Gynekologin vastaanotolla

Ihan näin alkuun haluaisin mielenkiinnosta tietää, pelkääkö joku gynellä käyntiä? Samalla tavalla kuin hammaslääkäriä tai neuloja? Mua ei itseäni piuden levitys ammattilaisen käsissä pelota, oikeastaan se hirvittää paljon enemmän epäkokeneemman miehen käsissä. Levittäydyin tänään gynen vastaanotolla ja ajattelinkin, että tästä olisi mielenkiintoista avautua piirun verran enemmän.

Palataan nyt hieman taaksepäin, eli sinne elämään ennen seksielämän aloittamista. Tämä oli ehkä joskus 15 -vuotiaana, jolloin rupesin tutustumaan omaan kroppaani. Löysin uusia poimuja, poikkeavuuksia ja kysymysmerkkejä. Enhän tiennyt ollenkaan, miltä piuden kuuluisi näyttää, tuntua tai toimia. Ainut faktatietoni kun oli yläasteen terveystiedon tunneilta. Sieltä mulle jäi mieleen kortsun oikein asettelu, joka varmasti hävetti oppilaita enemmän, kuin opetti.

Sitten jossain vaiheessa sitä huomaakin itse olevansa nuori aikuinen, jolla on ensimmäinen gyne käynti varattuna. Itse hakeuduin tähän perustarkastukseen, sillä olin “vakituisessa parisuhteessa”. Sitä jotenkin kaipasi sellaista chekkausta, että kaikki on ok alakerrassa. Varsinkin, kun ei oikein tiennyt mitä se “ok” pitää sisällään. Pakko myöntää, että ensimmäinen käynti jännitti kyllä. Ei oikein tiennyt mitä odottaa. Varasin kuitenkin itse ajan, sillä ajattelin, että aktiivinen seksielämä tarvitsee rinnalleen terveydenhuoltoa.

pinja_bulgariaratchet-9.JPG

pinja_bulgariaratchet-8.JPG

Mun ensimmäinen kerta kymmenen vuotta sitten ei ollut kuitenkaan ruusuilla tanssimista. Mene ja tiedä mun tuurista, mutta päädyin kuitenkin lisätutkimuksiin. Näin multa otettiin gynekologinen irtosolukoe, eli papakoe jo alaikäisenä. Kutsut papaan tulevat normaalisti, kun 25 vuotta lähenee mittarissa. Papan lisäksi pääsin pyrstö levällään kuvattavaksi, joka oli sekin hyvin mielenkiintoinen toimenpide. Silloin myös opin, että vaikka menkat ovat loppuneet 5päivää sitten, eivät ne välttämättä ole täysin loppuneet inside there.

Käytännössä homma meni näin: haarat auki ja peppu penkkiin. Kylmät pihdit piudeen, jotka levittävät sitten tilaa kameralle. Kamera ineen ja yhteensä kahdeksan silmäparia tuijottavat sisältöä näytöltä. Mulla oli siis lääkärin lisäksi salissa kaksi harjoittelijaa, jotka toivat hieman lisäjännitystä toimenpiteeseen. Loppupeleissä tuo kuvaussessio antoi silti enemmän turvallisuuden tunnetta, kuin perus gynellä käynti. Sitten päälle tieto siitä, että papa testit olivat kunnossa, eli kohdunkaulansyövästä ei ollut jälkeäkään.

Varmasti yleisin syy miksi nuoret hakeutuvat gynekologille on ehkäisyn aloittaminen. Tämähän ei ole välttämättömyys, sillä e-pillerit myönnetään ilmankin käyntiä. Alle 20 -vuotiaat saavat ensimmäiset ehkäisypillerit, minipillerit, ehkäisyrenkaan tai hormonikierukan 3-9kk:n ajaksi ilmaiseksi. Itse kävin hakemassa omani silloisen poikaystäväni kanssa Espoon keskuksen ehkäisyneuvolasta. Suosittelen muuten kumppanin nappaamista mukaan, sillä käynti on molemmille antoisa (eikä mitenkään nolo).

Normaalisti gynekologisessa tutkimuksessa ensin jutellaan ja luodaan rentoa ilmapiiriä. Kaikkia jännittää eka kerta, se on täysin normaalia. Mutta voin kokemuksesta kertoa, että rentoutunutta piudea on helpompi tutkia, kuin pelosta kangistunutta. Suosittelen siis kuvittelemaan itsensä Balille surffaamaan tai vaikka sänkyyn peuhaamaan. Mikä sitten toimiikaan rentouttajana! Ammattitaitoinen lääkäri kertoo, mitä hän tekee ja esittelee välineet, joita tutkimuksessa käyttää. Toimenpide tehdään hitaasti, eikä se satu.

Ensimmäisenä chekataan tietty ulkokuori, eli ulkoiset ja sisemmät häpyhuulet. By the way, gyneä varten ei tarvitse sheivata, lääkäreillä on parempaakin tekemistä, kuin pohtia karvoituksesi määrää. Tutkimuksessa kurkataan limakavot ja mahdollisesti rao’tetaan sisälle, jos piudesi sen sallii. Sinne ei siis väkisin mennä, kuten ei muutenkaan! Kaiken kaikkiaan alakertasessio kestää max 10min ja koko muu aika oikeastaan vain jutellaan. Kannattaa varautua höpisemään ainakin kuukautisista, elämäntavoista ja mahdollisesta seksielämästään.

pinja_bulgariaratchet-2.JPG

Kuvat ottanut ihana Rositsa

Itse koen gynekologin vastaanoton paikkana, jossa lääkärille voi oksentaa aremmatkin kysymykset. Täällä on taattuja “ahaa elämyksiä” luvassa. Jos pelkäät jännitystä, kirjoita kysymykset valmiiksi paperille. Tein tätä itse pitkään, sillä ravasin yhdessä vaiheessa lääkärillä tiuhaan. En olisi varmasti edes muistanut kaikkia kyssäreitä lunttaamatta. Ei ole myöskään noloa pyytää lähetettä sukupuolitautitesteihin, sillä on kaikille lottovoitto todeta, että et ole tautinen.

Summa summarum: sukupuolitaudit, gynekologi, ehkäisy ja seksi, huolehdi niistä kaikista. Jätä hermostuneisuus naulaan, kysy arimmatkin kysymykset, luota perushygieniaan ja unohda karvoituksesi (+googlaaminen). Jos et tiedä jotain, kysy! Myös järkyttäviin menkkakipuihin saa apua, kuten itsekin sain vuosia keltarauhashormonista. Itselle tuntuu nyt kymmenen vuotta myöhemmin utopistiselle, että jännitin joskus gyneä niin paljon. Olenhan vastaanotolla oman rakkaan piudeni vuoksi, mitä jännää siinä on?

Jos tuntee omat paikansa, haluaa varmistaa niiden hyvinvoinnin. Piudea ei jätetä hoitamatta, kuten ei migreeniä tai hammaskipuakaan. Näin käyn itse tarkastuksessa noin kerran vuodessa, mutta toki tarkastusvälit ovat kaikille yksilölliset. Gynellä käynnissä ei kuitenkaan ole mitään viimeistä takarajaa, eli sinne voi yhtä lailla mennä ensimmäisen kerran 15, 30 tai 75 -vuotiaana. Kaikista tärkeintä on marssia vastaanotolle, kun on sallinut seksin elämäänsä.

Näihin ajatuksiin, ratkiriemukasta viikonloppua! – Pinja

JÄTÄ KOMMENTTI // COMMENT BELOW