Ihminen suuntaa huonon olonsa ulkopuolelle

…ellei hänellä ole työkaluja kohdata omia tunteitaan. Se mitä pinnan alla aaltoilee, nousee väkisinkin jossain vaiheessa elämää jääpeitteen alta. Tuo peite on ennen rakoilemistaan tiukka kuin rehtorin karttakeppi. Aluksi siitä saattaa näkyä vain se “jäävuoren huippu”, mutta virran viedessä se kiihtyy ennennäkemättömästi. Tunteiden hitaasti pintaan pulpahdellen, saa pisaroista osansa maistaa sillä hetkellä paikalle eksyvä ihminen.

Naapuri rappykäytävässä, myyjä kaupan kassalla, sydänystävä kahvipöydässä, kumppani vällyjen välissä..

En ole itse aina sujut tunteitteni kanssa, mutta kuka meistä on? Moni on omassa pääkopassaan ihan pihalla & käsittelemättömät tunteet ilmenevät erilaisina oireina. Olen itse ollut työkyvytön, uupunut ja tuntenut lopulta hallitsematonta vihaa. Viha on ollut se viimeinen vaihtoehto kun ajatukset kiertävät ympyrää. Ainut keino purkaa noidankehä on ollut räjähtää. Ennen räjähdyksiä olen sietänyt paljon paskaa ja tuntenut, että ne liikennevalot eivät enää koskaan vaihdu vihreäksi.

Tuon väriskaalan läpikäyneenä tietää, että jotain on ollut käsittelemättä. Kun on pitänyt mennä siihen knockoutiin, eli tyrmäykseen asti. Siihen tilaan kun niagaran putoukset ovat jäätyneet ja tunnepeitto on revitty täysin auki.

Mun peitto on tällähetkellä peiteltynä kauniisti sängyn päällä. Kun se taas aukeaa, osaan käsitellä sen oireet aivan eri perspektiivistä. Sitä kutsutaan tunteidentyökalupakiksi. Sinne kerään vuosien varrella loppuunkäsitellyt tunteet, joista jäljelle ovat jääneet konkreettiset työkalut.

psst! Alla oleva biisi herätti mun sisällä tunteiden sorinaa..

Put your make-up on
Get your nails done
Curl your hair
Run the extra mile
Keep it slim so they like you, do they like you?

Mm, mm….

Get your shopping on, at the mall, max your credit cards
You don’t have to choose, buy it all, so they like you
Do they like you?

Wait a second,
Why, should you care, what they think of you
When you’re all alone, by yourself, do you like you?
Do YOU like YOU?

Try-
Colbie Caillat

Tunnetko sä ihmisiä joiden seurassa on selittämättömän paha olla? Hyvä, en mäkään. Jotta ei itse uupuisi, viimeinen vaihtoehto näiden ihmisten kanssa on lopettaa yhteydenpito. Se ei katso sukulaissuhteiseen, työkaveriin tai vanhempaan. Säästä sun energiat ihmisiin, ketkä eivät syyllistä sinua tai ime energiaasi kuin itikat!

Vaikka etsin hetken syyllistä itsestäni, päädyin toiseen näkökantaan. Lakkasin etsimästä vikoja, vaan ainoastaan hyväksyntää. Ajatella..miten huono niillä ihmisillä on olla, kun he tiedostamattaan hakevat muista ihmisistä omien tunteidensa ja syyllisyyksiensä kantajaa. Jos vain voisin auttaa, ottaa osan siitä tuskasta. Toivon heidän löytävän sisäisen rauhan.

Till then..

Killing em with kindness, Piña

AJANHALLINTA ON TAITOLAJI

Ajanhallinnan tärkeys juolahti mun mieleen tän muutosrikkaan elämän keskeltä. Tammikuussa kun täytin työttömän päivät harrastuksilla ja nyt hukutan itseni hitaasti töihin. Torkutan tuplasti aamulla, en kykene sanomaan EI, tavoitteeni eivät ole suoraviivaiset ja jätän liian vähän aikaa palautumiselle. Tiedän tämän kaiken.

Miksi silti palaan aika ajoin vanhoihin käytösmalleihini? Toiminko sydämeni vai egoni johdattelemana? Onko taloustilanteeni oikeasti niin epävarma, että minun tarvitsee tehdä töitä 55h/viikko? Tuskin. Olen sallinut orjuuden vanhoille tavoilleni ja antanut ajan ottaa minusta puristusotteen.

Tiedän, että tähän on tultava muutos. Että, ei ole terveellistä tehdä liikaa töitä, nukkua liian vähän ja syödä epäterveellisesti. Yritän kuitenkin olla olematta liian ankara itselleni. Haluan oppia olemaan hieman armollisempi itseäni kohtaan ja hyväksymään elämäntilanteeni. Armollisuus ja hyväksyntä ovat avain onnellisuuteen.

Vaikka tilanteeni ei ole ihanteellinen, se ei ole myöskään pysyvä. Näin se ei ole lopullinen, vaan sillä on päämäärä: taloustilanteeni stabilointi. Suunta on oikea, nyt vaan tarvitaan sitä fiksua ajanhallintaa ja hyviä itsensä johtamisen työkaluja. Tää mun paasaus alkaa kuulostamaan nyt pikkuhiljaa joltain terveystiedon puuduttavalta artikkelilta..haha!

jeda-26.jpg

jeda-29.jpg

Ilman mun paperista ja sähköistä kalenteria olisin ihan hukassa. Nimittäin kun mulla on kiire, se ei ole mikään “pikkukiire”, vaan todellinen minuuttiaikataulu. Tässä se mun aikataulutuksen ongelman ydin oikeastaan onkin: liian vähäinen palautuminen yhdistettynä turhan kuormittavaan elämään.

Oon oppinut pysymään vauhdissa, en hyppäämään siitä pois. Ihailen ihmisiä, ketkä osaavat tehdä aikaa itselleen. Mun priorisointilista menee about näin: pancho, työ, perhe, ystävät, blogi, tutut/tuntemattomat ja minä. Vaikka pidän toistaiseksi häntäpaikkaa, olen hitain askelin kipuamassa ylöspäin.

Huomaan sen siitä, että olen vapauttanut tilaa luovuudelle ja kiireettömyydelle. Blogi on siirtynyt portaan ylöspäin! Olen sallinut itselleni kaikenlaiset tunnetilat, olen kuunnellut itseäni. Aikaisemmin en “ehtinyt kiireiltäni” istumaan itseni kanssa kahvipöytään. Nyt teen sen aikatauluttamatta pari kertaa viikossa. Kuuntelen itseäni.

Positiivinen muutos mun ajanhallinnassa on siis nähtävillä. En ole menetetty tapaus. Tämän kirjoittaminen ylös tekee tästä jopa konkreettista mun pään sisällä, hassu tunne. Ennen tämän postauksen kirjoittamista solvasin itseäni alitajuntaisesti. Kirjoittaminen todella vapauttaa tunnelukkoja terapeuttisesti!

Onko kukaan teistä ajanhallinnan kanssa risteyksessä? Tilanteessa, jossa tuntuu, että aika valuu hukkaan väärässä työssä, parisuhteessa tai harrastuksessa? Mitä neuvoksi jos taloudellinen tilanne ei anna löysää? Miten sä hallitset aikaa?

<3: Piña

LUOTTOKORTTI KIERTEESSÄ

Onko sullakin pidemmän aikaa ollut taloudellisesti tiukkaa? Tuttu juttu. Päätätkö yhä uudestaan maksaa luottokorttivelat pois, siinä kuitenkaan onnistumatta? Vähennätkö kuukausittain luottokorttien minimilyhennystä ja sitten tuhlaat sen viimetipassa? Kas, olet nopeammin kuin huomaatkaan kierteen kourissa. Ja se piru vie ahdistaa.

Mun luottokortti -taival otti tuulta purjeisiinsa ensimmäisen kerran noin neljä vuotta sitten. Olin lähdössä parin kuukauden reisssulle ja tuntui, että säästössä lepäävät tonnit eivät riittäneet turvaamaan mieltäni. Hain luottokorttia. Vaihdoin jopa hätäkässä pankkia, sillä senaikainen pankkini ei myöntänyt tuloillani luottoa.

Ensimmäiset vuodet maksoin tunnollisesti luottovelan aina kerralla pois, hyvissä ajoin ennen maksupäivää. Ahdistuin jo pelkästä velkahelvetti ajatuksesta. Hyvin pian kortista tuli kuitenkin parasystäväni ennen palkkapäivää ja se vakiinnutti paikkansa lompakossani. Se toi tietynlaista turvallisuuden ja varallisuuden tunnetta. Mitä jos sitä ei olisikaan?

Tuplasti turvallisuutta(ko?): matkan varrella elämääni astui toinenkin luottokortti. Tai no, amex nimittää itseään maksuaikakortiksi, sillä siinä ei ole luotto-ominaisuutta – but anyhow. Tällä kortilla tein viimeisen vuoden sisällä kaikista isommat ostokseni, kuten lennot, hotellit ja joululahjaostokset. Samalla ahdistuin. Heräsin todellisuuteen kun yritin maksaa makuunissa karkkipussia, mutta kassajärjestelmä ei hyväksynyt luottokorttiani. Hetkinen..eihän mulla ole varaa maksaa näitä karkkeja.

syksy-1

Kuukausia näin ympärilläni vain numeroita. Velkaa. Rahaa. Riittämättömyyttä. Häpeää. Turvallisuus oli muuttunut turvattomaksi. Tuntui, että mikään työmäärä minkä teen ei riittäisi maksamaan velkojani takaisin. Totuus on kuitenkin kaunis. Tänään olen tilanteessa, jossa olen leikannut toisen luottokorttini kahteen osaan. Toinen on yhä tapissa, mutta minulla on sille hyvät tulevaisuuden suunnitelmat. Tässä niistä muutama:

Miten päästä eroon kierteestä?

  • Hankkiudu korteista yksi kerrallaan eroon
  • Tee takaisinmaksusuunnitelma
  • Avaa vararahasto/säästötili
  • Hae velkojen kattavaa pankkilainaa ja maksa sitä kerran kuukaudessa pois (valitse sen verran pieni summa, ettet joudu turvautumaan enää luottoon)
  • Kiristä vyötäröltä: käy kirpputoreilla, hyödynnä kauppojen -30% ja -60% tarjoukset, kokkaa kotona, valitse auton sijasta julkiset kulkuneuvot
  • Hanki lisätuloja. Oletko pitkään haaveillut kahvilatyöstä? Hienoa, hae extratyöläiseksi oman duunisi ohelle ja vähennät nopeammin lainavelkaasi. (Bonusvinkki: ilmoita palkanmaksutiliksesi lainasi lyhennystili, näin et vahingossakaan pääse tuhlaamaan rahojasi!)
  • Kerro rahatilanteestasi avoimesti läheisillesi, vaikka se hävettää. Näin et joudu epämukaviin tilanteisiin, kun joudut jatkuvasti kieltäytymään esim. ulkona syömisestä.

Mikä tärkeintä: pysy positiivisena! Raha on vain rahaa. Raha on neutraali asia. Raha on toki jäätävä tabu, mutta puhumalla siitä voidaan rikkoa siihen liittyvät tunnelukot. Rahalla on äärettömän voimakas latautunut energia ihmisiin, samalla tavalla kuin seksillä. Kuitenkin kaikki tietävät, että Suomessa eläminen on kallista ja Hurstin jono kasvaa viikottain pidemmäksi.

Tiedän milllaista on elää luottotiedottomana. En ole palaamassa siihen elämään. Onneksi mun tilanne ei ole tällä hetkellä anywhere near that, mutta se antaa perspektiiviä. Koen olevani etulyöntiasemassa mun luottokorttivelkaa vastaan, jonka aion nujertaa 100-0 seuraavan puolenvuoden aikana.

That’s my plan, what’s yours honey?

Onnellisesti tiukilla,

<3: Piña (y coco)

ALFA JA BEETA – Miesten tasoluokitteluteoria

Tiedätte, että en pidä lokeroinnista. Kuitenkin pariutumisen analysoiminen ja miesten tasoluokitteluteoria on poikkeus. Tätä urosluokituspostausta “Alfa ja Beeta -miespuolisten henkilöiden jaottelu eri lokeroihin” on inspiroinut kaveriporukan & satunnaisten miesten kanssa käydyt keskustelut. En vain yksinkertaisesti voinut jättää teitä pimentoon aiheesta, haha!

Aloitetaan aakkosjärjestyksessä. Mikä alfa ja beeta? Alfa -positiivinen uros tarkoittaa miestä, joka istuu porukan sosiaalisen hierarkian ylimmällä portaalla. Hän on selkeästi ryhmän menestyvin, niin omasta kuin muiden miesten mielestä. A+ on sosiaalisesti multitalentti ja luottaa kykyihinsä sataprossaa. Taloudellinen vakaus on itsestäänselvyys ja alfalla on usein taskussa yritys jos toinen.

Tämän lajiryhmän miehillä on lukuisia seksikumppaneita, niin pitkäaikaisia kuin lyhyitä. Alfauros saa valita naiskumppaninsa, tai käytännössä hänen ei edes tarvitse johdatella naisia luokseen. Alfan elämää ei dominoi nainen tai parisuhde – hän tekee itsenäisesti valintoja. Värikkään seksielämän ohella alfat ovat kykeneviä taidokkaasti etenemään myös muilla elämän osa-alueilla.

Beeta puolestaan on se ainainen right-hand man, jolla on vuoren kokoinen kasa potentiaalia takataskussa. Beetaurokselta ei puutu älyä, vaan sen sijaan kenties hieman itsevarmuutta ja tilannetajua. Sanoisinko, että beetat seuraavat usein alfojen jalanjälkiä sekä salaa ihailevat heitä. Yleistämättä, beetat ovat elämässä pärjääviä “kivoja” miehiä, joita me naiset hyvin usein vähätellään. Miksi? Älkää koskaan muuttuko meidän vuoksi beetat.

Minusta todellisia miehiä ovat sellaiset, jotka ovat rehellisiä itselleen. Sama pätee tietysti myös meihin naisiin. Niin ja naiset. Muistakaa, että te ette ole esineitä. Elämme itsellemme, emmekä miehille. #Metoo -ilmiö nosti esille tuhansia tarinoita siitä, miten epäkunnioittavaa käytöstä kohdistuu etenkin naisia kohtaan. Haluan siis korostaa, että elämme vain kerran ja miellyttääksemme itseämme. Teemme itsenäisiä valintoja, emmekä ole riippuvaisia miesten taloudesta, kuten joskus ennenmuinoin. Muistakaa kunnioittaa itseänne eniten koko maailmassa!

_DSC8471.jpg
PS. Selkeästi aiheet pyörii seksin ympärillä, joten me tarvitaan lisää Boudoir -kuvia Jarin kanssa

Loppusanat

Molemman ryhmän miehiä tapailleena, väitän, että alfaurokseksi synnytään. Alfan taitoja voi toki harjoittaa ja viedä käytäntöön, mutta lopputuloksesta ei koskaan tule yhtä määrätietoista kuin aidon alfan suorittamana. Luontaiset kyvyt, kuten korkea älykkyysosamäärä ja hyvät geenit, eivät ole opittavissa.

On myös puhdas fakta, että alfauros viettelee naisia aitoudellaan, kun taas beeta työskentelee harjoituspohjalta. Harmittavan usein näkee näitä “beeta -tyrkkyjä”, jotka ovat vieneet opetuksensa hieman liiankin käytäntöön…Toisaalta, kaikki nuoret miehet tavoittelevat yhdenyönsuhteita ja beetojen realistiset mahdollisuudet ovat huipussaan juuri satunnaisten suhteiden kohdalla. 

Mielestäni on helpompi antautua parisuhteessa beetan vietäväksi kuin alfan johdattelemaksi. Yhdenyönjutut haluan kuitenkin pitää A+ -linjalla. Homma on silloin simppeli, eikä anna tilaa ylipohdinnalle. Puolestaan future husband on jotain alfauroksen ja beetamiehen välimaastosta. Se voi alkaa puolivahingossa seksisuhteen saattelemana tai rauhallisemman beetan kasvaessa mieheksi. Tässä ei ole oikotietä onneen, joten annan energioiden puhua puolestani!

Mitä ajatuksia tasoluokittelu teissä herättää? Niin ja miehet, onko naispuolisille saalistajille luokitteluryhmiä? Olen ymmärtänyt, että naisista ei ole olemassa vastaavaa tasoteoriaa. Olemme kaiketi niin tasapaksuja pariutumaan ja seksin saaminen on meille miehiä helpompaa. Lisäksi emme mittaa elämää seksuaalisen menestyksen avulla, kuten osa miehistä tuppaa tekemään.

PS. Pakko mainostaa testosteronin täytteisessä postauksessa, että mun 2001 suzuki swift (ajettu 82t) on nyt myynnissä. Autokaupoille pääset tästä!

<3: Piña

Ihmissuhteet ovat luovuuden energiakentän keskiössä

Me ihmisraukat käymme jatkuvaa vuoropuhelua itsemme kanssa. Sorkimme sieluamme, kritisoimme kehoamme, kyseenalaistamme ulkonäköämme ja luovia voimavarojamme. Otamme vastaan ulkopuolisten neuvoja, lähimmäisten palautteita & tuikituntemattomien haukkuja. Suurimpana painoarvona on kuitenkin rakkaimpien ihmisten mielipiteet. Ei siis ole huuhaata sanoa, että oikeanlaiset ihmiset ympärillä vain taivas on rajana.

Samoilla viboilla varustellut ihmiset ovat luovuuden energiakentän keskiössä.

Kun elämässä tapahtuu suuria muutoksia, mukaan astuu jopa automaattisesti ystävyyssuhteiden uudelleen muovautuminen. Aikoinaan tämä kyseinen mutaatio tapahtui kun lopetin tupakanpolton, vähensin alkoholinkäyttöä ja rupesin urheilemaan. Koin myös erotilanteissa vahvasti suhteiden uudelleen punoutumista. Muutoksen tuulet laittavat meidät väljäämättäkin uudelleen arvioimaan elämäämme.

amigos-4.jpg

amigos-11.jpg

Luopuminen on ollut minulle kuitenkin henkisesti erittäin vaikeaa, vaikka tiedän että irtipäästäminen on avainasemassa unelmien tavoittelussa. Se on sitäpaitsi loogista: kun unelmat muuttuvat, ihmiset vierellä joko kasvavat kanssamme tai jatkavat omaa kasvupolkuaan. “Kun me vain kasvoimme erilleen” – on kulutettu, mutta niin hiton totuudenmukainen fraasi.

Kun puhutaan luopumisesta, puhutaan päättymisestä. Jonkun suhteen viimeisestä määränpäästä. Näin ystävyyden päättyminen voi koskettaa aivan yhtä paljon kuin parisuhteenkin. Tiedän, sillä olen jättänyt menneisyyteen useita upeita ihmisiä ja vastaanottanut elämääni ainakin yhtä ihania ihmissuhteita.

Osa näistä suhteista päättyi omasta tahdostani, osa alitajuntaisesti omasta tahdostani. Joskus sitä tarvitsee toisen ihmisen sanan viimeistelemään molempien ajatukset yhteen. Haluan silti muistuttaa, että jokainen loppu on aina uuden alku, eikä luopumiseen pysty henkisesti varautumaan.

Ystävyyssuhteen päättäminen ei kuitenkaan usein tapahtu niin suoraviivaisesti kuin parisuhteen. Siinä ei (yleensä) tehdä avioeropapereita, sovita lasten asumisjärjestelyistä tai kinastella huonekaluista. Symbioosi vaan tulee määränpäähänsä. Minua helpottaa usko siihen, että kohtalo suojelee meitä matkan varrella. Se kävelee taustajoukoissa, mutta antaa meidän tehdä valinnat intuition pohjalta. Näin oikeat ihmiset jäävät elämään joko muistoihimme tai fyysisesti nykyhetkeen.

Lue myös: Tähänastisen elämäni kulkusuunta + Syksy & suunnanmuutos

amigos-8.jpg

amigos-9
Pictures by the one and only Erin Skoczylas

Loppusanat

Tänään halusin syventyä ihmissuhteisiin ja luopumiseen. Toivottavasti teille välittyi tekstin punainen lanka, jonka haluan kiteyttää vielä näihin sanoihin:

Löytääksesi luovuuden energiakentän, täytyy sinun tehdä valintoja oman hyvinvointisi ja unelmiesi johdolla. Jos se tarkoittaa ihmissuhteista luopumista, tee se rakkaudella. Jos se tarkoittaa pelon kohtaamista, tee se epävarmuudesta huolimatta. Luopuminen antaa mahdollisuuden kuulostella aitoa kutsumustasi. Ne ihmiset pysyvät vierelläsi, kenet kohtalo on määrännyt pysyväksi.

“Jos annat kohtalolle kätesi, päästät luovuutesi vapaaksi. Annat mahdollisuuden kehitykselle, käännät varjot voimaksesi.

Näe luopuminen kasvuna, kävelet hiljalleen kohti unelmia. Usko energiakentän vahvuuteen, luovien ihmisten ympärillä aistittavaan yhteyteen. ”

– Piñaycocopoems

Unelmia tavoittelevien valintojen kautta vapauteen,

<3: Piña ( y coco)

SYYLLISYYDEN TUNNELUKOT

Syyllisyys. Tunne siitä, että olemme tehneet väärin ja tiedostamme sen harkitusti. Ohjaamattomana, pitkään kuormittuneena se voi enteillä harvinaista psykoottista masennusta. Haluan avata syyllisyyden tunnelukkoja, sillä olen lähiaikoina aistinut ympäristöäni vahvemmin kuin koskaan. Samalla olen huomannut käyttäytyväni överiempaattisesti, jopa oman taloudellisen sietokykyni yli.

Rupesin viimeyönä pohtimaan, miksi koen syyllisyyttä ja mistä se on peräisin. Ajatukset olivat kaikkea tämän sekasorron välillä: miksi saavutukseni tuntuvat niin pieniltä? Miten oma käytökseni on heijastunut parisuhteisiini? Kuinka olen kohdellut kumppaneitani niin huonosti? Miksi en ole nähnyt tarpeeksi sukulaisiani? Kuinka olisin voinut toimia paremmin työilmapiirini eteen, jossa en viihtynyt? Miksi ärsyynnyn niin helposti, enkö voisi vain hyväksyä asioita virheineen päivineen?

Minulla ei ole tapana etsiä syyllistä, vaan ratkaisua. Kyseinen voimalause on auttanut anteeksiantamaan itselleni menneisyyden mörköjä. Aina en oikein tiedä mistä pyytelen anteeksi, mutta teen sen silti. Luin jostain, että terve syyllisyys tulee teoista, ei tunteista tai ajatuksista. Sen vuoksi onkin ensiarvoista pohtia, mistä syyllisyyden tunne johtuu.

Jo perinpohjainen pohtiminen helpotti omaa kasaantunutta itsesyyllisyyden taakkaani. Lisäksi kirjoittaminen on auttanut aistejani palautumaan vuosia piinanneesta hiljaisuudesta. Herkkyyden piilottamisesta. Miksi tein sitä? Olen kuitenkin pohjimmiltani hyvinkin herkkä, aina ollut. Miksi koin siis heikkouden häpeänä?

En saa vastauksesta kiinni. En tiedä, pitäisikö minun saada? Aikaisemmin luulin eläväni, nyt tiedän, miten väärässä olinkaan tuolloin. Suojakilpien laskeminen on ollut iso askel kohti itsehyväksyntää ja epäterveen syyllisyyden tunteen nujertamista. Olen pelännyt, sen myönnän. Pelännyt, kun paljastan todellisen herkkyyteni.

Tiedättekö mitä? Olen saanut vain ja ainoastaan hyvää palautetta. Palautetta, joka oli niin kovin tervetullut. Jouduin hylkäämään omaa minäkuvaani heijastaneet raamit ja rakentamaan ne uudestaan. Rakennen niitä yhä uudelleen. Olen ottanut ison askeleen onnellisuuteen.

Kuvat Iida Åfeldt

Ei ole paikkaa mihin paeta tai nurkkia joissa naida,

Rakkautta jossa rakastella tai sohvaa, jonka syvennykseen syyllistyä.

Vain valheita johon vaipua, unohdettuja unelmia, joita yksin tavoitella.

Salaisuuksia, tunnelukkoja, häpeän sekoittamia ajatuksia.

– Piñaycoco

Mistä apua syyllisyyden tunteeseen?

Fakta on, että me kaikki teemme virheitä ja se tuntuu pahalta. Itse ongelman ydin onkin siinä, että haikailemme menneisyytemme virheisiin. Siellä ne käsittelemättömät virheet ovat tapahtuneet. Itse tunnistan tämän vahvasti nyt eroprosessia työstäessä.

Kun opit arvostamaan itseäsi, opit arvostamaan muita. Näin kasvatat työkaluja armahdukseen itsellesi ja muille. Loppujenlopuksi syyllisyys on itsekeskeistä ja jokaisen on ne tunteet käsiteltävä yksin. Tunnelukkoja vapauttaessa, vapauttaa huomaamattomasti positiivista energiaa ympärilleen. Näin positiivinen kehä lähtee kiertämään ja syyllisyyden vankilan kalterit näkevät päivänvalon.

Loppusanat

Sillä voin muuttaa vain itseäni, on muutoshalukkuuden lähdettävä sisältäni. Toivoisin suovani itselleni lämpimämmän lähestymistavan kohdata menneisyyden virheitä. Haluaisin luopua ylivastuullisuudesta ja täydellisyyden tavoittelusta, löytäen sitä kautta harmonian.

Matka on jo alkanut, pysynköhän kyydissä? 

<3: Piña (y coco)

INHIMILLINEN HILJAISUUS

löyly1.jpg

Hei ihanat!

Me so sorry blogihiljaisuudesta. Oon kirjoittanut jo pidempään harvalleen tekstejä, vaikka mielikuvissani ideaali olisi 3kirjoitusta viikossa. Pidän kuitenkin tärkempänä itse tekstin rakennetta ja asiasisältöä kuin määrää. Postausten lukumäärä ei korvaa (toivottavasti) tässäkään tapauksessa laatua.

Kriittisyys omia taitojani kohtaan on johtanut siihen, että vain harvat & valitut tekstit ovat päätyneet teille luettavaksi. Tähän tulee kuitenkin pian muutos! Kun saan parsittua mun aivot synkkaan, luvassa on ennennäkemättömän johdonmukaista tekstiä. Aihealueina tulee olemaan ainakin henkisyys, raha, seksi, rakkaus, työ ja ero.

löyly4.jpg
Pictures by my awesome friend iidanmatkassa

Tähän mun yber-ihanaan elämään kuuluu parhaillaan ainoastaan hyvää. Tammikuun ekat viikonloput ovat menneet lenkkarit heiluen tanssilattialla, vastapainona tietenkin muutaman päivän darudet. Ollut mielettömän huikeita bileitä! siis wau.

Istuttiin eilen illasta meidän Toushonz -tiimin (= kaunis nimitys vaginalle, miksi tää on meidän tyttöporukan slogan?) perinteisillä sushitreffeillä. Analysoitiin horoskooppihistoriaa ja samalla selvisi, että kukon vuotta on jäljellä tasan 1KK. Oon kiinalaisessa horoskoopissa kukko, joten tästähän riemastuin.

Tiesitkö, että K-horoskooppi perustuu 12 eläinmerkkiin, jotka menevät loogisesti kahdentoista vuoden sykleissä. Jokainen vuosi edustaa omaa eläintään & uskomusten mukaan kyseisen vuoden merkin ominaisuudet valloittavat sen vuoden tapahtumat. Onkohan tässä vastaus mun menneen vuoden vaikeuksiin?

Itse en ajatellut kriittisenä kukkona odottaa vuoteen 2030 seuraavaa mahista, vaan aion kävellä pää pilvissä kokoajan. Kurkkaa sun voimaeläin kiinalaisessa horoskoopissa täältä!

PS. Mulla on huomenna työhaastis yhteen superdyperihanaan paikkaan, joten pitäkää mulle kaikki varpaat pystyssä. Tämän extratyöläisen & väliaikaistyöttömän päivät ovat pian takanapäin!

Terveisin,

Ei enää niin sumuisin askelin eteenpäin harppova hippisielu