Ikuisuusprojekti: Eroon riittämättömyyden tunteesta

Kuten kuvan tuore tatska puhuttelee: “ il y a une raison à tout” = kaikki tapahtuu jostain syystä/ there’s a reason for everything. Riittämättömyyden tunne on ehdottomasti ajankohtainen mulle tänään. Tuntuu jopa naurettavalta ajatukselta kirjoittaa aiheesta kaiken tämän oman tarpeettoman tunteen takaa. Ehkä just sen vuoksi päätin antaa itselleni mahdollisuuden olla riittävä just tällaisenaan.

Let me tell you, mun sisällä on vilissyt taukoamatta: Miksi en taaskaan ehtinyt kirjoittaa blogia? Miten jouduin toistamiseen siirtämään kahvitreffit kaverin kanssa? Miksi en jaksanut mennä salille tai kävellä Panchon kanssa pitkää lenkkiä?

Aivan. Noissa fiiliksissä ei olisi mitään vikaa, ellen tuntisi itseäni paremmin. Olen kuin kävelevä aikapommi. Huomaan, että hälytyskellot soivat, kertoen, että elämässä on jotain ylimääräistä. Liikaa töitä, liikaa harrastuksia, liikaa vastuuta/liian vähän vastuuta.. Ylipäätänsä vaan liikaa hyvää mahan täydeltä. Huomaan, että voimani ovat toistamiseen ehtymässä.

Mikä ihmeen riittämättömyyden tunne?

Yritän nyt parhaani mukaan avata teille, miten minä näen riittämättömyyden. Se on tunteiden kolo, pimeä luola, jossa pelko kättelee häpeää. Olotila, jossa velloen ihminen ajattelee, ettei ole riittävän rikas, kaunis, viisas tai pätevä ansaitakseen muiden hyväksyntää. Se on peräisin Aatamin & Eevan ajoilta, vuosisadoilta, jolloin epäonnistuminen ajateltiin luovuttamisena.

Se on sisällämme kasvava tunne, joka syö hitaasti ja tehokkaasti itsetuntoa. Hiljalleen se repii kaislikotkin mukanaan ja ihmisen jos toisen katseet kääntää kohti maan. Se ei asu meissä, silti hoivaamme sitä kuin lasta konsanaan. Annamme sille vallanvälineet, teemme siitä osan meitä. Käytämme sitä itseämme vastaan, emme osaa nähdä sen positiivista puolta.

Minulle riittämättömyyden tunne kuvaa samalla tunnollista työntekijää. Siitä olen hivenen ylpeä, muistaen kuitenkin tämän faktan: Jos haalin itselleni jatkuvasti uusia töitä, vaikka vanhoissakin on sellaisenaan selviämistä, muut ympärilläni alkavat näyttämään laiskoilta paskoilta (samalla kun itse palan loppuun).

bw-1.jpg
Rauhan naiset juhlimassa siskon uutta asuntoa ja maman synttäreitä <3

En oikein osaa kiteyttää, mistä mun riittämättömyyden fiilikset ovat aikoinaan alkaneet. Varmaan ihan kouluajoilta? Oon saanut kuitenkin valtavaa lievitystä viimevuosina, löytänyt sellaisen sopivan balanssin. Tasapainon, jossa toisinaan onnistun paremmin kuin esimerkiksi tänään.

Tässä muutama mielikuva, joita sinäkin voit kenties viedä käytäntöön matkalla itseesi:

  • Hyväksy nykyinen elämäntilanteesi
  • ..siitä on helpompi jatkaa eteenpäin, kun yksinkertaisesti hyväksyy.
  • Tutustu itseesi perinpohjin, vain silloin pystyt antamaan tarpeeksi löysää
  • ..kaadu aina uudestaan ja uudestaan, jos oppimisprosessi sen vaatii!
  • Muista välietapit: onnittele itseäsi jos nukuit esim hyvät päikkärit, kävelit koiran kanssa extramailin tai tiskasit puolet astioista
  • Odotukset: mihin peilaat omia saavutuksiasi? Tiedät varmasti mikä riittäisi ja saisi riittämättömyyden tunteen tyydytettyä. Löydä se vertauskohta ja nussi sitä aivoon!
  • Käsittele ongelman syvintä olemusta, älä pelkästään oiretta = riittämättömyys, vaan sairautta sen takana = kasvastus kotona, koulukiusaaminen, traumat jne.
  • Kuuntele intuitiota
  • Hetkellinen helpotus netflixistä: Tony Robbins – I am not your Guru

Positiivinen elämä on ikuisuusprojekti oman pään sisällä. Keskeneräisyyden kanssa pitää opetella elämään, muuten se lamauttaa kulkijan ja lopputulos on mielisairaala. Kliseistä, mutta totta: ei kannata ottaa turhaa stressiä asioista, joihin ei pysty vaikuttamaan.

Milloin sä oot kärsinyt viimeksi riittämättömyyden tunteesta ja miksi? Mikä oli opinahjo ja miten veit työkalut käytäntöön? Jaa vinkit!

<3: Piña ( y coco)

JÄTÄ KOMMENTTI // COMMENT BELOW