Imetyksen aloitus ja vaikeudet teho-osastolla

Olimme henkisesti valmistautuneet siihen, että synnytyksessä ei välttämättä mene kaikki toivelistan mukaan. Jossain kaiken keskellä, en ollut kuitenkaan varautunut siihen, että vauva vietäisiin pois rinnaltani kahden tunnin ikäisenä. Meidän varhainen vuorovaikutus katkesi heti sairaalasänkyyn ja ihokontakti katkesi päiviksi. Ensimmäinen imetys oli lähinnä kahden tunnin huutokonsertti, kun vauva haukkoi suuhunsa ilmaa.

Kahden tunnin ikäisenä vauva tutkittiin, jolloin huomattiin hänen alhainen happisaturaatio. Mittauksia otettiin kaksi, jonka jälkeen vauva siirrettiin teho-osastolle ylipainemaskiin. En oikein ymmärtänyt, mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Ajattelin, että vauva menee toiseen huoneeseen lisätutkimuksiin. Otin lungisti, enkä osannut pelätä tulevaa. Vauva vaikutti ensikohtaamisella temperamenttiselta ja äänekkäältä.

Tapasin vauvan teho-osastolle kolme tuntia synnytyksen jälkeen. Hänellä oli happituki ja nenämahaletku. Tuolloin en tajunnut, että letkusta ruokittiin häntä kolmen tunnin välein. Jokaisella kerralla vauva sai 30ml maitoa. En tiennyt onko tämä paljon vai vähän, ihmettelin vain kaunista lastamme. Lähdimme yöksi perhehotelliin, johon meidät oli kirjattu. Rinnoistani tuli satunnaisia tippoja maitoa ja lypsin niitä käsin talteen.

Nukuin todella hyvät 10h yöunet, joista olen ikionnellinen. Tähän en varmasti olisi pystynyt, jos vauva olisi ollut täysissä voimissaan ja meidät siirretty perhehuoneeseen. Parasta vauvan teho-osaston aikana olikin se, että sain kunnolla levättyä synnytyksen jälkeen. Nautin täysin rinnoin myös hotellin aamupalasta. Nukuin luvan kanssa, sillä maidon tuotantoni ei vielä ollut käynnistynyt kunnolla ja vauvasta pidettiin sairaalassa huolta.

Seuraavana aamuna, sunnuntaina 27.10 lähdimme vauvan luokse heti aamupalan jälkeen. Saimme tilannepäivityksen: vauva hengitti nyt itse, tulehdusarvot olivat hippasen korkeat ja verensokeria tarkkailtiin. Ruokaa annosteltiin nenämahaletkulla 3h välein 30ml ja ensimmäistä kertaa kyseistin tämän maitomäärän. Se tuntui suurelta, sillä vauvan mahalaukku on vielä niin pieni. Eikö se olisi täyttynyt jo 10ml:sta maitoa? Miksi vauva herätettiin syömään 3h välein, eikä hän saanut itse ilmaista nälkäänsä?

Minusta tuntui, että oma maitoni oli nousukiidossa. Pyysin teholle rintapumpun ja lähdin pumppaamaan maitoa. Molemmat rinnat olivat anteliaalla päällä. Teho-osaston luovutettu äidinmaito meni keskosille, jonka vuoksi muut vauvat saivat korviketta. Halusin ehdottomasti, että vauva saa mahdollisimman pian äidinmaitoa. Vauva oli korvikkeella la-su välisen yön ja sunnuntaina toin käsin lypsetyt maidot teholle.

Sunnuntai kului hieman sekalaisissa fiiliksissä. Vauva hengitteli tosiaan itsekseen, hänen tulehdusarvot olivat normaalit ja verensokeri tasaantunut. Sanoin kätilölle, että toivoisin syöttövälien olevan pidempiä, jotta vauvalle ehtii tulla niiden välissä nälkä. Pyysin, että välejä pidennetään neljään tuntiin, sen nykyisen 3h sijaan. Halusin luoda kontaktin vauvaan ja imettää häntä. Kätilöt toimivat lääkärin määräyksien mukaan, jonka vuoksi syöttövälejä ei pidennetty pyynnöstäni.

Olosuhteet eivät olleet ihan sellaiset, kuin olin toivonut. Jouduin punnitsemaan vauvaa ennen imetystä ja sen jälkeen. Jos vauva ei tarttunut rintaan ja imetys startannut tarpeeksi nopeasti, tuli kätilö pian huomauttamaan nenämahaletkusta. Kuuntelin äidinvaistoani ja pysyin sinnikkäänä, vaikka suoraan sanoen sisälläni raivosi. Annoin vauvalle aikaa olla lähelläni, silittelin ja hieroin häntä. Loin häneen kontaktia.

Pian saimmekin luvuiksi 35ml maitoa yhdellä syöttökerralla ja huh se tuntui lottovoitolle. Olin niin ylpeä pojasta ja hänen tarmokkuudestaan rinnalla. Tiesin, että me onnistutaan. Sunnuntai iltana jäin teho-osastolle nukkumaan vauvan kanssa, vaikka mut oli jo kirjattu ulos sairaalasta. Yökätilö totesi, että osta kaupasta siteitä ja ruokaa, kun sulle ne ei enää kuulu. Olin vähän puulla päähän lyöty jälkivuotojeni kanssa ja koko imetysprosessin keskellä. Miten imetys voisi onnistua, jos mut kirjataan ulos päivä synnytyksen jälkeen?

Seuraavana aamuna tapasin lastenlääkärin. Hän oli aivan ihana ja kuunteli minua. Uusi ohjeistus oli, että pidennetään ruokailuvälit niin, että vauva ehtii herätä ja hamuilla tissiä. Nenämahaletkusta pyrittiin pääsemään eroon asap, jotta pystymme siirtymään teholta perhehuoneeseen. Pumppasin maitoa, minkä kerkesin ja yritin aktivoida vauvaa rinnalle. Imetys oli onnistunut edellisenä päivänä ja maanantai näytti jo hyvin aurinkoiselta. Vuorovaikutus vauvan kanssa nostatti maidot kaksi päivää synnytyksen jälkeen. Pumppasin molempia rintoja samaan aikaan.

Tiedän, että teho-osastolla toimittiin protokollan mukaan. Kätilöt toimivat lääkärin ohjeiden mukaan. Koin silti, että me vanhemmat jäimme hieman ulkopuolelle keskustelusta. Vaikka saimme osallistua vauvan hoitoon, olisin silti kaivannut enemmän tukea imetyksen onnistumisessa. En vain ymmärtänyt, miten punnitseminen ja stressaava ympäristö tukivat imetyksen onnistumista. Ja miksi minua ei äitinä kuunneltu? Lapsen terveys edellä, mutta rajansa kaikella.

Maanantai iltapäivällä kätilömme oli sitä mieltä, että imetys sujuu jo hyvin. Hän kutsui lääkärin uudestaan paikalle ja lääkäri teki päätöksen, että pääsemme siirtymään perhehuoneeseen. Meidät kirjattiin takaisin sairaalaan. Osastolla imetykselle annettiin tilaa, mutta nenämahaletkusta ei vieläkään luovuttu. Stressi oli poistunut. Imetys sujui, kuin tanssi. Pumppasin maitoa jääkaappiin ja otin vauvan nukkumaan viereeni.

Ei mennyt aikaakaan, kun seuraava kätilö osastolla totesi, että vauvaa ei saa nukuttaa vierelle. Kuulemma uusi säädös oli tullut voimaan 3 viikkoa sitten ja vauva kuului laittaa omaan sänkyyn nukkumaan. Totesin, että teen, kuten parhaaksi näen. En voinut uskoa korviani, että osastolla ei saisi nukkua perhepedissä! Tuntui, kuin matto olisi vedetty alta ja halusin vain päästä pois sairaalasta. Ensin odotin, kun kuuta nousevaa perhehuonetta ja sielläkään en saanut olla ihokontaktissa vauvan kanssa.

Kun tiistaina kotiuduimme, olin ikionnellinen. Vauva rakastaa olla rinnalla ja nukkua kanssamme. Jos hänet laskee omaan sänkyyn, hän herää hölmistyneenä. Hän haluaa läheisyyttä, tukea, turvaa ja tissiä. Ja niitä hän saa yllin kyllin! Eilen hänet punnittiin kotikäynnillä ja paino oli noussut rintamaidolla, juuri kuten pitää. Olin niin ylpeä äiti.

Teho-osasto ja sairaalassa vietetty aika, olivat stressaavia, eivätkä tukeneet tarpeeksi imetyksen luonnollista aloittamista. Osaan nyt jo katsoa mennyttä positiivisesti ja ymmärrän, että hoitohenkilökunta teki vain työtään. Niin minäkin yritin tehdä: imettää ja hoitaa vauvaa. Vaikka alku ei ollut paras mahdollinen, meillä sujuu nyt imetys ja se on pääasia.

Onko muilla vastaavia kokemuksia?

10 Comments

  1. Minulle taas sanottiin sairaalassa että viereen vaan vauva nukkumaan niin saa itsekin torkuttua välissä ja vauva olla ihokontaktissa..tämä siis Joensuussa ja tämän vuoden huhtikuussa.

    1. Heippa! Uusi säädös on kuulemma tullut voimaan 5vko sitten. Silloin, kun oltiin sairaalassa käytäntö oli tullut vasta 3vko ennen voimaan. Tosi surullista! Yst. Pinja

  2. Hei, Tällä kommentilla ei sinänsä ole mitään väliä, mutta vastasyntyneiden teho-osastolla suurin osa hoitajista on sairaanhoitajia, ei kätilöitä. Muutamia kätilöitä siellä kyllä työskentelee. Sairaanhoitajan koulutukseen ei kuulu imetysasiat tai imetysohjaajan koulutus, kuten kätilöille kuuluu. Onneksi olit itse tarmokas ja et antanut periksi! Kaikilta äideiltä ei välttämättä löytyisi samaa kärsivällisyyttä ja tahdonvoimaa, minkä vuoksi olisi tärkeää, että kaikki äidit saisivat parasta mahdollista imetysohjausta riippumatta vauvan alkupäivien hoitopaikasta. T. Kätilö

    1. Moi Emma ❤️
      Kiitos viestistä! Meille varmaan sattui nuo harvat kätilöt työvuoroon, kun esittäytyessä 2/3 sanoi olevansa myös kätilöitä. Mutta tosi hyvä pointti ja tätä en ollut ajatellut! Koska tosiaan onhan se lähtökohdilta eri, jos kyseessä sairaanhoitaja tai kätilö.

      Imetysohjausta saimme onneksi perhehuoneen puolella, mutta siinä vaiheessa homma jo pelitti aika lailla itsekseen. Ja onhan työtavoissa isoja eroja, ihmisiä kun ollaan. Nyt kotona ollaan tosi tyytyväisiä, mutta oli toi teho-osasto aika sellaista sekalaista tunnemelskaa. Uutena äitinä yrittää pitää puolia, vaikka ei hirveästi asioista tiedä! Kiitos vielä sun viestistä <3

      Yst. Pinja

  3. Kuulin tänä keväänä myös teholla kommentin, että vauvaa ei saisi nukuttaa vieressä. Aiemmin siihen kannustettiin ja mielestäni on ehkä vähän jopa luonnoton ajatus etten voisi olla koko ajan vauvan vieressä jos terveys niin sallii. Hän on juuri ollut yhdeksän kuukautta 24/7 kontaktissa, pitäisikö heti oppia olemaan yksin?

    Hieno juttu kun saitte imetyksen sujumaan vaikka olosuhteet ei olleet ihan optimaaliset. ❤️

    1. Tämäpä juuri. Harmittaa tää muutos todella paljon ja toivonkin, että ensisynnyttäjät pitävät puoliaan osastolla. Niin tärkeää on tuo ihokontakti vauvan kanssa ❤️

  4. Syyskuussa 2018 katsottiin pahalla jos vauvan laittoi omaan sänkyyn nukkumaan eikä pitänyt k okoajan ihokontaktissa 😅😅

    1. Jep, tammikuu 2018 ja syyskuu 2019 välillä huima ero. Aiemmin sängyssä ihan luki että pidäthän minut vierelläsi, sängyssä vain lyhyitä hetkiä 🥰 Itse en todellakaan uskaltanut ummistaa silmiä kun vastasyntynyt oli siinä vieressä. Sittemmin kyllä ollaan löydetty perhepedin ihanuus.

      1. Tämäpä 👍 Hiljalleen se tuleekin ja itse olin myös valveunessa sairaalassa. Nyt kotona 10päivää myöhemmin nukahdan jo vauvan viereen syväuneen. ❤️

JÄTÄ KOMMENTTI