#freethepimple(s) – Ihoni tarina

Tarkkasilmäiset ovat varmasti jo huomanneetkin #freethepimple hashtagin ottaneen vallan instagramissa. Tämän tagin alle ihmiset jakavat kuvia näppyläisestä ihostaan ja pyrkivät tuomaan näin aknesta luonnollista. Sitähän se nimittäin on, luonnollista. Mikä olisi sen aidompaa, kuin jakaa finnikuvia? Ihania mätäpaiseita. Noita aknekuoppia ja itsetunnon romauttaneita mustapäitä.

Kannanotoista inspiroituneena ajattelin vihdoin tuoda oman ihoni tarinan päätökseen. Kasvoni eivät tänäkään päivänä ole palautuneet alkuperäiseen, joten jos luet tätä tekstiä koppakonstien toivossa, let me tell you: there ain’t any. Luvassa on pöytälaatikossa pölyttyneen kovalevyn kuvia ja puhelimen kätkön pikselisumua. Kuvat ovat kirjaimellisesti kortilla, sillä itse en viime talvena turhaan poistunut kotona meikittä.

Ihoni tarina – lääkekuurin ja minun yhteiset tulokset aknea vastaan:

DSC00008.JPG
Tammikuu

DSC00010.JPG

DSC02576
Maaliskuu
DSC03414
Kesäkuu

DSC03596.JPG

DSC03584.JPG

DSC03593.JPG
Tänään 25.9.18

Semiällöä, vaikka luonnollista onkin. Tuonne väliin mahtui ajanjaksoja, jolloin ihoni oli paremmassa kunnossa kuin tänään. Aluksi huokoset tunkivat ulos todella paljon epäpuhtauksia, joka päivittäisellä tasolla vaikeutti ihan kaikkea. Mikään pohjameikki ei peittänyt ja niihin kului pieni omaisuus. Nyt olen mattameikkivoiteiden mestari ja osaan suositella juuri sinulle sopivaa meikkivoidetta lääkekuurin eri vaiheille.

Ajan kanssa epäpuhtaudet vähenivät ja “tasoittuivat”. Ihoni selkeästi puhdistautui ensimmäisen kolmen kuukauden aikana. Sen jälkeen se rupesi imeyttämään sille antamiani vitamiineja ja rasvoja. Samalla nenä/suualueeni kuivui ja posket rasvottuivat. Poskeni hikoilivat rasvaa ulos ja nenäni imi puolestaan kaiken itseensä. Välivaihe oli oikeastaan se pahin, sillä iho huononi pahemmaksi, kuin ennen kuuria.

Tilanne on nyt syksyn tullen sama, eli ihoni on erittäin epätasapainoinen. Loppupään kuvissa, jotka nappasin viisi minuuttia sitten, näkee hyvin kuivan ihoni suun ympärillä. Kuivuus voi olla monen asian summa: atooppinen iho, kuiva ilma, lääkekuurin lopetus tai niistäminen. Kuitenkin, tämä alkoi heti pillereiden popsimisen lopetettuani ja on jatkunut siitä asti.

Lisää infoa syömästäni lääkekuurista, käyttämistäni puhdistusaineista sekä rasvoista ja aknen vaikutuksista itsetuntooni löydät täältä:

Rehellinen mielipiteeni lääkekuurista on positiivinen. Kroppani ei reagoinut lääkkeeseen muuten kuin kuivuudella, joka sekin oli rasvoilla hallittavissa. Sain paljon apua kemiallisesta kuorinnasta, dermapen mikroneulauksesta, säännöllisistä ihonpuhdistuksista ja hyvistä hoitotuotteista. Tässä vielä paikkoja, jota voin käsi sydämellä suositella Helsingissä:

Toivottavasti kukaan muu teistä ei kärsi pahasta ja kivuliaasta aknesta. Jos kuitenkin tilanne on paha, haethan apua ajoissa. Luonnollisin keinoin apua on saanut ainakin ihana eevsku, jonka matkaa kannattaa seurata. Evellä on puhdas lähestyminen elämään, joka antaa lisäpotkua ainakin juoksulenkille.

Itselleni tämä matka oli hyvin opettavainen (lol, mutta totta) ja varsin ratkiriemukas.  Tiesin, että suunta on vain ylöspäin, joten en malttanut odottaa lopputulosta. Olen tyytyväinen siihen, miten positiivisena olen pysynyt koko matkan ajan. Innostuin tässä puolen vuoden aikana etenkin silmämeikin duunaamisesta, jota olin aina ennen vihannut. Silmäluomeni pysyivät nimittäin kokoajan pehmeänä kuin vauvan pylly.

Lisäksi olen oppinut sen, että miehiä ei kiinnosta näppylät (naisen itsevarmuus menee aina finnien yli). Alkuvuodesta en uskaltautunut kunnolla deittailemaan (lue: sänkyyn), jotta en joutuisi olemaan ilman meikkiä miehien edessä. Tuo muuri tuli kyllä ylitettyä toistojen määrällä ja sain kokoajan enemmän itsevarmuutta miesten seurassa. Lopulta keskityin vain oleelliseen, eli nautintoon ja käänsin ihmisten katseet hymyksi.

Näppyvapaata elämää kaikille toivottaen, Pinja

 

JÄTÄ KOMMENTTI // COMMENT BELOW