Ensikosketus Gran Canariaan

Vaivun uneen jo hyvissä ajoin, ehkä paikallista aikaa kello kymmenen. Heräilen yöllä, milloin kuumuuteen, kylmyyteen, märkiin uniin ja luonnonvaloon. Herätyskello soi seitsemältä, mutta jatkan unia vielä tunnin verran. Varovaisin askelin varpaani koskettavat kylmää kivilattiaa ja käteni harovat aamutakkia päälleni. Heräilyistäni huolimatta nukuin hyvin makoisasti. Kävelen keittiöömme keittämään isosta mutteripannusta kahvia. Löysin eilen paikallisesta kaupasta kauramaitoa, joka maistuu kahvin seassa taivalliselle.

Kello näyttää yhdeksää ja lämpötila ulkona on kohonnut vajaaseen kahteenkymmeneen. Juon kahvini loppuun, vaihdan aamutakin treenivaatteisiin ja suuntaan uima-altaan reunalle aamujoogalle. On ensimmäinen päivämme Gran Canarialla ja tarkemmin ottaen Teror nimisessä kylässä vuorilla. Tämä pieni kylänpoikanen osoittautui kolmen päivän aikana täydelliseksi kohteeksi juuri meille. Erittäin rauhallinen ja vehreä alue, jossa paikalliset eivät vaihda englantiin ensimmäisen kielivirheen ilmennettyä espanjaksi. Tämä on mulle itseluottamusta kohentavaa, sillä joudun oikeasti keskittymään ja miettimään lauserakenteita.

Teror on siinä mielessä harvinainen kylä, että siellä ravintolat sulkeutuvat siestan jälkeen viikonloppuja lukuunottamatta. Tämä tarkoitti kohdallamme sitä, että oma keittiömme oli iltaisin käytössä paljon, sillä kaikki kaupungit ravintolat olivat sulkeneet neljältä. Tätä emme todellakaan osanneet arvata, sillä espanjassa tyypillisesti ruokaillaan iltamyöhään. Olimme liikkeellä autolla, joten viereisiin kyliin ajaminen ruoan toivossa tuntui turhalta, sillä kylkeen ei olisi näin hirveästi voinut lipittää viiniä. Ja mikä loma se on viinittä? Päädyimme siis synttäri-iltana paikalliseen pikaruokalaan tilaamaan mukaan vegepizzan ja ranut. Toimi hyvin!

Universumilla taisi olla selkeästi suuremmat suunnitelmat meille, sillä kesken mättöillallisemme oveemme koputettiin. Airbnb isäntämme oli kuullut synttäreistä ja seisoi ovella Champagne pullo kädessä. Nyt kilistellään! Istuimme pihaan kuplivat kädessä ja hymyilin katsoen taivasta. Tuntui, että olen juuri siinä missä pitääkin. Rasvaitset ranut masussa, kuohuva kädessä. Kuka tässä vaiheessa kaipasi enää fancya synttäri-illallista Terorissa? Lähdimme perjantaina aamusta ajamaaan kohti Las Palmasia ja musta tuntui rehellisesti, että pala musta jäi sinne vuorille. Niin paljon toi paikka koskettia mua ja sai ajatusnystyrät pohtimaan Espanjaan muuttoa.

canaria_pinja-4

canaria_pinja-3.JPG
2.12.18 // Las Palmas

Nyt kolme rentoa päivää myöhemmin, olen myös vakuuttunut Las Palmasin olevan aivan ihana kaupunki. Valitsimme majoituksen hippivivahteisesta Guanartemestä, joka loistaa iltaisin väriloistossa tarjoten turisteille kaikenmaalaisia herkkuja. Tämä on erittäin värikirjoinen alue, josta olemmekin löytäneet aivan loistavan Argentiinalaisen ja Meksikolaisen ravintolan. Alueella pyörii selkeästi vähemmän turisteja, joka sekin tietysti näin tiukkaan pakatussa kaupungissa on iso plussa. Paikallinen keittiö on ollut omaan makuuni pieni pettymys, mutta voipi olla, että olemme valinneet aivan väärät ruokapaikat. Osaatko sinä suositella hyviä paikallisia ravintoloita?

Tänään suunnitelmissa on lähteä metsästämään kopiointiliike, jotta saamme illan fudismatsin liput tulostettua. Ne kun eivät käy mobiiliversiona ja nyt on sunnuntai, niin saa nähdä, minkä hotellin respa suostuu ne meille printtaamaan. Tietyt asiat menevät täällä niin vanhan kaavan mukaan, että ihan naurattaa. Muutenkaan tältä reissulta ei ole kyllä puuttunut draamaa, sillä autommekin on saanut matkassa osumaa. Autonvuokraus ulkomailla osoittautuikin alunperin hyvin helpoksi, mutta eihän se loppunut aivan kuten Strömsössä.

<3: Pinja

JÄTÄ KOMMENTTI // COMMENT BELOW