Ensimmäinen kuukausi vauvan kanssa

Pian ollaan selätetty vuoden ankein kuukausi! On ollut niin harmaan täytteinen marraskuu, että onneksi on ollut ihana poika piristämässä päiviä. Me ollaan kirpun kanssa saatu sään sijaan nauttia toisistamme. Ollaan päästy keskipäivällä ulos, joka on ollut super luksusta. Vapaat aikataulut ovat äitiysloman todellista onnea. Saan niin paljon voimaa ulkona kävelystä ja siitä harmaan pilvipeiton läpi rakoilevasta valosta. Meidän päivät onkin olleet todella stressittömiä, aina kun ollaan pidetty kotipäiviä.

Kun nyt mietin mennyttä kuukautta, me ei olla rauhoituttu kotona tarpeeksi. Huomaan sen siitä, että olen iltaisin ärsyyntynyt, kun omaa aikaa ei ole ollut yhtään. Käytiin Lahdessa, kun kirppu oli kymmenen päivää vanha, ja siitä asti, ollaan hyödynnetty ilmaista joukkoliikennettä. Arki vauvan kanssa on lopulta todella simppeliä ja liikkuminen hyvin helppoa. Enemmän meillä on ollut kohtaamisia, kuin yksinäisyyttä. Ja se on ihanaa, mutta samalla oon sosiaalisesti todella kuormittunut. Mikä on sopivasti ystäviä? Liian vähän? Milloin tarvitsen apua ja koska olen väsynyt?

Ankea sää ja paljon ystäviä, ovat kombona harvinaista herkkua. Viihdyin äitiyslomalla, enkä haluaisi koskaan palata työelämään. Voisin tehdä vaan vauvoja ja jäädä kotiäidiksi! Onkohan mut jopa tehty sellaiseksi toimeliaaksi mammaksi, joka pitää huolta kodista? Kokkikoulut ja kaikki käytynä, näen itsessäni potentiaalia kotiäidin roolissa, haha. Unelmoin jo toisesta lapsesta, joka on hullua. Kuukausi edellisestä synnytyksestä ja nyt jo uusi mielessä. Koen, että olen nyt valmiimpi äidiksi, kun koskaan aikaisemmin. Tosin, ei tähän elämäntilanteeseen nyt toista lasta olla tekemässä, mutta ajatuksen tasolla on hauska leikkiä.

Mutta tosiaan, meidän ajankäyttö on ihan hukassa. Jonkun täytyisi tulla uudelleen synkronoimaan meidän arki, tai ainakin kertoa, että on ihan ok hengailla koko päivä pyjamassa. Vaikka on ihanaa pötkötellä sängyssä melkein yhteentoista, tuntuu päivä todella lyhyeltä, kun aurinko laskee jo kolmen jälkeen. Tällä päivärytmillä meillä on vain 4 tuntia valoa ja se ei kyllä riitä täyttämään mun energiavarastoja. Miten olen koskaan jaksanut käydä töissä kaiken tämän harmauden keskellä?

Viimeisen kuukauden aikana, olemme nauttineet vauvakuplasta. Etenkin ensimmäinen viikko oli niin jännittävää aikaa! Se hetki, kun saavuimme sairaalasta kotiin ja suljimme kotioven, tulen muistamaan sen aina. Mitä nyt kuuluisi tehdä vauvan kanssa? Joka kerta, kun vauva itki, laitoin tissin sen suuhun. En jäänyt edes miettimään, saattaisiko kirpulla olla joku muu hätä, kuin nälkä. En osannut tulkita mitään kirpun eleitä, joten annoin vaan tissiä joka huutoon.

Ensimmäiset viikot tuijotin vauvaa yötä päivää, enkä oikein saanut jännitykseltä nukutuksi. Heräsin yöllä vaihtamaan vaipan ja siirryin imettämään olohuoneeseen. Tein imetyksestä hetken, johon keskityin. Nyt imettämisestäkin on tullut jo enemmänkin rutiini, johon en keskity sen enempää. Muistan myös sen, että ekat viikot menivät sellaisessa “uuden oppimisen sumussa”. Oli ensimmäinen bussimatka, ensimmäinen metromatka ja ensimmäinen junareissu. Jokainen jännitti!

Olen kokenut isoksi plussaksi sen, että lähdimme liikkeelle varhaisessa vaiheessa. Starttasimme ulkoilun vauvan ollessa viikon ikäinen. Kävimme tuolloin kukkakaupassa Triplassa. Viikkojen vaihtuessa nyt kuukaudeksi, olen jo todella varma äiti. Imetän missä huvittaa ja vaihdan vaipan vaikka junan lattialla, jos tarvis on. En jaksa pelätä, mitä päivä tuo tullessaan, sillä lasten kanssa ei vaan pysty ennakoimaan kaikkea. Oma mentaliteettini on rento ja go with the flow -tyylinen.

Viimeisen kuukauden aikana olen huomannut, mitä kaikkea turhaa on tullut ostettua. Ensinnäkin tutit: meidän kirppu ei huoli luonnonkumituttia, eikä mitään tyylikkäitä bibs tutteja. Ainut, jota hän jaksaa hetken lutkuttaa, on pirkan silikoninen halpistutti. Pinnasänky on toinen, jolle meillä ei ole tarvetta. Nukumme perhepedissä, jota en uskonut tekeväni kuuna päivänä. Niin ne hommat vain menevät vauvan ehdoilla. Mutta honestly, perhepedissä nukkuminen on yösyöttöjen vuoksi niin paljon helpompaa. Perhepeti takaa minulle unta yössä 7-8h.

Mitä vauvan vaatteisiin tulee, olen huomannut meillä selkeän linjan. Suosimme kietaisumallisia bodeja ja yöllä vetoketjullisia malleja. Menemme toisinaan muoti edellä, eli joskus vauvan päätä tarvitsee avittaa vaatteen sisään. Tykkään eniten body ja sukkahousu -yhdistelmästä, joka on samalla tyylikäs, että maailman helpoin. Söpöt sukkikset ja siihen matchaava body! Oon huomannut kuukauden sisällä, että vältän kaikkia mielestäni rumia printtejä lasten vaatteissa. Suosin neutraaleja ja ekologisia vaatteita. Ja kaikki ostan käytettynä.

Mut yllätti se, miten vähällä tavaralla pärjäämme. Vauva ei tarvitse mitään pelejä ja vempeleitä ensimmäisille kuukausille. Oikeasti, koot 50 ja 56 jäävät niin pian pieniksi, että suosittelen ostamaan tavaraa vain tarpeeseen. Ja se on hyvä muistutus nyt black week/black friday aikaan. Mutta joo! Sellaisia kuulumisia tänne. Kertokaa hei, mikä teidät yllätti ensimmäisen kuukauden aikana vauvan kanssa?

Kaikki kuvat: Little Red Frame Photography

2 Comments

  1. Ihana postaus ❤️❤️ ja aivan ihana seurata teidän perheen matkaa, kun itsellä eka kolmannes kohta takana🤩🤩 ootte huippuja 😘❤️❤️❤️

    Ystävällisin terveisin, Emmi Rantanen

JÄTÄ KOMMENTTI