Asunnoton, työtön ja raskaana

Joitain asioita elämässä pystyy kontrolloida, toisia ei niinkään. Olen hyvin kunnianhimoinen ihminen ja ajatellut aina olevani todella työkeskeinen. Ajoittain työnarkomaani. Olen asettanut elämäni aikajanalle, johon olen kirjoittanut tavoitteita ja asioita, jotka haluaisin saavuttaa. Toiset olen saavuttanut tavoiteajassa ja toiset ovat jääneet roikkumaan. Joidenkin asioiden ei koskaan ollut tarkoituskaan tulla saavutetuiksi, mutta olen ymmärtänyt sen vasta jälkikäteen.

Kun helmikuussa 2019 olin perustamassa yritystäni kuukausien jahkailun ja paperisodan jälkeen, sain tietää olevani raskaana. Ajattelin kaiken sen työn menneen viemäristä alas, puf, sinne meni. Kaksikymmentä sivua liiketoimintasuunnitelmaa ja tuntien työmäärä. Ja kaiken tuon olin tehnyt järkyttävän väsymyksen saattamana. Ajattelin, että minusta ei koskaan tule yrittäjää. En voi elättää itseäni ammatissa, joka on tarpeeksi luova, eikä sido minua tiettyyn maahan.

Yhä ajoittain minusta tuntuu, että haaveeni ei koskaan toteudu. 26 -vuotias ja yhä samassa unelmassa kiinni, kuin kymmenen vuotta sitten. Jos kymmenen vuotta ei riittänyt toteuttamaan unelmia, mikä sitten? Nykyinen parisuhteeni ei varsinaisesti tue haaveitani ulkomailla asumisesta, joka sekin omalta osaltaan ahdistaa minua. Kun sain tietää olevani raskaana, tuntui, kun elämältäni olisi lähtenyt pohja. Nyt olen sidottu tähän ihmiseen, tähän maahan ja tähän elämään.

Lähteminen ja unelmien toteuttaminen eivät yhtäkkiä tuntuneetkaan niin yksinkertaisilta. Samalla ne eivät tunnu ajankohtaisilta, saati sitten realistisilta. Mutta jos jumitun tähän ajatusketjuun, mikä elämässäni lopulta on realistista? Minä itse luon oman (ja vauvan) elämän, joten meidän elämämme voi olla mitä vaan. Olen vapaa, vaikka en sitä vielä näe. Annan muistutuksen teille kaikille sinne ruudun toiselle puolelle, koskaan, ei koskaan, ole liian myöhäistä.

Uloke mahan kohdalla on sormeni, haha.

Kun selvisin kauhunsekaisin tuntein siitä tiedosta, että olen raskaana, uudelleen järjestin seuraavat 6kk. Laitoin “blogista itselle ammatti -haaveen” hyllylle ja etsin itselleni määräaikaisen työn. Nykyisen työni päätehtävä on auttaa minua maksamaan loput velkani (2300€) pois kesän aikana ja kerryttää syksyyn mennessä säästöjä vauvaa varten. Taloudellisesti kesä tulee olemaan tiukka. Pyrin työn ohella jatkamaan intohimoisesti blogin kirjoittamista ja rakentamaan omaa henkilöbrändiäni.

Kaikki mitä teen nyt työrintamalla, rakentaa turvallista pohjaa mammalomalle. Itsensä brändääminen ja some, ovat duunia, josta en vielä saa palkkaa, mutta josta tulevaisuudessa voin saada tuloja. Ne tulot eivät kasva päivässä, vaan pitkäjänteisellä yrittämisellä, jota teen jok’ikinen päivä. Kaikki eivät näe bloggaamista työnä, mutta minulle tämä on enemmän, kuin aikaa vievä harrastus. Minulla on suunnitelmia ja aion viedä ne maaliin.

Helmikuussa 2019 tapahtui raskauden lisäksi toinen merkittävä seikka. Jäin asunnottomaksi. Tuntui, että mistä vaan maan kolosta etsin asuntoa, ovi sulkeutui. Elin hiljaiselossa muutaman kuukauden (lomareissuja lukuun ottamatta), sillä kirjoittaminen julkisesti ei motivoinut. Tilanteeni ei hävettänyt, sillä asiat menivät juuri, niin kuin oli tarkoitus. Ne aina menevät, mutta joskus unohdan muistuttaa itseäni siitä. Saimme yhteisen asunnon toukokuussa 2019 ja nyt rakennamme Herttoniemeen pesää, meille kaikille neljälle.

Lue myös:

JÄTÄ KOMMENTTI