Bilepolttaminen & Ekat kännit

Ei röökistä haittaa ole, jos sitä polttaa vain satunnaisesti kännissä – vai miten se meni? Ajattelin alunperin, että en edes kirjoita tästä aiheesta enempää. Kännitupakointi tuntuu aiheena jotenkin niin, no, likaiselle, yleiselle ja turhalle. Silti meillä kaikilla on kaveriporukassa ihmisiä, jotka tupruttavat vain humalassa menemään. Halusin kertoa oman tarinani siitä, miten lopetin tupakoinnin 8 vuotta sitten seinään ja miten minusta tuli puoli vuotta sitten “vahingossa” kännitupakoitsija.

Maistoin tupakkaa ensimmäisen kerran 14-vuotiaana. Olin tuolloin yökylässä serkullani ja nukuimme asuntovaunussa. Join tuolloin myös ensimmäisen humalani Koffin kolmosella. Humalatilaa varten litkin ehkä 3 pulloa olutta. Muistan yhä kun pummasin yhdeltä mieheltä lämän ison maxiaskin ärrältä, joka maksoi tuolloin 5,50€. Oltiin juuri kaaduttu ensimmäisessä darrassa pyörän päällä kyysätessä ja meitä haastateltiin Sipoon Sanomiin. Samoin haastateltiin kyseistä hakismiestä. Näin päädyttiin kimpassa lehteen, hakismies ja ruhjoutunut naamani. Jouluna sain serkultani kyseisen lehtiartikkelin kehystettynä lahjaksi.

Sitä tuli siis aloitettua röökääminen suhteellisen nuorena. Lisäksi tupakka ja alkoholi tutustuivat kropassani varhaisessa vaiheessa. Vanhempani yrittivät tietenkin estää molempia, mutta turhaan. Olin aika kovassa vedossa, enkä olisi lopettanut dokaamista tai polttamista muiden vuoksi. Sitä tuli sitten poltettua aina sinne 18-vuotiaaseen asti, kunnes yhtenä päivänä tuli stoppi. Yksi ilta olin kävelemässä juna-asemalle vapaapaini treeneistä, jotka olin ylpeänä aloittanut. Olin ollut polttamatta koko päivän ja soittanut äidille persaukisena, josko hän voisi ostaa mulle röökiaskin. PS: En tiedä etsitäänkö nykyään hakista snapchatissa vai instassa, mutta varmasti hakistavat ovat muuttaneet muotoaan?

Kotona mua odotti sitten bonuksen vihreä aski. Olin vaihtanut vähän vahvempaan tupakkaan siinä vuosien varrella, eikä esim. punainen enää maistunut laisinkaan. Tässäkin tapauksessa sain toki kotona vaikutteita, sillä vielä tuolloin molemmat vanhempani polttivat. Oli myös helppo nyysiä heidän röökinsä, kun ei ollut omaan varaa. Jos ja kun mulla oli rahaa, sain itse helposti ostettua röökiä. Nuorilla oli monia vakkari mestoja, jotka myivät alaikäisille. Nyt toi tuntuu jotenkin absurdille, enkä usko, että kauhean moni pulju myy enää nuorille.

Kuitenkin, tulin sitten kotiin ja tuijotin sitä bonuksen vihreää röökiaskia. Olin tuolloin ollut jo pidempään henkisesti tosi paskana ja rööki oli ollut se “helpotus”. Siitä irtautuminen pelotti toden tosissaan, sillä en tiennyt mihin muuhun puran tunteita. Päätin kuitenkin siltä seisomalta lopettaa ja jätin sen askin kokonaan avaamatta. Ajattelin, että katson miten pitkälle oma itsekurini pötkii. Ja pitkällehän se pötki. Meni minuutti, tunti, päivä, viikko ja pian vuosi. En koskenut yhtenkään tupakkaan, kunnes oli mennyt 8 pitkää vuotta.

Joku viisas joskus kysyi minulta, miten lopetin tupakoinnin. Vastasin, että en koskaan lopettanutkaan. Ihminen, joka aloittaa tupakoinnin, ei koskaan henkisellä tasolla lopeta. Tupakointi tulee ennemmin tai myöhemmin mieleen ja herkemmin humalassa. Sitä ajattelee olevansa voittamaton, että humalassa poltettua röökiä ei lasketa. Näin minäkin ajattelin kännissä huhtikuussa, kun poltin ensimmäisen tupakkani 8 vuoteen. Kas kummaa, tupakka buustasi alkoholia veressäni ja olin hetken päästä vielä enemmän humalassa. Tuohon olotilaan jäi helposti koukkuun ja kännipolttelin koko kesän.

Rehellisesti ajattelin, että voin lopettaa milloin vaan. Että tupakointi ei ole ongelma. Mutta ei se niin oikeasti mene, sitä joutuu aivojen kanssa sellaiseen kierteeseen. Haluaa mennä herkemmin ulos kavereiden kanssa, koska viinilasin kanssa on sallittua polttaa. Tai siis näin sitä itselleen uskottelee, että aina kun juo on täysin fine myös polttaa. Jossain vaiheessa kesää huomasin kuitenkin olevani jatkuvasti flunssassa ja kurkkuni kipeytyvän. Seuraavana aamuna oli aina morkkis ja huomasin toistavani “ei enää, nyt riittää!”.

Päätin lopettaa taas seinään ja aluksi jouduin jopa vähän hillitsemään ulos lähtemistä. Ei sillä, että joisin normaalisti paljoa, mutta kun se yhdenkin viinilasin raja oli ylitetty. Tässä artikkelissa on hyvin kiteytetty, miksi juhlatupakointi kannattaa lopettaa. Yhdessä tämä kaksikko lisää akuutin sydäninfarktin ja aivoinfarktin vaaraa, verenpaineen ja sydämen sykkeen noustessa. Kaikki käyttö vahingoittaa elimistöä, vaikka kuinka tylsältä se kuulostaakin. Sen vuoksi kroppani reagoi jo 6kk juhlatupakoinnin jälkeen fyysisillä oireilla.

Mulla selkeitä oireita oli päänsärky, pahoinvointi, tukkoisuus ja kuiva kurkku. Mulla on pohjalla astma, joten heti kun keuhkot alkoivat puhdistumaan, mun oli helpompi saada happea. Tää kaikki saattaa kuulostaa aivan naurettavalle ihmiselle, joka ei polta. Että, miksi sitä edes astmaatikko polttaisi? Niimpä. Vastatkaa te minulle. Sen kuitenkin tiedän, että tupakointi on sosiaalista ja nautinnollista. Toki se aiheuttaa riippuvuutta, mutta itselleni se tapa on pahin vihollinen. Uskon, että hyvin moni polttaisi jos siitä ei olisi terveydellistä haittaa.

En tullut tänne kuitenkaan tukemaan tupakanpolttoa vaan puhumaan rehellisesti bilepolttamisesta. Se riistäytyy helposti käsistä huomaamatta ja vanhakin tupakoitsija saattaa retkahtaa uudelleen humalassa. Kun lopettaa biletupakoinnin tulee herkästi kipeäksi. Näin kävi ainakin itselleni molemmilla kerroilla. Vastustuskyky jotenkin laski ja flunssa tuli muiden mainitsemieni oireiden kaveriksi. Positiivista on, että lima lähtee heti liikkeelle ja elimistö rupeaa nopeasti korjaamaan tupakoinnin aiheuttavia vaurioita. Lisäksi infarktiriski puolittuu vuodessa ja keuhkosyöpä 10 vuodessa (tosin, en tiedä onko tämä lähinnä säälittävää mainita.)

Mielestäni on hienoa, että tupakkalakia on kiristetty ja nykyään askeja koristaa tulehtuneet keuhkot ja nikootiniriippuvainen vauva. Ollaan tultu iso positiivinen askel eteenpäin ja röökääminen ei ole enää ollenkaan IN. Nykyään on coolimpaa olla polttamatta. Toisin oli 10 vuotta sitten, kun miniröökiaskit maksoivat 2,20€ (10kpl) ja savuttomat olivat noloja. Jopa haikeasti kaipaan noihin aikoihin, sen verran huoletonta meininki oli alaikäisenä. Päivän kuuma kysymys on kuitenkin, miten lopettaa kännissä polttaminen? Tässä mun kahden lopetuskerran havainnot kiteytettynä:

  • Ole hetki juomatta (min.1kk), jotta huomaat pystytkö olemaan polttamatta. Jos olet riippuvainen, huomaat sen pian. Seuraavalla kerralla kun nautit viiniä, älä juo heti ökykännejä – fiilistele, kuulostele ja keskity tupakoimattomuuteen.
  • Välttele piirejä, joissa kaikki muut polttavat. On tylsää jäädä yksin sisälle, kun jengi ravaa kokoajan partsilla!
  • Älä polta yhtäkään. Yksi on aina takuuvarmasti enemmän.
  • Mieti tulevaisuutta, haluatko ottaa niin ison terveydellisen riskin vain hetkellisen nautinnon vuoksi? Pistä plussat ja miinukset viivalle, kumpi voittaa?

Mä en muuten kummallaan kerralla lihonnut tupakoinnin lopettamisen jälkeen. Lopettaminen ei lihota, vaan makeanhimo on yksi riippuvuuden vieroitusoireista. Kaikki maistuu paremmalta ilman tupakkaa, sillä tupakka lamaannuttaa makuaistin. Makuaisti palautuu jo ensimmäisessä viikossa! Älkää pelätkö siis painonnousua tai käyttäkö sitä tekosyynä.

Tekeekö mua vielä mieli polttaa? Toki, mutta sitä suurempi on mun itsekuri ja terveys. Lämmöllä kuitenkin katson mennyttä puolta vuotta, sillä olihan se nautinnollista aikaa.

Tähän loppuun mielenkiinnosta kysyn: Kuinka moni teistä tupakoi, tai on joskus tupakoinut? -Pinja

JÄTÄ KOMMENTTI // COMMENT BELOW