Auttamisen ja antamisen iloa

Lahjojen antamisen juhlakausi lähestyy. Se sai minut pohtimaan vuosittaista keskustelua perheeni ja ystävieni kanssa antamisesta. “Tänä jouluna ei sitten osteta kalliita joululahjoja, jooko? Sovitaan joku summa, jonka sisällä pysytään.” Tässä fraasissa on aika monikin asia vinksallaan. Ensimmäinen on se, että se rajaa erittäin tylsästi lahjat materialistisiin lahjoihin, eikä hirveästi tue luovuuteen. Toisekseen se kyseenalaistaa joulun perimmäistä tarkoitusta, joka on juhlia Jeesuksen syntymää.

Mä en tullut tänne kuitenkaan ateistina avautumaan mun jouluperinteistä, vaan puhumaan antamisesta ja auttamisesta. Toisille antaminen on mun mielestä yksi arjen rikastuttavimpia asioita, sillä antamisen ilon vaikutukset tuovat hyvän olon heti. Saan itse paljon voimaa tuntemattomien auttamisesta ja näin olenkin aikoinaan aloittanut harjoittelemaan avunantoa. Tuttujen ja ystävien kanssa asetelma on alitajuntaisesti se, että saattaa odottaa toiselta vastapalvelusta. Kivaa elettä, vastaavaa avunantoa, sellaista tunnetta, että “toinen on sinulle velkaa”.

Tuntemattoman kanssa tätä asetelmaa ei ole, sillä todennäköisyys randomin uudelleen kohtaamiselle on hyvin pieni. Antaminen on oikeasti paljon haastavampaa, kuin osaamme ymmärtää. Se pitää sisällään latauksen, odotuksen, energian ja käyttäytymismallin. Se vaatii siis harjoitellua, jonka vuosi kaikki ihmiset eivät ole oppineet samassa vauhdissa. Näin emme voi olettaa saavamme takaisin omasta avusta, ainakaan samalta ihmiseltä kenelle olemme itse antaneet. Haluan kuitenkin uskoa, että hyvä kiertää ja tulee takaisin toisen kulman kautta, kun sitä vähiten osaamme odottaa.

Mitä sitten antaa ja kenelle? Tuntuuko, että sinulla ei ole mitään annettavaa? Tunsin joskus, että minulla ei ole mitään annettavaa joillekin ihmisille tai tilanteille. Silloin en antanut mitään itsestäni. En antanut, sillä olin itse vajavainen juuri sillä elämän osa-alueella, miltä minun olisi pitänyt antaa. Sehän tarkoittaa, että olisin antanut ilmaiseksi palan sieluani ja jäänyt näin sieluttomaksi. Oikeasti olisin itse kaivannut muita antamaan minulle aikaansa, sillä olin tuntenut oloni yksinäiseksi. Minulla oli mennyt sekaisin antamisen lainopit, olin vielä keskeneräinen oppilas.

Tässä kirjoituksessa käsiteltiin hienosti antamisen ilon nyrkkisääntöä:

“Jos sinulla on puutetta jollakin elämäsi osa-alueella, et tee kyseisellä alueella tarpeeksi antamista. Jos vaikkapa et koe olevasi rakastettu, et anna riittävästi rakkautta muille. Jos sinulla ei ole riittävästi ystäviä, et ole ystävällinen muille. Jos sinulla on rahahuolia, et anna rahaa pois.” -Ajatellen sivusto, 2012

Oletko sinä syvällä sisälläsi antaja vai tunsitko pienen piston sydämessäsi? Mielestäni molemmista saa ja pitää nauttia, ne eivät poissulje toisiaan. Lahjoja saadessa ei kuitenkaan pitäisi esittää kiitollista, tuntiessaan sisällään vihaa. Samalla antaessa lahjaa, ei pitäisi tehdä oletuksia toisen ihmisen vastaanotosta sitä kohtaan. Lahjan voi antaa tai jättää antamatta ja katsoa sivusta mitä tapahtuu. Ensiksi tuntemattoman kanssa, myöhemmin tuttava vierellä. Muistatko viime kerran, kun annoit tai sait lahjan? Mitä tunsit silloin?

Antamisen ilo. Se tulee olemaan läsnä nyt pikkujoulukauden ollessa edessä. Muista, että tulet saamaan (ainakin henkisen palkintosi) myöhemmässä elämässä, vaikkei se tulisi antamisen hetkellä esille. Antamiseen kuuluu kaikki pienetkin teot, eleet ja tilaisuudet. Voit antaa hymyn vastaantulijalle, avata oven vanhukselle, auttaa vapaaehtoisesti eksynyttä turistia, kysyä kaupan kassalta kuulumisia -Mahdollisuuksia harjoitella ja tuntea kiitollisuutta on ympärilläsi kokoajan. Antaminen ei vaadi rahaa, nyt tai tulevana jouluna. Tartu mahdollisuuksiin ja ole kekseliäs!

Lue myös: 

Tästä artikkelista inspiroituneena päätin kirjoittaa tämän postauksen ja pitää päiväkirjaa, johon kirjaan kaikki tekemäni hyvät teot ylös. Nämä voivat olla toiselle ihmiselle, itselleni tai vaikka universumille tehtyjä tekoja. Yritän kääntää pienet avunannot muille voitokseni, jotta egoni ei ajattelisi minun “tuhlaavan aikaani”, vaan päinvastoin varastoivan aikaani muiden auttamisella.

Tee sinäkin tänään pieni teko, se voi olla toiselle suurempi kuin uskotkaan. <3: Pinja

PS: Kuvissa mallina ihana Tiina, jonka kanssa kävimme kuvaamassa talvipuutarhassa. Jos kaipaat itsestäsi kuvia, laita mulle viestiä alla olevan yhteydenottolomakkeen kautta ja sovitaan yksityiskohdista! Mun kädenjälkeä näet lisää Instagramissa: pinyataa (tai scrollaamalla nettisivuni alapalkkiin asti).

JÄTÄ KOMMENTTI // COMMENT BELOW