Avaimet onnistuneeseen lomaan

Tajusin viime viikolla, mitä oikeasti tarkoittaa loma. Rentoutuminen ei ole itselleni mahdollista, kun päivittelen blogia ja somekanavia. Tarvitsen selkeät rajat lomalle, jotta en alitajuntaisesti yritä olla läsnä, muualla kuin hetkessä. Blogin päivittäminen rennolla otteella on ihanaa, mutta rentous ei synny suunnittelulla. Kun Instagram kertoi minun viettävän siellä aikaa keskimäärin 32min päivässä, järkytyin. Jopa se on liikaa aikaa, ajasta, jonka voisin viettää lomaillen.

Kuten sanottua, tajusin loman aikana, miten paljon arvostan omaa aikaani. Koin muutamankin ahaa-elämyksen, jotka aion nyt jakaa kanssanne. Sanoisin, että tässä on minun avaimet onnistuneeseen lomaan. Tämä postaus on omistettu tulevaisuuden minälle, joka toivottavasti tätä lukiessaan, on oppinut virheistään.

Somettaminen lomalla menee aina työstä

Kun alkuvuodesta reissasin Marokkoon ja Roomaan, halusin tehdä sisältöä someen. Tuntui, että pitkän talven jälkeen, somekanavani kaipasivat pientä freesausta ja paljon kauniita kuvia. Olin tuolloin muistaakseni raskausviikolla 8 ja pääosin todella väsynyt. Yritin kuitenkin somettaa, minkä kerkesin ja väsymykseni vain paheni. Sain reissusta ihania kuvia muistoksi ja moniin postauksiin kuvat otettua. Olo oli kevyempi hetken aikaa, sillä esim. Marokon kuvista riitti kuvia yli 6 postaukseen.

Kun olin käyttänyt kaikki matkakuvani, palasi ahdistus kuvaamisesta. Nyt kuvapankki näytti jälleen 0 kuvaa, eikä kalenterissa ollut sovittuja kuvauspäiviä. Koenkin, että suurin haaste blogin ja somen ylläpidossa, on jatkuva sisällön tuottaminen. Instant(gram) ei ole aikoihin ollut enää instant (välitön), vaan jotain jälkikäteen tuotettua sisältöä. Ainakin minun kohdallani se on juurikin näin. Kuvaaminen reissussa aiheuttaa siis ahdistusta, sillä somettaminen menee aina työstä.

Vaikka kuinka yritän järjestellä blogikuvat, instakuvat ja lomakuvat omiin slotteihinsa, en ole toistaiseksi onnistunut siinä. Somettaminen lomalla on työtä ja näin loma muuttuu työmatkaksi. Tarkoitan tällä sitä, että jos poikaystäväni kuvaa minua lomalla, stressaan häntä työasioilla. Ainakin alitajuntaisesti. Käytän itse canonin vanhempaa kameraa, jossa ei ole mitään bluetooth asetuksia, vaan siirrän jokaisen kuvan erikseen koneelle. Kun se raakatiedostona köllöttelee siellä ja odottaa editoimista, vie se lomaltani aikaa. Vaikka kuinka yritän olla nopea ja tehokas, en pysty täysin lomailemaan, jos teen somea.

Mitä neuvoksi? Pidä erikseen yksi kokonainen kuvauspäivä, jolloin kuvaat 5-6 asua eri lokaatioissa. Maksa tästä ammattivalokuvaajalle, tai tarjoudu maksamaan poikaystävälle kunnon dinneri kuvauksen päätteeksi.

Lomalla kuvasin 2 asua, joista toinen “asu” oli tämä aamutakki

Rakastan rutiineja

Kun terapeuttimme näytti kolmionmuotoisen kaavion, jossa painotettiin rutiinien tärkeyttä elämässä, hymyilin leveästi. Luottamus, turvallisuus ja rutiinit, ovat onnellisuuden perustalla. Kukaan ei voi hyvin pitkällä aikavälillä, jos ainakin kaksi näistä kohdista, eivät toteudu arjessa. Omassa arjessani näkyy selkeästi rutiinit ja turvallisuus. Luottamus on hieman vaikeammin määriteltävissä, joten ei paneuduta siihen nyt.

Kun reissun päällä, joudut jakamaan vessanpöntön ja suihkun neljän muun henkilön kanssa, koetellaan sinun rutiinejasi. Et pääse pissalle, pesemään hampaita tai suihkuttelemaan pimppiä, silloin kun sinulle sopii. Toiselle se on tottumiskysymys, toiselle mahdoton yhtälö. Syntyy riitoja. Kahdella on ripska samaan aikaan, mutta vain yksi pönttö, johon tähdätä. Kuka menee ensimmäisenä?

Matkustaminen opettaa sietämään epämiellyttäviä asioita, kuten nälkää, kuumuutta, vessahätää, ruuhkaa ja tietämättömyyttä. Etenkin uusiin kohteisiin matkustaessa, tietämättömyys vie usein voimia. Milloin, pääsee seuraavan kerran vessaan? Tiedätkö, mitä rutiineja sinulla on, ja pystytkö elämään ilman niitä lomareissun ajan? Itse olen aamukahvin orja, sekä viihdyn suihkussa aivan liian pitkään. Haluan aamulla olla hiljaa, enkä kuunnella musiikkia kaiuttimista.

Ruokailuajat ovat itselleni henkireikä. Minusta tulee vittumaisin ämmä ikinä, jos en saa kolmen tunnin välein ruokaa. Onko tämä muista ihmisistä kiinni? Ei. Joten, varaan itselleni välipaloja mukaan matkaan ja pidän huolta siitä, että nälkä ei pääse iskemään. Voin joustaa kaikista näistä aikani, mutta jatkuva joustaminen ei ole lomaa. Jokaisella meistä on omat rutiininsa, joiden kanssa pyrimme elämään sulassa sovussa. Rutiinit tuovat turvaa, luottamusta ja rakkautta.

Mitä neuvoksi? Jos viikko tuntuu liian pitkältä ajalta rutiinien rikkomiselle, varaa oma huoneisto lomalle. Maksat suhteessa enemmän, mutta sinulla säilyy tutut rutiinit. Jos pärjäät viikon ilman rutiineja, silloin suosittelen yhteismajoitusta. Rahaa säästyy ja onhan se hiton kivaa, kun kaverit ovat kainalossa nukkumassa!

Minulla on viha-rakkaussuhde aikatauluttamiseen

Kotona aikataulutan kaiken. Koiran ulkoilutuksen, lounaan, suihkun, työasiat ja heräämisen. Lomalla pyrin minimoimaan kaiken aikataulutuksen. Ainut pakollinen aikataulutukseen liittyvä asia on aamuherätys. Varmistan, että nousen ajoissa uuteen aamuun (ja, että saan juoda aamukahvin rauhassa.)

Tämä loma oli erilainen monestakin syystä. Meidän seitsemän hengen porukan aikataulujen natsaaminen yhteen, no, vaatii aikatauluja. Piti olla joku punainen lanka, jonka ympärillä kukin pomppi vuorollaan. Muuten en usko, että olisimme pystyneet tehdä järkeviä päätöksiä. Aikataulutus oli läsnä koko ajan ja monet meistä ahdistuivat, kun aikatauluja laadittiin. Sovittiin kellonaikoja, varattiin illallispöytiä, rantatuoleja ja auton vuokrausta. Kaikki nämä vaativat suunnitelmallisuutta, sillä muuten ihmiset olisivat olleet omien rutiiniensa orjia.

Kun annoin muiden sanoa mielipiteensä aikatauluihin, tai mikä pahempaa – sopia aikataulut puolestani, ärsyynnyin. Taistelin vastaan, kuin ruotsin tunnilla konsanaan. En tiennyt, onko minulla nälkä kello 20:00 illalla, tai mitä haluan tehdä huomenna. Tajusin, että lomalla kaipaan vapautta valita itse päivän suunnitelman. Haluan edetä lennossa, en tietää etukäteen, missä syön perjantai iltana kello 21:00. Opin itsestäni taas valtavasti matkustelun parissa ja ensi vuonna reissaamme Serbiaan taas hieman viisaampina.

Mitä neuvoksi? Kuuntele itseäsi ja sopivasti muita.

JÄTÄ KOMMENTTI