AJANHALLINTA ON TAITOLAJI

Ajanhallinnan tärkeys juolahti mun mieleen tän muutosrikkaan elämän keskeltä. Tammikuussa kun täytin työttömän päivät harrastuksilla ja nyt hukutan itseni hitaasti töihin. Torkutan tuplasti aamulla, en kykene sanomaan EI, tavoitteeni eivät ole suoraviivaiset ja jätän liian vähän aikaa palautumiselle. Tiedän tämän kaiken.

Miksi silti palaan aika ajoin vanhoihin käytösmalleihini? Toiminko sydämeni vai egoni johdattelemana? Onko taloustilanteeni oikeasti niin epävarma, että minun tarvitsee tehdä töitä 55h/viikko? Tuskin. Olen sallinut orjuuden vanhoille tavoilleni ja antanut ajan ottaa minusta puristusotteen.

Tiedän, että tähän on tultava muutos. Että, ei ole terveellistä tehdä liikaa töitä, nukkua liian vähän ja syödä epäterveellisesti. Yritän kuitenkin olla olematta liian ankara itselleni. Haluan oppia olemaan hieman armollisempi itseäni kohtaan ja hyväksymään elämäntilanteeni. Armollisuus ja hyväksyntä ovat avain onnellisuuteen.

Vaikka tilanteeni ei ole ihanteellinen, se ei ole myöskään pysyvä. Näin se ei ole lopullinen, vaan sillä on päämäärä: taloustilanteeni stabilointi. Suunta on oikea, nyt vaan tarvitaan sitä fiksua ajanhallintaa ja hyviä itsensä johtamisen työkaluja. Tää mun paasaus alkaa kuulostamaan nyt pikkuhiljaa joltain terveystiedon puuduttavalta artikkelilta..haha!

jeda-26.jpg

jeda-29.jpg

Ilman mun paperista ja sähköistä kalenteria olisin ihan hukassa. Nimittäin kun mulla on kiire, se ei ole mikään “pikkukiire”, vaan todellinen minuuttiaikataulu. Tässä se mun aikataulutuksen ongelman ydin oikeastaan onkin: liian vähäinen palautuminen yhdistettynä turhan kuormittavaan elämään.

Oon oppinut pysymään vauhdissa, en hyppäämään siitä pois. Ihailen ihmisiä, ketkä osaavat tehdä aikaa itselleen. Mun priorisointilista menee about näin: pancho, työ, perhe, ystävät, blogi, tutut/tuntemattomat ja minä. Vaikka pidän toistaiseksi häntäpaikkaa, olen hitain askelin kipuamassa ylöspäin.

Huomaan sen siitä, että olen vapauttanut tilaa luovuudelle ja kiireettömyydelle. Blogi on siirtynyt portaan ylöspäin! Olen sallinut itselleni kaikenlaiset tunnetilat, olen kuunnellut itseäni. Aikaisemmin en “ehtinyt kiireiltäni” istumaan itseni kanssa kahvipöytään. Nyt teen sen aikatauluttamatta pari kertaa viikossa. Kuuntelen itseäni.

Positiivinen muutos mun ajanhallinnassa on siis nähtävillä. En ole menetetty tapaus. Tämän kirjoittaminen ylös tekee tästä jopa konkreettista mun pään sisällä, hassu tunne. Ennen tämän postauksen kirjoittamista solvasin itseäni alitajuntaisesti. Kirjoittaminen todella vapauttaa tunnelukkoja terapeuttisesti!

Onko kukaan teistä ajanhallinnan kanssa risteyksessä? Tilanteessa, jossa tuntuu, että aika valuu hukkaan väärässä työssä, parisuhteessa tai harrastuksessa? Mitä neuvoksi jos taloudellinen tilanne ei anna löysää? Miten sä hallitset aikaa?

<3: Piña

JÄTÄ KOMMENTTI // COMMENT BELOW