minun pitää antaa se itse itselleni. Ei palveluksia, ei odotuksia. Minä olen oman elämäni sankari ja teen päätökset sen mukaan. Toinen voisi sanoa tätä itsekkyydeksi, minä kutsun sitä terveeksi itsekkyydeksi. Vaikka se voi olla vaikeaa myöntää itselleen, itserakkaus ja itsevarmuus tai niiden puutos, muokkautuvat jo nuorena. Näin traumat nuoruudesta kasvattavat oksiaan vielä aikuisena. Ellei oksaa tajua itse katkaista.

Tämän huomaa sellaisesta ajattelusta, että on mieluummin toisen ihmisen kanssa, kuin yksin. Silloin sitä sitoo omaa epävarmuuttaan parisuhteeseen, josta luulee löytävänsä sen turvan, josta on lapsena saanut traumoja. Jotta voi saada rakkautta, se vaatii yksinoloa. En osaa kertoa, kuinka pitkäksi aikaa, mutta se vaatii sitä. Jokainen eheytyminen menneestä suhteesta tai nykyisestä suhteesta, vaatii yksinoloa. Vaikka otin nyt esimerkiksi kumppanin, on se mielestäni yksi parhaimmista esimerkeistä, joissa itsevarmuus tai sen puute, on nähtävillä.

Rakastatko sinä itseäsi tarpeeksi?

2 Comments

  1. “Vaikka otin nyt esimerkiksi kumppanin, on se mielestäni yksi parhaimmista esimerkeistä,
    joissa itsevarmuus tai sen puute, on nähtävillä.”

    Aikalailla tylytät siippaasi niin tässä kuin muissakin teksteissäsi – todella rakentava
    ja hänen itsevarmuutta kasvattava ote sulla – oot suorastaan psyko(logi).

    Oot lisäksi blogitekstiesi mukaan omasta mielestäsi kaiken asiantuntija. Niistä irtoo
    totuus minkä tahansa asian tai tilanteen handlaamiseen. Tosin asiantuntijaksi vaaditaan muutakin kuin perustelematon oma mielipide tai kuvitelma omasta tietämyksestä.

    Tietämyksestä tai asiantuntijuudesta ei kerro ainakaan se, että ehkäisy hoidetaan
    puhelinaplikaatiolla, jonka on tehnyt kuka lie. En tiedä edes yhtä ainutta lääkäriä,
    joka voisi faktisesti kertoa mitkä ovat “varmoja päiviä”, mutta joku appin tehnyt nörtti
    ilmeisesti omasta mielestäsi pystyy. Voi pyhä jysäys…

    1. Heippa Minna,

      Kiitos kommentista. Kiva huomata, että olet perehtynyt laajalti eri blogiteksteihini ja kerennyt tehdä siitä omat johtopäätökset. Meillä on psykologi ja psykoterapeutti kenen kanssa puhumme näistä asioista ja olen varmasti se psykoin meistä. Siinä olet oikeassa 🙂

      Minun tehtäväni ei ole kasvattaa kenenkään itsevarmuutta, jokainen kasvattaa sitä itse. Voisin puhua blogissani ummet ja lammet rakkaudestamme, mutta olen ottanut sen sijaan vuorovaikuttavan suhtautumisen – meidän suhteen vaikeissa hetkissä. Ymmärrän, että kaikki eivät tähän pysty samaistumaan, eikä se ole tarpeenkaan.

      Kuten varmaan aktiivisena blogini lukijana tiedät, odotamme esikoistamme saapuvaksi tähän maailmaan. Näin ollen clue niminen app (jolla seurataan menkkojen kiertoa) ei ole minulle ajankohtainen. Jos haluat suositella sopivaa lääkkeetöntä ehkäisymenetelmää, voit jättää kommentisi blogiini.

      Ihanaa kesää ja antoisia lukuhetkiä blogini parissa! yst. Pinja Mitrovitch / Pina y coco

JÄTÄ KOMMENTTI