HEI ME LENNETÄÄN

Harmaa pilvipeitto hajoaa silmieni edessä, kun lennämme läpi auringon valaiseman pumpulimeren. Nousemme pilvien valloittamaan laaksoon, kilometrien päälle maan pinnasta. Minulla on turvallinen olo. Uskallan väittää, että turvallisempi olo kuin aikoihin.

Kuulokkeet visusti korviini painautuneena syvennyn kuuntelemaan Spotifysta ”yoga girl playlist of the month” -kokoelmaa. Oloni on ennenäkemättömän rauhallinen ja sormeni halaavat kirjoittamaan. Niinpä otan tämän läppärini esille ja kuuntelen fyysisesti väsyneen kroppani sijaan mieleni toivetta.

Ajattelin tänään aamulla olevani täysin etuoikeutettu elämässäni. Minulle on jaettu korttipakasta kerta toisensa jälkeen ne mielenkiintoisimmat kortit, jotka olen itse kääntänyt voitokseni. Etuoikeus ja vaikeudet kävelevät mielestäni käsi kädessä. Jotta voi aidosti tuntea oikeutta, kiitollisuutta ja positiivisuutta – täytyy ensin kokea sopivasti turbulenssia.

Rakastan matkustelua. Unohdan välillä rakkauteni värikynät. Sitä helposti palaa reissujen jälkeen takaisin suorituskeskeiseen elämäntyyliin, jolloin reissukuume hiljalleen hiipuu. Olen aina tiennyt, että tulen “aikuisena” asumaan ulkomailla. Vielä en ole kuitenkaan tuntenut intohimoista paloa ulkomaille muutosta.

Voisiko Portugali olla my future home?

Uusi kieli, kulttuuri ja kaupunki kiihottavat minua. Nyt tosin harmittaa, etten osaa Portugalia, mutta toivotaan, että pärjään Ranskan ja Espanjan sekoituksella. Eikö se ole vähän kuin Portugalia?

Olen lähtenyt reissuun perinteisellä tyylilläni, huolettomasti. Meidän majoituskuviot ovat yhä auki, mutta pääasia, että ensimmäiselle yölle on peti pedattuna. Turha sitä stressailla elämää, antaa sen vaan viedä mukanaan.

Oletteko te muuten milloin viimeksi pysähtyneet katsomaan ympärillenne? Mulla on näiden pilvien seassa niin hyvä olla, että harkitsen salaa vaihtavani ammattia ilmailualalle.

Lissabonista terkut <3 Piña