Asenne on tärkeämpää kuin osaaminen

Mulla on tällä viikolla ainakin yhtä paljon tekemistä, kuin kokonaiseen työviikkoon voi mahtua. Sain eilen sellaisia uutisia, että ne laitto koko yrityksen perustamisen uudelle mallille. Kaiken piti olla niin valmista, mutta onko kaikki sittenkin ihan kesken? Mun pää on niin täynnä erilaisia vaihtoehtoja työrintamalla, että en tiedä mihin suuntaan lähteä. Oon ihan kyllästynyt tähän pohdiskeluun ja haluaisin jo ryhtyä hommiin. Kuka ottais mut töihin, mieluiten luovalle alalle sisällöntuotannon pariin?

Paikallaan junnaavaa työtilannettani ei auta sekään, että saan aika ajoin huonoa palautetta sanomisistani. Ne ilkeät kommentit boostaa eteenpäin ja osoittavat, että mun blogi on tavoittanut muitakin, kun mun tuttuja. Samalla oon ruvennut miettimään, että haluanko tätä? Kirjoittaa julkisesti B -luokan tekstejä, joissa vilisee kirjoitusvirheitä? Kielioppivirheet ovat yksi tapata mitata kirjoittajan vahvuuksia, olen siinä samaa mieltä. Kirjoittaja on kuitenkin paljon muutakin, kuin oikein aseteltuja pilkkuja.

Sanon aina työhaastatteluissakin, että olen oikea ihminen oppimaan ne asiat, joita en vielä osaa. Minulla on asenne kohdallaan, vaikka työkalupakissani ei ole vielä kaikkia tarvittavia työkaluja. Ei se haittaa, opetellaan yhdessä. Mutta, miten opetat ihmiselle asenteen? Kerroppa se. Miten opetat olemaan itsevarma, empaattinen, nöyrä, ymmärtäväinen, aikaansaava, suorasanainen tai luova? Liputan siis päästäni keksityille sanoille, enkä anna osaamiseni hämätä.

Suurin yksittäinen selite mun kielioppivirheille on ollut EVVK -asenne äikän tunneilla. Päästin irti “ei vois vähempää kiinnostaa” -asenteesta, kun aloitin blogin kirjoittamisen. Vaikka tekstit yhä hipovat arkoja aiheita, kyllä mua kiinnostaa, millaista sisältöä tuotan. Puhun tästä kehittymisestä ja osaamisesta, mutta se vaatii tekoja. Oletteko te siellä ruudun toisella puolella kyllästyneitä mun juttuihin? Vai jaksatteko yhä kanssa elää tätä arkea ja kokea sen jollain muotoa inspiroivaksi?

Kuvista kiitos @emmiohraniemi

Kun sain tänään aamulla tylyn kommentin siitä, että mun “paskahommat” näyttää huonoa esimerkkiä nuorille, havahduin taas pohtimaan mun kirjoituksia syvällisemmin. Rakentava palaute on aina eri asia, kuin kettuileva palaute. Toinen vie asiaa oikeasti eteenpäin ja toinen pahoittaa mielen. Arvostan blogiini kohdistuvaa palautetta, mutta toivon, että se tulisi suorasanaisuuden lisäksi rakentavasti. On inhimillistä jakaa erilaiset maailmankuvat, mutta yritetään kuitenkin vetää yhteen hiileen.

” Mikään ei ole muuttunut paitsi asenteeni. Kaikki on siis muuttunut.”

— Anthony De Mello

Jos ottaisin itseeni jokaisen kommentin, tulisin hulluksi. Asenteeni pelastaa näissä tilanteissa, joista muuten ei välillä tunnu olevan ulospääsyä. Aika paljon saisi vettä heittää myllyyn, että tekisin vaikka rikosilmoituksen kommenteista. Vastaan pääosin kaikille ja jään usein miettimään, että mitäköhän kommentoijalle oikeasti kuuluu. Voisinko jotenkin piristää hänen oloaan, jota hän selkeästi purkaa ulos? Mitä voisin tehdä paremmin yksilönä, jotta mahdollisimman monella olisi hyvä olla?

Sellaista mulle kuuluu tänään. Paljon ajatuksia päässä, joista harvat jaksan käsitellä. Kevään tullessa väsymys on hellittänyt ja olen ollut ahkera! Neljä päivää pitäisi jaksaa töitä koneella ja valokuvausten parissa, kunnes sitten lauantaina koittaa loma. Kyselin teiltä instan puolella, että kiinnostaako teitä kuulla matkojen tarkkoja summia. Te vastasitte kyllä, ja pyrinkin vielä tällä viikolla koostamaan teille tulevan vuoden budjetit blogiin. Voin paljastaa, että vuoden kuumin lomakohde on Belgrade, Serbia!

Pinja Mitrovitch (2)Piña y coco -blogi somessa FACEBOOK / INSTAGRAM

contact@pinaycoco.fi | #pinaycocotravels

8 Comments

  1. Olen kyllä kuullut sanonnat “Vedetään yhtä köyttä” ja “Puhalletaan yhteen hiileen”. Nehän kuvaavat
    ihan oikeata toimintaa, esim painavan taakan siirtelyä tai tulen sytyttämistä/ylläpitämistä ja sitä miten niistä yhteistyöllä suoriudutaan helpommin.
    “‘Yritetään kuitenkin vetää yhteen hiileen” on kyllä – heh – täysin päätön. Mitä siinä on oikein tarkoitus tehdä ja miten se mahtaa tapahtua ? 🙂

  2. Moi,

    olen aikalailla samaa mieltä kuin Betsku. Monia kysymyksiä tulee mieleen, esim. Mitä tarkoitat sanaparilla “luovalle alalle” ? Eiköhän mikä tahansa ala voi olla luova, sehän on vain tekijästä kiinni.
    Tai “Onko luovuuden puute mielestäsi nähtävissä valokuvien laadussa” – mitä tekemistä valokuvan teknisellä laadulla on sen luovuuden kanssa ?!? Se on korkeintaan se viimeinen silaus. Teknisesti kuva voi olla huonompikin, silti se voi olla “luova” ja upea. Ja se tekninen “huonous” voi joskus olla juurikin se juttu, joka tekee valokuvasta lopulta mestariteoksen. Kaiken ei tarvitse olla niin sliipattua – katso vaikka impressionististen mestarimaalareiden tauluja.

    Luovaa valokuvausta ei edusta enempää sekään, että huomattava osa blogisi kuvista on omakuvia ja nekin ilmeisesti toisten ottamia, ellet sitten ole käyttänyt kaukolaukaisinta. Ne kertovat enemmänkin sinusta itsestäsi ja siitä mikä on sinulle tärkeintä ja mitä tvoittelet blogillasi.

    Oletko edes analysoinut mitä luovuus on ? Moni kuvittelee että luovuus taide – ja niinhän se ei ole.Tässä on yksi aika hyvä näkökulma: https://joonaskonstig.com/2016/02/29/mita-luovuus-on/

    Teksteistäsi sen verran, että niissä on aika monesti päättömiä lauseita – kuten “Yksinäinen ihminen ei automaattisesti ole yksinäinen…” ?!? Olisiko pitänyt kenties kirjoittaa: Yksin asuva ihminen ei..
    Oikoluku ajatuksen kanssa olisi ihan hyvä asia hallita – eikä kiirehtiä tekstin julkaisun kanssa. Lisäksi siellä vilisee hirveitä klisheitä ja itsestäänselvyyksiä.

    Ja kannattaisi ihan oikeasti miettiä mitä ja kuinka avoimesti blogissaan omista ja vähän muidenkin asioista kirjoittelee – niitä voivat lukea myös he, jotka jostakin syystä tekevät sinusta arviota vaikkapa mahdollisen asiakassuhteen tai työsuhteen muodossa. Siinä tapauksessa voi syntyä epäily, että et osaa pitää omana tietonasi sellaisia asioita, jotka ns. keskivertoihminen pitäisi. Siitä syntyy tilanne, että harkintakykyäsi voidaan epäillä eikä näinollen synny tarvittavaa luottamusta sopimuksen tms. tekemiseen.

    Ei ole rohkeutta kertoa muille kaikki mahdollinen, se on lyhytnäköistä – jotkut saattaisivat sitä kutsua typeryydeksikin.

    1. Hei Viivi,
      Kiitos kommentistasi. Panostan luovaan valokuvaukseen hieman enemmän esim. instagramissa. Blogini on keskittynyt juurikin muiden ottamiin kuviin, eikä anna näin omille lahjoilleni oikeutta. Olen siis samaa mieltä asiasta kanssasi. Blogini ovat päivittymässä, jolloin palveluni tulevat asiakkaalleni hieman paremmin esille. Luultavasti blogi ja työminä jäävät siis omille alustoilleen muhimaan.

      Luovuuden jokainen voi määritellä itse. Oikoluen tekstejäni, mutta en samalla tavalla, kuin ennen muinoin. Syynä on se, että olen hyvin kriittinen omia tekstejäni kohtaan. En varmasti julkaisisi tämänkään vertaa, jos kävisin kaikki tekstini läpi. Ymmärrän kuitenkin pointtisi, mutta itse en osaa määritellä keskivertoihmistä. Miten sinä kuvailisit sellaista?

      Kiitos vielä mielipiteestäsi ja kivaa alkanutta viikkoa.

      yst. Pinja

  3. Moi,

    Täytyy tulla heittämään positiivista kommenttia sun blogista! Mä koen sun kirjotukset erittäin inspiroiviks ja arvostan erittäin paljon sitä et tuotat usein sisältöä, vaatii paljon ottaa itteään niskasta kiinni ja joka päivä tehä asioita unelmien eteen tällä alalla ku vaihtoehtona on makoilla kotona koko päivän ku kukaan ei oo potkimassa eteenpäin.. Hyvää kevättä sulle ja jatka samaan malliin! 🙂

    1. Moi Crista,
      Kiitos kiitos kiitos ❤️
      Tää kommentti merkitsi just tänään paljon, joten ihana kun jätit sen. Just eilen mietin, että välillä tätä hommaa ei jaksais sitten yhtään. Varsinkin kun nyt menneiden kuukausien aikana, on tullut sen verran paljon huonompaa kommenttia. Pyrin kuitenkin päivittelemään säännöllisesti blogia ja pitämään hyvän flow’n yllä jatkossakin. Ihanaa kevättä myös sulle. 😘👋

      -Pinja

  4. Se nyt on vaan fakta, että osaaminen on tärkeää työsuhteissa, jos sä et osaa työtä jota haet niin ei sun asenteella ole mitään merkitystä. Kiva, että oot pirteä ja haluat oppia, mutta harva jaksaa alkaa opettamaan. Eiköhän töihin valita ne, jotka osaavat jo hommat. Luovuutta on montaa erilaista ja sun luovuudesta en osaa sanoa juuta enkä jaata kun sitä täällä blogissa ei paljon näy. Tsemppiä työpaikan hakemiseen. Ja kyllä, alkaa kyllästyttämään nää jokapäiväiset valitukset siitä ettei ole töitä.

    1. Hei Betsku,
      Kiitos kommentista 🙂
      Olen samaa mieltä kanssasi osaamiseen liittyen. Ei nyt pelkällä asenteella saada duunia, mutta hyvällä asenteella opitaan kyllä työhön tarvittavat niksit! Olisiko sulla antaa vinkkejä siihen, miten saisin luovemmin tuotettua tekstiä ja sisältöä? Onko luovuuden puute mielestäsi nähtävissä valokuvien laadussa, vai tekstin sisällössä? Teen tällä hetkellä osa-aika töitä, vaikka se ei blogistani välity. En perusta ammattinimikkeille, sen vuoksi en työstäni pahemmin täällä puhu.

      Kiitos vielä palautteesta!

JÄTÄ KOMMENTTI