Tajusin sen kaikkein tärkeimmän asian

Istun täpötäydessä metrossa Lissabonissa ja hymyilen elämälle. Mun pylly hikoo muoviseen metron penkkiin ja kurkku janoaa kipeästi vettä. Olen vienyt tylysti kaksi istumapaikkaa laukkujeni kanssa. Nämä laukut ovat matkanneet kanssani yli kolme viikkoa. Näitä viikkoja ei pysty kiteyttämään mitenkään yhteen, liian paljon on tapahtunut punottavaksi.

Olen tulossa Suomeen erittäin sekavin fiiliksin. Tiedän, että universumilla on mulle suunnitelma. Suunnitelmia. Mahdollisuuksia. Niin kertoi enkelikorttikin tänään aamulla joogan jälkimainingeissa. Otsikkona kortissa oli “uudet seikkailut ja mahdollisuudet”.

Ensimmäinen lause viittasi luontoon, sinne kaiken alun juurelle. Sinne, minne mun sydän toistuvasti halajaa. Rauhaan. Mahdollisuus taas sanana on niin valtava, että en voi sanoin kertoa, miten huojentavaa oli valita juuri tuo enkelikortti. Kortti mainitsi, että olen nyt ottanut ensimmäisen askeleen kohti uutta polkua ja että minulla on nyt tyhjä sivu kirjoitettavana. Uusi alku, uusi mahdollisuus.

Taitoni ovat uskomattomat ja pystyn mihin vain. Tuohan on kaikki ihan totta, mutta tänään tarvitsin vain yksinkertaisen muistutuksen siitä. Ennen kuin hyppäsin tuohon metroon, istuin tunnin uuden ystäväni kanssa tuijottaen merta. Puhuimme elämästä, rakkaudesta ja tulevaisuudesta.

Ennen olisin tunkenut enkelikortit syvälle aanukseeni, antamatta niille edes MAHDOLLISUUTTA. Nykyään ajattelen, että tämä korttipinkka on kuin mikä tahansa uskonto. Riittää, että uskoo. Kaikkia meitä yhdistää uskoissa kuitenkin se mielipide, että juuri meidän uskomme on se oikea.

Kaiken tuon reissaamisen keskellä tajusin siis sen, että bloggaaminen ei tunnu oikealle tavalle oman intohimoni, eli kirjoittamisen jakamiselle. Huomaan, että yritän muovautua johonkin malliin, joka olisi helposti lähestyttävämpi kuin toinen. Tänään ajattelin, että olisipa tämä “bloggaaminen” helpompaa, jos olisin perustanut blogini aikakauden ollessa kuumimmillaan, eli yli 7 vuotta sitten. Että, olisipa sitä, olisipa tätä, olisipa tota. Jossittelen harvoin, mutta nyt pesin varpaanvälini siinä.

Mä en rehellisesti sanottuna viihdy Instagramissa laisinkaan. Kuitenkin se on kanava, jota kautta sadat lukijat löytävät tiensä tänne blogiin. Se on osa mun-ei-suunnitelmallista-markkinointia, jota suoraan sanottuna vihaan. Sen vuoksi seuraan minimimäärää ihmisiä ja pääsääntöisesti vain sellaisia keneen pystyn samaistumaan. Kuka oikeasti nauttii kauniista, mutta teennäisistä kuvista instassa? Naurattaa pelkkä ajatus siitä, että miten paljon monet somettajat käyttävät aikaansa täydellisen instafeedin suunnitteluun.

Niin ja lasken itseni mukaan tähän suunnittelukastiin. Sillä vaikka mun markkinointini on melkein olematonta ja hyvin pienellä budjetilla tehtyä, niin kyllä käytän sen suunnitteluun aikaa. Tuo aika käy minulle kalliiksi ja turhauttavaksi. Siksi päivitän instaani harvalleen ja pyrin lähinnä pitämään kuvat jossain järjestyksessä. Ärsyynnyn vinoista kuvista ja rumista muokkauksista ja nämä eivät ole sellaisia tunnetiloja, joissa haluan elää. (Tämän kaiken tajusin kirkkaasti enkelikortin luettuani.)

Olen kyllästynyt suunnitelmallisuuteen. Epäjärjestys tuntuu paljon kiehtovammalle. Huomaan olevani paljon onnellisempi ilman somekanaviani, vaikka se saattaakin kuulostaa hullulle. Oma nettisivuni on paikka, jossa voin olla täysin oma itseni. Tänne tulevat ihmiset ovat tehneet itse valintansa, enkä voi olla vastuussa heidän ajatuksistaan.

Siksi teen, mitä milloinkin tuntuu parhaimmalle. Tällä hetkellä mulla on hyvinkin epämääräisen selkeä visio, mitä haluan blogilla ja videoillani tehdä: Haluan auttaa ihmisiä ja tehdä sitä, missä olen hyvä, eli kirjoittaa.

Mun polku ei ole bloggaaminen, vloggaaminen tai sisällöntuottaminen sen nykyisessä muodossa. En sovi joukkoon, enkä tunne mitään kuuluvuutta mihinkään. Oikeastaan hautaan nyt tuon koko blogi sanan ja keksin sen tilalle paremman. Olisiko se kenties avartaja, parantaja, valloittaja, koskettaja, innostaja tai edistäjä? En tiedä, mutta sen voin sanoa varmaksi, että tuntuu hiton paljon kevyemmälle todeta, että perus bloggaaminen ei ole mun juttu.

Näen itseni kirjoittamassa raa’oista aiheista keskellä sotaa, suunnittelemassa ihmisten elämänkertoja tai luomassa omaani vapaaehtoistyössä. Haluan tehdä työtä, jolla on syvä tarkoitus ja paikkansa. Haluan olla se avartaja, joka keksii ja syrjäyttää instagramin tilalle mullistavan app:in. Haluan olla se esikuva, joka kehottaa ihmisiä olemaan aitoja, omia, ihania itsejään. Haluan olla se ihminen, jonka kanssa voi keskustella ja oppia uutta. Haluan antaa enemmän kuin ottaa. Haluan haudata ajatukset siitä, että tämä blogi oli koskaan tällaisenaan minua varten.

Hyväksyn sen faktan, että nautin elämästä kaikista eniten luonnon lähellä. Että sinkun kaupunkielämä ei ole mun juttu ja on enemmän kuin ok asua keskellä ei mitään yksin. Ei sen vuoksi, ettei pitäisi kaupungin vilskeestä, vaan sen vuoksi, että kuulisi itsensä kaiken sen läpi. Sillä jos jotain opin tällä kolmen viikon reissullani, on se se, että hitto vie mä olen ihana tyyppi. Että, miten oonkin nähnyt itseni välillä niin kriittisessä valossa.

Ja kun saa aidosti huomiota tuntemattomilta ihmisiltä, silloin kun olet täysin vapaasti itsesi, silloin tiedät, että tätä mun on pitänyt kokoajan tehdä. Silloin tiedät, että tää on se olotila, jossa haluat elää, vaikka valtavirta uisi vastakkaiseen suuntaan. Koska mikään mitä mä haluan, ei ole muilta pois ja on täysin mun saavutettavissa. Mulla on jo työkalupakin kaikki osat, nyt on vain aika ottaa ne käyttöön.

Milloin sä olet viimeksi keskittynyt katsomaan tähän hetkeen, ihan lähelle itseäsi, sen sijaan, että etsisit sitä vastausta sun ympäriltä? Oletko tuntenut olosi pieneksi tai ajatellut, että “ihan tavallisen elämän” tavoittelu ei riitä nyky yhteiskunnassa? Että on häpeä, jos on tyytyväinen elämäänsä juuri nyt?

Koska mä oon ja voin sanoa käsi sydämellä, että mä oon just sen vuoksi tässä kirjoittamassa. Koska mulla kesti kaikki nää vuodet ymmärtää, että mä olin kokoajan tarpeeksi hyvä erilaisena itsenäni. Että, mun ei tarvitse mennä mihinkään muottiin tai osata vastata kenenkään kysymyksiin siitä, että missä hitossa mä olen viikon päästä.

PS: Vaikka aamulla laahustin joogaan ja rauhan satamaan, on tähän lomaan mahtunut hävyttömän paljon alkoholia. Nestevajauksesta on tullut normi ja roskaruoasta arkipäivää. Joten jos musta ei kuulu hetkeen, olen valmistamassa salaattia tai hikoilemassa lenkkipolulla.

<:3 Pinja

Ruokamyrkytys vei voimat – Lagos, Portugal

Viimeinen aamu aurinkoisessa Lagosissa! Tää on muuten jännä, miten aurinko löytää tiensä tänne päivä toisensa jälkeen. Valittiin tämä rantsukaupunki meidän tukikohdaksi juurikin sen loistavan sijainnin vuoksi, mutta ilmasto yllätti meidät täysin. Päivällä vastaanottava lämpötila kohenee reippaasti yli kolmeenkymppiin ja illalla laskee hälyttävän alas. Omituista, miten samassa kaupungissa erot voivat olla näin dramaattiset. Merituulet Atlantilta puhaltavat hyytävän kylmää, joten tänne pitää ehdottomasti varata untsika messiin!

Turhan paljon ei kuitenkaan olla Lagosissa hengailtu, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Ensimmäisenä päivänä vedettiin kaupungin läpi hikijuoksu, jotta saataisiin tätä viini-treeni symbioosia kurottua. Lisäksi ollaan syöty all-you-can-eat-sushibuffassa, josta saatiin molemmat kevyt ruokamyrkytys. Ollaan vuorotelten juostu vessassa ja käyristelty järkyttävien vatsakipujen kanssa. Dragon -sushi ei siis tällä kertaa toiminut, joten ensikerralla valitsemme tarkemmin. Paikallisten mukaan My Sushi niminen ravintola toimii parhaiten raa’an kalan lähettiläänä.

Eilen illalla kävimme syömässä (lisää) kalaa Mullen’s nimisessa ravintolassa. Kalan hinta oli 13,25€ ja viinilasi 2€ päälle. Ruoka oli ihanan yksinkertaista, palvelu nopeaa ja seuralaiset uusia. Liittäydyimme viereisen pöydän tyttöjen kanssa viinilaseille, kun kuulimme heidän puhuvan Suomea. Meidän neljän hengen tiimi syventyi hetkessä juttelemaan elämän suurista valinnoista ja tätä keskustelua olisi voinut jatkaa loputtomasti. Itse olin kuitenkin niin voimaton, että luovutin ensimmäisenä.

Jos näitä ruokakokemuksia ei lasketa, Lagos on ollut mielestäni symppis minikaupunki. Täällä on helppo liikkua, suhteellisen halpaa ja ihanan erilaista verrattuna Lissaboniin. Tukikohtana tämä toimii loistavasti jos suunnitelmissa on vierailla lähirannoila ja tehdä päivätrippejä muihin kaupunkeihin.

Syömisen ja viinin lipittämisen lisäksi kävimme eilen Sagresissa, Euroopan lounaiskärjessä. Tätä kärkeä kutsutaan myös “end-of-the-world” nimellä. Paikka on rotevan kaunis, tarpeeksi hiljainen ja ehdottomasti näkemisen arvoinen. Sagres on surffaajien paratiisi, jossa komeita surffipoikia on kadut täynnä. Kävimme rannalla nimeltä Praia do Martinhal, joka oli hiljaisin ranta koko lomamme aikana. Tuulista säätä lukuunottamatta, tämä ranta vei sydämeni täysin!

Tänään me ja Matteus tiimihattumme (jotka saimme jazzfestareilta viinipullon kylkijäisinä) suuntaamme takaisin Lissaboniin. Saimme blablacar:in kautta kyytiimme kolme reissaajaa, joten bensakulut ja tiemaksut eivät jää pelkästään meidän konteille. Blablacar on tosiaan app/nettisivu, jonka kautta ihmiset pystyvät jakamaan kimppakyytejä. Tämä on aika kätsyä ja sangen ekologista ja säästää meidänkin matkakassasta tänään 45€!

Muutoin viikonlopun kalenteri näyttää täydeltä, ajattelimme ainakin joogata, katsoa fudista, kuvata tubeen yhteisvideon, ottaa asukuvia, käydä Alfamassa kiertelemässä, syödä vakkari Nepalilaista ja paaaaljon pastel de nataa. Pastel de natan varalle meillä on itseasiassa vähän suurimpiakin suunnitelmia, haha.

Kiinnostaisko sua tietää Portugalin rannikon parhaimmat rannat tai kenties kysyä jotain muuta Portugalista? Kommentoi postaukseen tai laita viestiä instassa, niin vastailen rakkaudella.

<3: Pinja

Halpa autonvuokraus Lissabonista

Bom dia!

Mä istun parhaillaan katetun terassin alla Portugalin eteläosassa Lagosissa. Matka tänne oli perinteiseen tapaan yllätyksiä täynnä. Päätettiin viikonloppuna tukka putkella, että lähdetään maanantaina kiertämään rannikkoa autolla. Autonvuokraus ja kaikki siihen liittyvät detailit jäivät sunnuntai yöhön. Lisäksi olimme majapaikkaa vailla ja kuitenkin asenteemme oli täysin luottavainen.

Joskus tämä asennoituminen elämään huvittavaa superisti ja toisinaan ei yhtään. Back in the days ei olisi tullut kuulonkaan, että minä, universumin järjestelmällisin papereiden lajittelija, antautuisin elämän vietäväksi. Onneksi matka on opettanut ja antanut avaimet rentouteen.

Yritimme tosiaan sunnuntaina varata autoa netistä ja saimmekin sähköpostiin vahvistusilmoituksen. Eilen kuitenkin selvisi, että vapaita autoja ei ollutkaan saatavilla. Kuin ihmeen kaupalla, löysimme lähtöaamuna kofeiini vajailla aivoillamme auton, jonka päivähinta 23€ ei päätä huimannut. Vuokrasimme auton ausocar:in kautta, joka oli saanut tasaisesti huonoa ja hyvää palautetta. Paikanpäällä ymmärsimme miksi!

Homma toimii ilmeisesti, kuin paska liukuvoide. Työntekijät voitelevat asiakkaan hihnatyöllä hiljaiseksi ja taputtavat olkapäälle suorituksen päätteeksi. Vakuutuksen saaminen oli nimittäin yksi iso vitsi, mutta onneksi pidimme pintamme. Auto kannattaa aina vakuuttaa maksimiin, sillä esim. toisten tehdessä vahinkoa autolle ei normivakuutus kata sitä. Me pulitimme täysvakuutuksesta 10€/päivä.

Tiimihatut päässä oli aika suunnata kohti Sétubalia, joka sijaitsee Lissabonin turvasatamasta noin tunnin ajomatkan päässä. Tarkemmin ottaen gepsin suuntana oli Praia de Galapinhos. Emme kuitenkaan päässeet kiireisen sesonkikauden vuoksi ajamaan perille asti. Turisteille oli onneksi järjestetty ilmainen kyyti läheiseltä Figueirinha rannalta.

Galapinhos oli yllättäjä! Siellä oli paljon, mutta huomattavasti vähemmän auringonpalvojia kuin viereisillä rannoilla. Vesi oli autuaan turkoosia, viilentävää ja virkistävää. Oikeasti niin upea rantsukohde lähellä Lissabonia! Kun autonvuokraus on alle kolmekymppiä, kannattaa tänne tulla Lissabonin sykkeestä viettämään rentoa rantsupäivää.

Minä kuskina ja Maza kartturina jatkoimme kohti Lagosia, josta olimme yhä vailla petipaikkoja. Halvin vaihtoehto oli yöpyä couchsurfing kautta, eli majoittua ilmaiseksi jonkun “sohvalla”. (Couch=sohva), mutta usein isännät toki tarjoavat pedin ja parhaimmillaan jopa huoneen. Meille tarjottiin caravaania rannalta, ilman suihkua tai vessaa. Idea houkutteli vielä päivällä, mutta hikisen rantapäivän jälkeen kuitenkin kieltäydyimme kauniisti.

Harmittaa, sillä en ole koskaan couchsurfannut. Onko teillä siitä kokemuksia? Kauhutarinoita tai kenties onnellisia loppuja? Meillä kävi hyvä hillomunkki turistikauden ollessa kuumimillaan, kun löysimme budjettiystävällisen majoituksen. Paikan nimi oli sunny house, josta matkaa keskustaan on alle 400m ja hintaa per nuppi tuli 20€/yö. Ei paha! Meillä on lisäksi ihana vihreä terde omalla sisäänkäynnillä.

Tänään päivä vilisi silmissä vaaleanhiekkaisilla rannoilla, jonne oli löytänyt turre jos toinen. Värikkäät auringonvarjot suojasivat palamiselta rivi rivissä ja kanjonien seinämät kaikuivat eri kieliä. Tunsin oloni yber onnelliseksi, niinkuin olen tuntenut järjettömän monta viikkoa. Tuntuu, että elän, hengitän ja tunnen kaiken. Että olen juuri siinä missä pitääkin, enkä missään muualla. On vain jotenkin niin kaunista.

Mitä sulle kuuluu?
<3: Pinja

Vinkit Amsterdamiin – mitä kaikkea ehtii päivässä?

Amsterdam kyseenalaisti mun motivaatiota bloggaamiseen, ravisteli mun käsitystä tulevaisuudesta ja herätti mun ajatukset hiljaisuudesta. Koin välitöntä yhteyttä tuohon kaupunkiin ja se tuntui heti kodille. Matkustellessa olenkin oppinut, että a) hyvä mittari kohteen miellyttävyyden arvioimiseksi on kysyä itseltä, Voisinko asua täällä? & b) Tulisinko tänne uudestaan? Vastaukset löytyvät rivien välistä.

Mitä enemmän dameissa näin, koin, kävelin, pyöräilin, juoksin, katsoin, söin, ostin, hymyilin, nauroin tai hengitin – sitä enemmän koin kuuluvuutta. Tunsin runouden, kirjallisuuden, tanssin, autenttisuuden, ekologisuuden ja puhtauden. Näin rikkauden, rakkauden ja rosoisuuden. Söin keveän, tuhdin ja turhan lounaan. Join kalliin smoothien, vuokrasin halvan pyörän, jätin aurinkorasvan levittämättä, tutustuin meksikolaiseen tyttöön, maistoin paikallista kakkua, juoksin kanaalin varrella, opin kristillisestä kasvatuksesta ja mikä tärkeintä: olin onnellinen.

Olen yhä häkeltynyt omasta rohkeudestani. Olen nuori ja nähnyt paljon. Matkustaminen on opettanut olemaan armollisempi itselle, ystävällisempi muille ja ymmärtäväisempi toisille. Siitä on tovi, kun olen asunut ulkomailla, mutta ikävöin sitä paljon. Tuo kuuluvuuden tunne on jotain korvaamatonta, jota en valitettavasti Suomessa tunne. Se on sääli, sillä rakastan kotimaatani, mutta en pidä sitä kotinani. Kuitenkin Amsterdam tuntui heti oikealle? Vähän kuin olisi tavannut vanhan tutun.

Lue myös: Home is wherever I’m waking up tomorrow

Varasin reissun vajaa kuukausi sitten, sillä halusin road tripille yhden kohteen, jossa en ole vielä käynyt. (Budapest-Novi Sad-Belgrad-Amsterdam-Lissabon) Onneksi pidin pintani, vaikka matkakaveria ei löytynyt ja lähdin reissuun yksin! Yritin kyllä viimeiseen asti saada seuraa, niin somen välityksellä kuin paikanpäältä. Ehkä oli tarkoitettua, että tapasin reissun päällä ihanan meksikolaisen tytön. Tiedä häntä, olisimmeko tavanneet jos olisin reissanut kaverin kanssa.

hollanti_amsterdam_2018-9

hollanti_amsterdam_2018-14.jpg

Amsterdamissa ehtii päivässä tehdä vaikka ja mitä! Kaksi yötä on kuitenkin tiukka, joten suosittelen kahta kokonaista päivää, eli min. 3 yön reissua. Ajattelin nyt jakaa muutaman hauskan oivalluksen ja omat parhaat palani kaupungista. Mulla oli kahden yön reissu ja siinä ehti mm. ottaa aurinkoa puistossa, syödä take-away lounas kanaalin varrella, vuokrata päiväksi pyörä ja nähdä kaupungin kyseenalaistetut nähtävyydet. Näistä kaikista itse suosittelen:

Red Light District/ De Wallen

De Wallen alue eli tunnetummin “red light district (punaisten lyhtyjen alue) on tunnettu prostituutiosta, joka on Hollannissa laillista. Prostituutio on laillistettu maassa vuonna 2000 ja monet prostituoidut ovat kotoisin Itä-Euroopasta. Oma kokemukseni alueesta on seuraavanlainen:

Mesta oli kuin keskeltä elokuvakohtausta. Upeita ja erilaisia naisia ikkuna toisensa jälkeen. Kaikille kaikkea, nuorta, iäkkäämpää, vaaleaa, tummaa, kurvikasta ja kaunista. Naiset ovat pienissä huoneissa, joissa näkyi maahan pultattu sänky, tuoli ja käsienpesuallas. Varatut naiset tunnistaa siitä, että ikkunan eteen on vedetty verho. Kaikilla naisilla on huoneessaan hätänappula, josta painamalla heidän bordellinsa vartija saapuu.

Tämä oli varmasti ainut nähtävyys, jossa ihmiset eivät kehdanneet valokuvata ja tuijottivat vain silmät ammollaan ikkunoita. Pariskunnat kävelivät käsi kädessä hämmentyneinä, eivätkä oikein osanneet kohdistaa katsettaan. Oikeastaa koko väkijoukko tuntui pohtivan elämänsä syvintä tarkoitusta kaiken tuon seksin takana. Mielestäni tämä on nähtävyytenä must visit ja samaa mieltä on varmasti 99% paikalle saapuvista, jotka eivät ole potentiaalisia asiakkaita.

Coffee shops

Kaupunki on pössyttäjien paratiisi. Näitä coffee shoppeja löytyy useita, joista itse vierailin kokemuksen vuoksi Utrechtsestraat 27HS, 1017 kadulla. Kahvila oli kaksikerroksinen ja saanut tripadvisorissa hyvät arvostelut. Jono oli pitkä, mutta kassalla työskenteli neljä viisaan oloista nuorta miestä. He vastailivat asiakkaiden kysymyksiin, toinen saattoi kysyä tiettyä lajiketta, kolmas kertoi olevansa ensikertalainen.

Homma vaikutti turvalliselta ja ammattitaitoiselta. Suosittelen käymään coffee shopissa mielenkiinnosta, ne ovat kyllä itsessään koettava. Ikärajakontrolli on tiukka, henkkarit kysyttiin jokaiselta nuorelta. Aineet myydään mukaan, eli niitä ei ole pakko nauttia itse coffee shopissa. Valikoimaa pystyi selaamaan nykyaikaisesti tabletilla ja lajikkeiden perässä kerrottiin tarkasti eri aineiden mahdollisista vaikutuksista.

Mielestäni visiitti coffee shopissa Amsterdamissa on yhtä vaikuttavaa, kuin Mona Lisa maalauksen tuijottaminen Pariisin Louvressa. Kaupunki elää sen kulttuurin kautta, eikä kannabiksesta kannata tehdä liian suurta numeroa. Vaikka ihmiset polttavat kaupungissa menemään ja haju on välillä sietämätön, en kokenut sitä häiritseväksi. Lisäksi on hyvä muistaa, että kun joku on laillista, ei se usein olekaan niin kovin suosittua. Shopit olivat lähinnä täynnä turisteja, joita varten on tehty mm. cannabis museo.

Vuokraa päiväksi pyörä

Ehdoton! Ellet ole surkea pyörän päällä. Kaupunki elää sen pyöräilijöiden kautta. Pyöriä on kaupungissa 880 000 tuhatta, kuin asukkaita on vain 820 000 tuhatta. Pyörien suuren määrän selittää toki osakseen pyörävuokraamot. Toinen ei niin hauska fakta on, että rikkinäiset pyörät heitetään kanaaliin. Pyöriä nostetaan vedestä tuhansittain vuodessa kaiken muun skeidan lisäksi.

Pyöräilemällä näkee koko kaupungin päivässä ja hyviä vuokraamoita löytyy jonoksi. Hinnat olivat keskimäärin: 3tuntia 10€, 24h 15€ ja kaksi päivää 20€. Kaikki vuokraamot veloittavat luottokortilta 50-100€ summan vakuudeksi vuokrauksesta. Sen saa takaisin palauttaessa ehjän pyörän. Pyörille on oma kaista ja liikennevalot autojen vieressä. Pyöräkaistat ovat loogiset, mutta yksisuuntaisia katuja on paljon.

Ihan keskustaan ei kannata lähteä pyörällä, sillä homma menee kävelyksi. Hieman kauempana kaupungista on uimarantoja, johon pääsee näppärästi 40 minuutissa. Itse valitsin kuumana päivänä Westerparkin, jossa huomasin lapsillekin olevan oma uima-allas. Puisto on paikallisten suosima ja siellä on upeat juoksumaastot. Pyörä onkin siitä paras yhden päivän reissulla, että sen päällä näkee niin luonnon, kaupungin, kuin saa hyötyliikuntaa. Win-win!

hollanti_amsterdam_2018-11

hollanti_amsterdam_2018-3

Anne Frankin talo

Hävettää myöntää, mutta mulla oli historian opinnoissa iso hole. En nimittäin tiennyt kuka on Anne Frank tai miten tämä liittyy mitenkään sivistystietoon. Kyllähän se liittyi. To keep it short: Anne Frankin talo oli 1940 -luvulla Annen isän Oton yrityksen varastokäytössä. Talon toimisto huoneeseen rakennettiin kirjahyllyn taakse salahuone toisen maailmansodan aikana. Tähän piiloon muutti 13 -vuotias Anne seitsemän muun kanssa. Hollannissa arviolta 20 000-30 000 juutalaista piiloutui sodan aikana.

Täällä “salaiseksi siiveksi” kutsutussa salahuoneessa Anne kirjoitti kaksi vuotta päiväkirjaansa, jonka hänen isänsä Otto Frank myöhemmin julkaisi Annen kuoltua keskitysleirillä. Tässä lyhykäisyydessään tarina Anne Frankin talon takaa. (Lähteet, wikipedia ja tour guiden tarinat) Talon yhteydessä on vuodesta 1960 alkaen ollut museo, johon on kuukausien jono. Tänne ei tulla extempore käymään!

” On tosi omituista, että minunlaiseni tyttö kirjoittaa päiväkirjaa. Ei vain siksi, etten aiemmin ole kirjoittanut mitään vaan myös, koska luulen, etteivät 13-vuotiaan koulutytön mietteet jäljestäpäin tule kiinnostamaan minua itseäni eivätkä ketään muutakaan. ” -Anne Frank

Vegeruoka
  • Vegabond, vegaaninen take-away tai syö paikanpäällä ravintola + ruokakauppa
  • Juice LAB, nappaa täältä mukaan smoothie!
  • Indian restaurant Meghna, mielettömän hyvä hinta-laatusuhde
  • Maoz vegetarian, fast-food kasvisruokaa, lähinnä falafel & pitameininki
  • Tee-se-itse-piknik! Puistot ovat Amsterdamissa kuin tehdyt piknikille ja paikallisesta ruokakauppaketju Albert Heijnistä saat näppärästi eväät (varaa käteistä, ulkomaiset kortit eivät käy kaupassa!)

hollanti_amsterdam_2018_vegabond

hollanti_amsterdam_2018_food.jpg

Kirpputorit & Design
  • Episode ketjukirppis. Toimii kuin junan vessa!
  • Zipper, hieman liian massatavaraa mun makuun, ei jatkoon.
  • Bij ons, yllättävän paljon valikoimaa miehille.
  • Laura Dols, upeita mekkoja, koruja, kenkiä, laukkuja halvalla. Lapsille ja juhlavaatteille on oma kerros. Tälle iso peukku.
  • U had me at Hola, paikallisten suunnittelijoiden butik. Putiikin on pystyttänyt nuori yrittäjä, joka on yhdistänyt kaupassa uniikkien suunnittelijoiden tuotteita. Lompakko ei sallinut, kuin päähineen oston, mutta olisin voinut ostaa kaupan tyhjäksi!

hollanti_amsterdam_2018-17.jpg

hollanti_amsterdam_2018-16.jpg

hollanti_amsterdam_2018-5.jpg

En pysty sanoin kiteyttämään, miten paljon tykkäsin Amsterdamista. Mulla kolahti yksinkertaisesti ytimeen asti. Tämä oli mulle ehdottomasti kesän kohokohta ja varmasti palaan dameihin useaan otteeseen. Toivottavasti saan silloin kaverin mukaan, niin pääsen itsekin välillä kuviin, heh! Tästä on hyvä jatkaa lomaa, kun huomiseksi Lissaboniin on luvattu +28. Ah, ihana elämä.

Onko sulla vinkkejä kasvisravintoloista? Google maps löysi liudan paikkoja, joissa en päivässä ehtinyt käymään. Mikä on sun MP, eli mielipide Amsterdamin coffee shopeista? Oletko kokenut kaupungin turvalliseksi ja mitä mieltä olet red light districtin prostituutiosta? Onko se oikeasti niin kaunista ja turvallista, kuin turisteille uskotellaan?

<3: Pinja

Voimaannuin uskontopiiristä Amsterdamissa

Sain jostain syvältä virtapiikin ja lähdin heti aamusta lyhyelle lenkille. Kilometrejä tarttui alle neljä, mutta juoksu piristi ihmeellisesti mieltä. Suosin juoksemista reissun päällä, sillä siten tapaa helpommin paikallisia ja tuntuu kuuluvansa joukkoon. Tänään aamulla näin kaksi ihanaa kisua pesemässä toisiaan auringonpaisteessa. Tästä tuli heti rakastettu olo, joka seurasi mukana pitkälle iltapäivään.

Kun palasin hostellille sain tietää, että varaamaani yläpenkkaan kuuluu aamupala. Marssin tyytyväisenä syömään ilmaisia pannukakkuja, jotka tulivat kyllä lompakolleni tarpeeseen. Olen selvästikin katsonut vain sijaintia ja hintaa, sillä tämä oli jo toinen hauska yllätys hostellissani. Ensimmäinen hulvaton ihme tapahtui eilen, kun hengailin yhteisalueella. Minulta tultiin kysymään, josko haluan osallistua raamattumeditaatioon.

Olin hetken, että.. hetkonen! Ruokapöydällä on testamentti, aulassa raamattu, seinällä ristiinnaulittu Jeesus ja edessäni lauma uskovaisia. Makes sense, tämä on siis uskonnollinen hostelli. Hymyilin kiltisti, kerroin osallistuvani ja sain käteeni teekupin. Aloitimme meditaatiopiirin, jossa raamatusta luettiin yksi (ja sama) kappale noin viiteen otteeseen. Ohessa naurettiin ja jaettiin onnenhetkiä Amsterdamista.

Vaikka en itse usko Jumalaan, koin silti yhteyttä näihin ihmisiin. Osallistuin piiriin aidosti sen vuoksi, että en hetkessä keksinyt miksi kieltäytyä. Meditaatio on aina meditaatio ja etenkin juuri ennen nukkumaanmenoa, se on ilmainen unilääke. Pienellä huumorilla pärjää kyllä kaikissa raamattupiireissä ja ohessa voi oppia itsestään paljon. En osannut kyllä arvata, että munchies vaihtuisi Amsterdamissa raamatun lukemiseksi!

Processed with VSCO with c1 preset

Nukuin session jälkeen makoisasti, jonka vuoksi jaksoin lenkkeillä aamusta. Kävin tänään vuokraamassa itselleni pyörän ja ensimmäinen yhteinen etapimme oli Westerpark. Siellä sulattelin pannukakkupyllyäni ja jatkoin matkaani kaupungin halki. Löysin kirpputorin jos toisen, mutta maltoin ostohimoni. llalla osallistun vielä ilmaiselle kävelykierrokselle ja toivottavasti opin paljon uutta ja ihanaa.

Onko teillä vinkkejä/nippelitietoa Amsterdamiin matkustavalle? <3 Pinja