Elämä ei saisi olla pelkkää suorittamista

Hitto vie, mä en ole vastuussa muiden ihmisten onnellisuudesta. Mä en pysty auttamaan loputtomiin ihmisiä, jotka näkevät jokaisen asian esteenä elämälle. Ihmisiä, jotka näkevät tulevat mäet takapakkina menneisyyteen. Mun voimavarat eivät yksinkertaisesti riitä ruokkimaan muiden asennetta, kun juuri pystyn omastani huolehtimaan. Miksi kuitenkin vedän puoleeni näitä eksyneitä sieluja? Kertooko se kuitenkin eniten omasta mielentilastani ja asenteestani? Kuka tässä oikeasti tarvitseekaan apua?

…Tästä ajatusjanasta,

heräsin tähän aamuun kymmenen tuntia unta takana. Olo oli vähän tokkurainen, sellainen ylinukkunut fiilis. Ennen olisin ahdistunut aamun menetetyistä tunneista, mutta tänään en sallinut moiselle tilaa. Jos nukuttaa, pitää nukkua. Varsinkin kun siihen on mahdollisuus. Kaikkia tunteja päivässä ei pysty hyötykäyttämään, vaikka kaikin voimin yrittäisi. Näin vain polttaa itsensä loppuun. Mulla on herkästi taipumus suorittaa vapaa-ajallakin ja siitä pois oppiminen vaatii päivittäistä työtä. Oon muodostanut mun aivoissa sellaisen suorittaja moden, jonka pois kytkentä on taistelua.

Onko kukaa muu suorittaja? Tässä suorittamisessa on isona ongelma se, että pienet askareet eivät enää hetken päästä tunnu miltään. Toleranssi kasvaa nopeammin kuin juoksijalla. Aivot janoavat lisää, lisää ja lisää suorituksia. “Tavallinen arki” tuntuu suorittajalle tylsältä, siltä, että siitä puuttuu se joku. Se joku, joka pitää sanattomasti pariskunnat yhdessä läpi vaikeiden aikojen. Se joku, joka vie sinut juoksijan taivaaseen. Sitä ei suorittaja ihminen saa tavallisista arkiaskareista. Tai no, kerro sinä, saatko kicksejä arjestasi?

talvipuutarha_pinja

Olen edistynyt huimasti suorittajana. Nykyään kutsuisin itseäni enemmänkin ajoittain-liikaa-stressaavaksi-monsterihirviöksi-joka-tuntee-kaiken-joka-solullaan. Välillä on ihan perseestä, kun mikään ei konkreettisesti tunnu miltään. Mutta ei se tuntunut silloinkaan, kun painoin menemään varapattereilla. Nyt päivät tuntuvat kuitenkin hitailta ja tylsiltä, kun olen jättäytynyt ravintola-alan duuneista. Elin niin kasista yömyöhään lyhyillä yöunilla, että kroppani ehti tottua tuohon rytmiin. Nyt minulla näyttää ajallisesti olevan paljon enemmän tunteja päivässä, mutta en käytä niitä mielestäni viisaasti.

Olen siinä tilanteessa, mitä olen vuosia toivonut: vapaa yötöistä. Nyt teen satunnaisia keikkoja, jotka itse määrittelen. Saan niistä jopa puhtia arkeeni, kun tarjoileminen menee nykyään enemmänkin harrastuksena. Se on työnä herkän helppoa ja vastoinkäymiset eivät tunnu enää ollenkaan niin raskailta. Joskus muinoin saatoin ottaa kaikki asiakaspalautteet itseeni ja olin aivan ylikuormittunut kaikesta. Nyt elämäni rauhoituttua hiukan, olen ymmärtänyt suorittaja identiteetistä luopumisen olevan pitkä matka itseeni.

Tämän artikkelin pohjalta, haluan kysyä kaikilta teiltä suorittajapersoonilta siellä ruudun takana seuraavaa:

  1. Oletko valmis muuttamaan tapojasi? Mikä tämänhetkisessä elämässäsi olisi vaakalaudalla, jos lopettaisit suorittamisen? Itse hellitin, sillä huomasin, että kannattelen muita enemmän, kuin itseäni. Kun oma hyvinvointini ei ole enää kysymysmerkki, on minun paljon helpompi auttaa muita.
  2. Mitä pelkäät tapahtuvan jos löysäät otettasi? Olen kirjoittanut aiheesta ennenkin: Miten päästää irti tulevaisuuden peloista? Suosittelen aloittamaan tuon tekstin lukemisella.
  3. Oletko katsonut todellista ongelmaa koskaan silmiin? Itse tein paljon töitä, sillä silloin en ehtinyt keskittymään todellisiin ongelmiini. Käsittelemättömiin asioihin, traumoihin, joista kärsin. Niiden sysääminen vaatekaapin syvyyksiin, tuntui paljon nopeammalle vaihtoehdolle edetä elämässä, kuin niiden kohtaaminen.
  4. Mikä osa-alue elämässäsi saisi enemmän tilaa, jos päästäisit irti suorittamisesta? Itselle tämä oli motivaattori elämäntyylini hellittämisessä. Se valo tunnelin päässä, joka sanoi, että “tule tänne, tarjoan sinulle tilaa tehdä elämässäsi, mitä ikinä tahdotkaan.” Vapaus valita suoritanko kaiken vaiko en, toi minulle tilaa panostaa ennennäkemättömän paljon ystävyyssuhteisiini ja harrastuksiini.
  5. Mitä tekisit, jos sinulla olisi kaikki aika maailmassa? Tekisit sen asian, vaikka et saisi siitä rahaa. Minkä asian aloittaisit tältä seisomalta? Miksi et tee muutosta nyt heti? Itse aloitin uudestaan tanssimaan, kirjoittamaan ja panostamaan valokuvaukseen tosissani. Tämä on tuonut enemmän iloa, kuin yksikään to do -listan tekemisen yliviivaus.

Ketä minä yritän miellyttää ja miksi? Tämä kysymys nousi minulle kaikkien muiden kysymysten yli. Olen liian pitkään tehnyt, kuten luulin, että kuuluu tehdä. Opiskella, hankkia vakituinen työpaikka ja miettiä perhettä. Taistelin sitä vastaan alusta saakka, mutta en ymmärtänyt lopettaa. En silloin, kun melkein 7 vuotta koulun penkillä ja töissä oli kuluttanut minut aivan loppuun. En vuosi sitten, kun diagnoosina oli työpohjainen masennus. Koska eihän suorittaja hyydy, masennu tai kyseenalaista?

Tällaisiin ajatuksiin, ihanaa keskiviikkoa! -Pinja

2 Comments

  1. Hyvä postaus! Ylisuorittaja olen, varsinkin kiltteydessä. Pikkuhiljaa pienin askelin kohta rennompaa otetta elämään. Se on jo iso askel että tunnistaa itsestä nää piirteet ja siten voi pysähtyä ja miettiä näitä kysymyksiä.
    Olet Ihana!

    1. Ymmärrän sua 100%. Toivottavasti saat otettua omaa härkää sarvista ja opeteltua sanomaan enemmän ei. Sulla on vain yksi elämä 💛 säkin olet ihana!

JÄTÄ KOMMENTTI // COMMENT BELOW