Halpavaatteiden todellinen hintalappu

Flow festareiden jälkeisissä darramainingeissa latasin itselleni kuukauden ilmaisen Netflix kokeilun. Päättäväisenä halusin katsoa sieltä “The True Cost” -nimisen dokumentin, jossa tutkitaan kuluttajien ostokäyttäytymistä ja työntekijöiden huonojen olosuhteiden yhtäläisyyttä. Suuret vaatepuljut keräävät rahaa, samalla kun ihmiset ahdistuvat ostoksilla ja työntekijät kuolevat hikipajoilla. Milloin sinä olet viimeksi kyseenalaistanut omaa kulutustapaasi?

Järkytyin siitä, miten paljon vaatebisnes on muuttunut viimeisen 15-20 vuoden aikana. Luulin eläväni ekologista elämää, sillä syönhän kasvisruokaa, kierrätän jopa vessapaperihylsyn, hyödynnän kuluneita kankaita siivouksessa ja ostan vaatteeni (pääosin) käytettynä. Totuus ei ole kuitenkaan niin mustavalkoinen, enkä minä ole kuluttajana kritisoinut tarpeeksi omaa ostokäyttäytymistäni. Sehän on selvää, sillä nyyhkytin dokumentin ajan sängylläni H&M -paita päälläni. Lapussa lukee #madeinbangladesh.

Jos vaatebisnes pitäisi kiteyttää yhteen, menisi se abouttiarallaa näin: Halpa vaatekappale tarkoittaa paljon rahaa isoille yrityksille, huonoja työolosuhteita tehdastyöntekijöille ja jopa ihmisten kuolemaksi koituvia tehdasromahduksia. Vaatteiden ostossa piilee sama välinpitämättömyys, kuin lihansyönnissä. Kansa on liian kiireinen ajattelemaan, mistä se kaunis marmorifile tai kahdenkympin mekko on tehnyt matkaansa. Valmis tuotos syödään tai puetaan kertakäyttökamana, eikä sille suoda syvempää ajatuspolkua.

Pikamuodiksi kutsuttu ilmiö tarkoittaa sitä, että vaatekauppoihin saapuu viikottain uusia mallistoja ja “vanhat sesogin tuotteet” saavat väistyä. Kun meillä oli ennen neljä vuodenaikaa, on se nyt 52, eli yhtä paljon, kuin vuodessa on viikkoja. Pikamuoti saastuttaa maapalloa enemmän kuin lento- ja laivaliikenne yhteensä. Nopea kierto on tehnyt vaatealasta yhden maailman saastuttavimmista ja YK:n mukaan muotiteollisuus on yksin vastuussa 10% maailman hiilidioksipäästöistä. Lue lisää aiheesta ylen artikkelista, josta itse otin nämä faktatiedot.

Tämä muodin sara ylittää kaikki hyvän maun rajat ja sen ainut tarkoitus on saada kuluttaja ostamaan lisää. Halvat hinnat puhuttelevat asiakasta ja uskottelevat, että hänellä olisi varaa ostaa kyseinen vaatekappale. Todistettu fakta on kuitenkin se, että kansa köyhtyy samalla, kuin isot yritykset rikastuvat. Viidestäkymmenestä seuraajastani 68% vastasi instagramissa tuntevansa olonsa huonommaksi shoppailun jälkeen, eikä osannut kertoa syytä shoppailusta aiheutuvalle ahdistukselle. Luku on mielestäni näinkin pienellä porukalla dramaattinen.

Juoksemme halpojen vaatteiden perässä tunteaksemme hetkellistä materiaslimi onnea. Tunne on erittäin häilyvä ja kotiin saapuessa se on voinut vaihtaa muotoaan ahdistukseksi. Mainonta uskottelee meille, että tarvitsemme tuotteita tunteaksemme onnellisuutta. Tekemällä shoppailusta harrastuksen, ostamme tarpeen sijasta halua. Ostohetkellä tuntuu käsittämättömän vaikealta ajatella, mitä joku toinen ihminen on joutunut uhraamaan tuon vaatekappaleen vuoksi. Halpa työvoima ei todellakaan takaa inhimillisiä olosuhteita.

Zaran mekon takana voi olla yksinhuoltaja ompelija, joka on joutunut 2euron päiväpalkkansa vuoksi jättämään pienen lapsensa yksin kotiin. Hän on tahtomattaan joutunut vaarantamaan terveytensä vaatetehtaalla. (kts. Savarin vaatetehtaan romahdus, jossa kuoli yli 1100 ihmistä.) Ja ei, me emme auta näitä ihmisiä tarjoamalla heille työpaikkoja, vaan heillä ei ole muita mahdollisuuksia, kuin ottaa työpaikka vastaan vaatetehtaalla. Siinä on iso ero, olla pakon edessä tai saada valita, mistä ansaitsee elantonsa.

Näillä työmuurahaisilla ei ole vaihtoehtoja valittaa isojen yritysten alla. He kärsivät ja ovat ainoita, kenen ääntä ei kuunnella tuotantoketjussa. He kärsivät kuumuudesta, pitkistä työpäivistä, haitallisista kemikaaleista, valaistuksen puutteesta ja vaarallisesta työympäristöstä. Tämä todettiin juurikin mainitsemmallani tehtaalla, jossa kuoli yli 1100 työntekijää, joiden sanaa ei kuunneltu. Kuvittele elämä ilman taukoja, lomia, työterveyttä tai inhimillistä työpäivän pituutta. Kuvittele elämä, jossa sinut hakataan työpaikkalasi, jos vastustat työntekoa hengenvaarallisella tehtaalla. Lähetän kaikki rukousenkelit teille, jotka joudutte raatamaan meidän länsimaalaisten halpojen vaatteiden eteen, henkenne uhalla.

Costa Rica, 2017 // luonnon armoilla

Kuten mainitsin, halpavaatteilla on lisäksi järkyttävät ympäristövaikutukset. Vaatteet saastuttavat ympäristöä niiden koko elinkaaren ajan, aina materiaalien valmistuksesta, vaatteiden hävittämiseen saakka. Vaikka Bangladesh tuntuu kaukaiselta valtiolta Etelä-Aasiassa, ovat katastrofin ainekset käsillä kaikkialla. Tämä teollisuuden polku päästää meriin vuosittain kuituja, joka vastaa 50 miljardia muovipulloa. Tässä vaiheessa flown festareiden pillittömyys tuntuu aika mitättömälle, eikö? (joskin pienistä puroista kasvaa iso joki ja liputan aina pienten ekologisten tekojen puolesta)

Nämä mikromuovit, jotka päätyvät mereen, ovat vaarallisia sen asukeille ja niitä voi päätyä kala- ja linturuoan mukana myös ihmisten elimistöön. Onkin siis sangen hupaisaa, että ei tarvitse mennä merta pidemmälle kalaan, kun ruoka saastuttaa mahojamme. Koska #materialismionni ja #eikosketaminuapesenkätenipois, vai koskettaako sittenkin? Ympäristövaikutukset alkavat aina vaatteiden materiaalien tuotannosta, jatkuvat vaatteiden tuotantoon ja sitä kautta käyttöön ja hävitykseen. Jalanjälki on valtava.

Halpavaatteiden todellinen hintalappu on paljon suurempi, kuin t-paidassa lukeva 4.99€. Tuotannon eri vaiheita ja vaikutuksia ympäristölle ei kuitenkaan mitata, joka tarkoittaa sitä, että kuluttajat maksavat myöhemmin suurella kämmenellä. Pikamuoti tulee vaikuttamaan historian kirjoissa ja siitä tullaan puhumaan vain negatiivisesti. Sillä me kuluttajat ostamme vaatteita, olemme täysin sidoksissa maapallomme tulevaisuuteen.. Alla muutama ekovinkki, joita itse pyrin syvällisesti pohtimaan:

Ekovinkit
  • Suosi pienyrittäjiä
  • Kierrä kirpputoreja ennen kauppoja. Näin saan ainakin itse lievitystä morkkikseen, kun joku muu on tehnyt “ostopäätöksen” puolestani
  • Tarvitseko tuotetta vai haluatko tuotetta?
  • Voisitko lainata häämekon tai vuokrata puvun? Tarviiko kaikki omistaa?
  • Kallis tuote ei tarkoita ekologisempaa, kyseenalaista kaikki!
  • Kierrätä vaatteet, jos ei muuta niin vaikka kaveriporukalla
  • Huolla vaatteita hyvin, eli panosta niiden pitkään käyttöikään (tähän mä oikeasti tarviin apua, miten pidentää vaatteiden ikää??)
  • Korjaa rikkinäiset vaatteet
  • Hyödynnä tekstiilejä esim. siivouksessa
  • Lue lisää vaateteollisuudesta

Ensi viikolla lennän Berliiniin, jossa muistan neljä vuotta takaperin shoppaileeni Primarkissa. Nyt tuo ajatus tuntuu oksettavalle ja on varmaan sanomattakin selvää, että mun kulutuskäyttäytyminen on kokenut täyskäännöksen. Olen kuitenkin ihminen, siinä missä muutkin, enkä aina tee viisaita päätöksiä. Lähiaikoina olen tuntenut hirveää morkkista halvoista sukkahousuista ja yrittänyt kaikkeni panostaa laatutavaraan. Ymmärrän silti, että se ei ole kaikille mahdollista. Toivon, että ihmiset tekisivät harkittuja päätöksiä arjessaan ja kierrättäisivät enemmän.

Jos sulle heräsi ajatuksia aiheen ympäriltä, olisi ihana keskustella lisää! Mikä on sun ajatus trendikkyydestä? Onko se uusi vaate vai kenties kierrätetty mekko? Mun mielipidettä on turha kysyä, te tiedätte kyllä.

<3: Pinja

6 Comments

  1. Todella hyvä teksti ja pistää miettimään omaa hiilijalanjälkeä. Onneksi olen ”vahingossa” jo muutaman vuoden ajan ollut ostamatta vaatteita/materiaa koska olen laittanut kaiken ylimääräisen matkusteluun tai kokemuksiin. Saan paljon käytettyjä vaatteita tutuiltani mikä on täyttänyt ”ostohimoni”.

    Kuitenkin tämä teksti herättää vielä enemmän vihaa vaateteollisuutta ja saa aivonystyrät taas raksuttamaan omien valintojen edessä. Juuri mietin että tilaisin jostain nettiliikkeestä mekon tuleviin häihin, koska en tosiaan ole ostanut pitkään aikaan mitään, ja koin että ansaitsisin uuden mekon. Mutta tän tekstin luettua inspiroiduin menemään kirpparille, ja etsimään vaatteen sieltä 🙂

    1. Ihana Mariela! kiva kuulla, että inspiroiduit 💚 mulla sama vika ja nyt kun suuntana tänään Berliini, eiköhän täältö yksi käytetty mekko löydy tuleviin 50-v bileisiin! Vuosi takaperin olisin ehdottomasti ostanut uuden mekon ja kenties toisen varalle. Nyt kokisin huonoa omatuntoa sellainen päällä..niin ne asiat ja mietteet muuttuvat 🙂

  2. Pystyn niin samaistunaan tähän sun tekstiin! Mulla tää vaateherätys tapahtui viime keväänä. Ja kun kävin Lontoossa, niin yleensä riemusta kiljuen viettänyt päivän Primarkissa ja muidda ketjuliikkeissä. Viimeisimmällä ja reissulla kesäkuussa, ostin vain pari tuitetta, jotka eivät olleet vaatteita. Ja kaikki muu aika tuli tehtyä muita juttuja!

    Haluaisin kovasti kannattaa kirppiksiä, niiden joko kirjossaan, mutta usein se menee niin, että kun on joku tarve, niin sitä ei löydy kuin uutena.
    Minulle pukeutuminen on aina ollut tapa ilmaista itseäni joten, nykyään kun hankin vain harvoin vaatteita oanopano niiden eettisyyteen ja ekologisuuteen, käytetyn vaatteen sijasta.

    Käytetty vaate ei aina ole ekologisin vaihtoehto, materiaalien vuoksi.
    Mua ahdistaa vaatteiden pesussa irtoava muovi, jonka vuoksi en käytä omiakaan vanhoja vaatteita, joissa on paljon muoveja..

    1. Moikka Lilli <3

      Kiva kuulla, että teksti resonoi sinne suuntaan. Haha! tuli tuosta mieleen omatkin shoppailuhetket Lontoossa, se oli äärimmäisen tuskallista. Sitä kummasti katsoo nyt eri vinkkelistä vaatteita ja siten jää myös aikaa sille, että aidosti nauttii lomista!

      Itse yritän ostaa kirpputoreilta aina kun löydän tarpeellista. Esim talvella saatan ostaa shortsit (jotka eivät tosin välttämättä kesäkilojen päälle mahdu) ja sama farkuissa. Kerran kun löytää hyvät, kannattaa napata mukaan! Harvoin se tosiaan menee niin, että on tarve hienoille bikineille ja löytää ne saman tien kirppikseltä. Lisäksi itse ostan kyllä esim. alusvaatteet, bikinit ja muut meikit suoraan kaupoista - tukematta vielä luomumeikkejä. Tällä hetkellä minulla ei ole varaa luomuun, joten olen suoraan meikittä 🙂

      Summa summarum: Kun shoppailee siten, että itselle ei jää morkkista, on suunta mielestäni oikea. Vaikka kuinka haluaisimme, emme pysty iskostamaan näitä ajatuksia kaikkien aivosoluihin, joten parempi vain pysytellä omissa kierrätys pöksyissä..

  3. Ihan mahtava teksti ja tätä just kaikkien pitäis mun mielestä tällä hetkellä miettiä, omaa kulutusta ja mitä se tekee ympäristölle! Jos et oo lukenut vielä kirjaa: Hyvin eletty, niin suosittelen! Siinä mulle aukes just tää vaateteollisuuden karuus, mut myös ruoan ja muun kulutuksen 🙂

    1. Moi Janni! <3 sepä se, mutta kaikki lukevat, oppivat ja syventyvät omalla ajallaan. Kuten kirjoitin ja koen olevani suhteellisen ekologinen, herätti tämä dokumentti vasta viimeistään silmäni. Toivon toki, että teksti tavoittaa mahdollisimman monen ja saamme pysyvää muutosta. Mielestäni tietoisuutta pitäisi lisätä etenkin nuorten aikuisten, eli 15-20 vuotiaiden keskuudessa. Tuossa iässä tuntuu, että on eniten alttiina kaikille markkinoinnille, eikä osaa vielä niin hyvin kuunnella omaa sisintään.

      Laitan ton kirjan ostoslistalle, jos sen vaikka löytäisin kierrätettynä. Ihanaa päivää! <3

JÄTÄ KOMMENTTI // COMMENT BELOW