Vilpeä vilauttelija ja #pinaycocotravels

Ihanan levollinen olo. Istun Tin Tin Tangossa, edessäni tumma mannapuuro ja tuhti avokadoleipä. Takana tunnin vinyasa tunti ihanan Julian ohjaamana. Pitkästä aikaa pystyin maistamaan suolaisen hien suussani ja tuntemaan hikipisarat rintojeni välissä. Viimeisimmästä endorfiinikoukustani on kulunut aivan liian kauan aikaa. Olin ehtinyt unohtamaan, miltä kunnon adrenaliinipiikki tuntuu.

Olen raivannut itselleni kalenterista tilaa ja ensimmäistä kertaa aikoihin tunnen olevani elossa. Jalat maassa, kruunu kohti kattoa ja katse tässä hetkessä. Tätä haluan tehdä elämässäni: tuntea vapauden ja olla onnellinen. Herätä aamulla aikaisin joogaan, syödä aamupalaa lähi kahvilassa ja kirjoittaa blogiani. Haluan kirjoittaa ammatikseni. Haluan valokuvata työkseni. Haluan luoda tarinoita ja tuoda hymyn ihmisten kasvoille.

Hyvin usein itselle on kaikista vaikeinta tehdä tilaa. Oleminen on haastavaa, kun taas aikataulujen sopiminen luontevaa. Uusien maneereiden käyttöönotto on hidasta ja vanhoille ajatuspoluille palaa herkästi. Muistatteko, kun kerroin teille tekeväni torkutus haastetta? Siitä on nyt vajaa kuukausi ja näinkin lyhyessä ajassa olen saanut aamuni kuriin. Olen viikonloppuja lukuunottamatta herännyt ensimmäiseen kellon pirinään.

Energiatasoni ovat tasaantuneet, eli en enää ole joko hiton väsynyt tai todella orgasmipäissäni. Väsynyt olo on lieventynyt, vaikkakin olen yhä paljon tavallista uupuneempi. Yksi syy on varmasti se, että jätin alkukesästä kaikki vitamiinit pois. Tuolloin minulla ei ollut varaa uusiin, sillä noihin uppoaa helposti satanen. Mikä siinä muuten onkin, että vitskut loppuvat aina kertalaakista?

Nyt syksyn tultua aion kuitenkin käyttää vaikka viimeiset pennoset B-12:sta ja muihin välttämättömiin vitamiineihin. Tiesitkö muuten, että B-12 vitskua saa vain eläinperäisestä ravinnosta, sillä kasvikset eivät sisällä laisinkaan sitä? Näin kasvissyöjän tai vegaanin tulisi varmistaa riittävä vitamiinin saanti, jottei ajan kanssa rupea kärsimään esim. lievistä muistioireista. Tämä ei ole halvin vitamiini, mutta itselleni ostoslistan kärjessä.

Selasin tossa sivussa meidän Bulgarian reissun kuvia ja rupesin nauramaan ääneen. Nää kuvat oli pakko jakaa, sen verran överiksi vedettiin golden hour kuvaukset. Meillä oli tänä päivänä Marielan kanssa tarkoitus lähteä hyvissä ajoin kuvaamaan vanhaan kaupunkiin. Saatiin itsellemme aikaiseksi jäätävä kiire, joka päättyi tähän kuvaussessioon parvekkeella. Kunnon pynttäyneet meikit ja pyyhkeeet päällä toteutettiin mun blogihistorian feikeimmät kuvaukset.

Näistä kuitenkin välittyy aito nauru, sillä en voinut lakata röhkimästä vastakkaisella parvekkeella tuijottavalle nuorelle miehelle. Lasittuneinen silmin hän tuijotti suoraan tuonne alakatsomoon. Pyyhkeet olivat nimittäin vähän väliä tippuneet meidän päältä ja paikat vilkkuivat vapaudessa. Tästä tulikin mieleen, että hittolainen tekee taas mieli matkustaa. On tuo kodittoman elämä paljon kiehtovampaa, kuin työelämässä rehkiminen kylmässä Suomessa.

Sitä paitsi reissuilla olen aina motivoitunut ja täynnä ideoita. (Tosin, jossittelen myös hieman, että “sitten kuin palaan kotiin, toteutan tuon ja tämän idiksen.” Sitten se luovuuskupla vain unohtuu herkästi ja tarvitsen uuden reissun.) Kuitenkin koen, että matkustaminen on tullut isoksi osaksi blogiani. Osaksi elämääni. Tai onhan se sitä ollut jo pidemään, mutta blogin myötä olen innostunut jakaamaan teillekin matkavinkkejäni.

Kuinka moni teistä on muuten huomannut, että käytän Instagramissa aktiivisesti #pinaycocotravels häshtägiä? Tänne linkkaan IG kuviani ja parhaita paloja reissuiltani. Tein tägin vahvasti sen vuoksi, että pääsisin vuorovaikutukseen teidän lukijoiden kanssa. Siksi toivonkin, että tägäilette menemään kuvia matkojenne varrelta, jos olette vaikka hyötyneet jostain jakamastani vinkistä. Olisi kiva fiilistellä kanssanne!

Nyt kuitenkin kipitän töihin! <3:Pinja

REHELLISESTI.

Tyhjä pää. Tai ei oikeastaan tyhjä, vaan kahden kovaäänisen bongorummun tahdin täyttämä pää. On vähän tylsä fiilis ja sumuinen olotila. Toinen kutsuisi tätä nimellä krapula, sillä kyllä – darra nimenomaan tyhjentää pään. Jos darraa voisi kehua, sanoisin, että tällä hetkellä mulla on täydellinen kankkunen. Sellainen kevyt krapula, joka ei ole fyysinen, vaan kaiken henkisen kohinan täyttämä tyhjiö.

Kirjoitan turhan harvoin nykyään fiilispohjalta blogia. Jotenkin tuntuu, että aina pitäisi olla todella vakavaa kirjoitettavaa, että avaan läppärin ja lähden lätkimään. Viimeaikoina olen yrittänyt irrottautua tulevaisuuteen kurkkimisesta ja keskittyä olemiseen. Tästä aiheesta kirjoitin viimeksi muutama päivä takaperinkin. Huomaan vaan selkeästi, miten mun blogi on synkassa mun elämäntilanteen kanssa.

Ja se elämäntilanne on, no, keskeneräinen. Elämä leijuu eteenpäin ja mun blogi on heijastus siitä leijumisesta. Mun mielenpäällä on ollut viime aikoina isoja muutoksia, mutta koska niihin linkittyy vahvasti muut ihmiset, en voi niistä avoimesti kirjoittaa. Sitten on sellaisia aiheita, jotka haluaisin nostaa tapetille, mutta “en ole kehdannut”. Näistä möröistä yritän päästä yli ja viimeistellä luonnoksista sujuvia kirjoituksia.

Oon sellainen “kaikki peliin tai ei mitään -tyyppi”, joka tekee isotkin päätökset perustuen intuitioon. Nyt leikittelen ajatuksella luovasta tilasta, jossa pystyisin joogaamaan ja kirjoittamaan vapaasti. Mietin maisteriopintoja, matkustamista ja oman yrityksen perustamista. Tuo firman aloitus on varmasti se kaikista relevantein asia, mihin haluan ladata täydet paukut.

pinja_berlin_bluedress 1.JPG

pinja_berlin_blue-2.JPG

Pelkään epäonnistumista, mutta en yhtä paljon, kuin yrittämättä jättämistä. Miksi en siis hae aloittavan yrittäjän tukea, eli startup rahaa ja laita pyöriä pyörimään? Rehellisesti, en osaa vastata. Huomaan etsiväni ympäriltäni jotain “viimeistä signaalia, joka kertoisi minulle tekeväni oikean päätöksen”. Tämä on varmasti normaalia pohdintaa ennen yrittäjyyteen astumista, pelko epäonnistumisesta. Se varmasti drivaa eteenpäin, yrittämään yhä kovempaa.

Tein kuitenkin ensimmäisen askeleen ja otin viikonloppuna selvää strattirahan vaatimuksista. Aion pyhittää ideoinnille aikaa ja varata käynnin yritysneuvojalle. Haluaisin palvelukonseptiini jeesiä, jotta pystyn selkeästi myymään palveluitani, enkä vain “kaikkea”. (Oletko samassa tilanteessa ja haluat tehdä kimpassa hakemuksia? Pistä mulle viestiä ja brainstormataan yhdessä meidän tulevien firmojen konseptia!)

Faktahan on, että jostain pitää aloittaa ja se joku saattaa matkan varrella muuttua ja muokkautua aivan toiseksi. Palveluni tulevat enemmän tai vähemmän sisältämään valokuvausta, kirjoittamista ja sisällöntuotantoa. Minulla on muutama kontakti alalta ja olen saanut vihreää valoa heidän suunnalta. Olen ääretön perfektionisti, joten haluan asiakkaiden saavan rahalleen vastinetta ja siksi osaltaan junnaan tämän asian kanssa.

Tämä toiminimen perustaminen on siis pyörinyt päässä kokoajan. Joku jarru kuitenkin pidättelee mua ja oon yrittänyt kuulostella, mikä se voisi olla. Pelkkää pelkojen kohinaa, vai oikeasti joku ongelma? Mulla ei oo yrittäjyydestä oikein hajuakaan, sillä meidän perheessä kukaan ei ole yrittäjä. Mun kaveripiirissä on kylläkin paljon yrittäjähenkisyyttä ja sieltä oon saanut rutkasti tukea mun ideoille. Kuitenkin on joku musta aukko mun ajatusten edessä..

Ootteko te samaa mieltä siitä, että muut näkevät usein toisen potentiaalin, ennen kuin hän itse? Mulla on meneillään joku tämmöinen näkemättömyys syndrooma. Tällaista rehellistä pohdintaa tänään. Laita kommenttia, jos resenoi sinne suunnalle! pus, Pinja

Miten päästää irti tulevaisuuden peloista?

Vaikea aloittaa introa tälle aiheelle. Mun on yksinkertaisesti vaikea tällä hetkellä tehdä yhtään mitään. Mun on vaikea päästää irti. Vaikea ymmärtää, mistä edes yritän päästää irti. En pysty sormella osoittamaan, yritänkö päästää irti menneisyyden tapahtumista, tulevaisuuden toiveista vai itsesäälistä, jossa vellon. Yritän kontrolloida niin tiukasti oman elämäni kulkua, että se on päättänyt pysähtyä.

Etsin vastausta jokaisesta hetkestä, tilanteesta ja kohtaamisesta. Kaikista kasvoista, kolhuista, kivuista ja katkeruudesta. Irti päästämisellä ei ole alkua tai loppua, se vaan on. Olen jo vuosia prosessoinut mennneisyyttäni, mutta en halua tuoda sitä liikaa nykyhetkeen. Sen sijaan olen pyrkinyt olemaan enemmän läsnä, sanan jokaisessa solumuodossa. Se on vaikeaa, sillä ajattelen alinomaa alitajuntaisesti eteenpäin.

Se on minulle opittu ja tuttu tapa: tehdä to do-listoja, suorittaa työelämässä, harrastaa koiran kanssa, nähdä paljon ystäviä, käydä aamuisin joogassa ja iltaisin pitkillä lenkillä. Kun vuorokaudessa on rajattu määrä tunteja, ei tällä elämäntyylillä jää tarpeeksi aikaa luovuudelle. Uskonkin, että ilman kirjoittamisen vapautta en pysty toimimaan. Jos saan viikossa yhden illan aikaa kirjoittamiselle, miten pystyisin olla luova? Entäs jos en ole keskiviikko iltana klo 20 luovalla päällä?

Tässä tulee se haaste, mistä kirjoitinkin eilen instagramissa. Tuntuu, että tuhlaan elämääni väärien asioiden parissa. Tuntuu, että nyt olisi oikea aika toimia – tehdä päätös. Pitkäjänteinen päätös tulevaisuuden varalle. Mutta, mikä päätös? Mikä suunta? Ja näin se kiteytyi yhden tuttuni sanoista: ” Sun pitää lopettaa liika miettiminen hetkeksi, sun mieli on niin täynnä, että sen tarvii tyhjentyä. Usko pois, kaikessa rauhassa asiat loksahtaa paikoilleen. Silloin kun on hiljaista luovuus astuu esiin.”

pinja_yogi-2.JPG

Jokainen sana täynnä totuuden hippuja. Me ihmiset ei kuitenkaan olla sellaisia, että pystyttäisiin lopettamaan ajattelu seinään. Se vaatii työtä. Työtä, jolloin pitäisi olla tekemättä totuttua työtä, vaan nimenomaan keskittyä tekemättömyyteen. Toiselta nimeltä tämä on meditaatio. Jäin eilen piiiitkästää aikaa joogan jälkeen lyhyelle meditaatiosessiolle Sagayogalle, Eevan järjestämänä. Pelkästään hiljaa istuminen 30minuuttia tuotti haasteita. Saati, että olisin siinä hetkessä päässyt syvemmälle itseeni.

Nyt sen kuitenkin aloitin uudestaan ja pyrin vaalimaan sitä edes viikottaisella tasolla arjessani. Muistan, kun meditoin aktiivisesti joka ilta, ihan lyhyitäkin pätkiä. Tuolloin rauhotuin huomattavasti, enkä kokenut elämääni enää niin kiireelliseksi. (En sitä tälläkään hetkellä tunne, oikeastaan jopa janoan hieman nopeatempoisempaa arkea. Hullua? Tarvita samalla luovuudelle aikaa, kun sisällä tuntuu kiireettömältä. Hyvin ristiriitaista.) 

Yritän tässä sitten olla yrittämättä stressata, jotain mitä en ymmärrä. Sekä päästää irti jostain, jota en näe. Sillä lauseenakin tuo on pelkkää kysymysmerkkiä, on irtipäästämisessä kohdallani varmasti kyse epätoivoisesti tulevaisuuden peloista. Sillä tulevaisuudessa ne lymyävät, eivät tässä hetkessä. Joten pyrin meditoimalla kääntymään sisään itseeni, tiedostamattomaan tilaan. Luottamaan. Uskomaan. Kasvamaan.

Herään huomiseen hyvällä asenteella ja energialla. Luotan universumin voimaan, vaikka se onkin uusi ystäväni. Se vaatii matkalla pieniä muistutuksia siitä, että kukaan ei ole puukottamassa minua selkään. Että voin huoletta hyppää kyytiin ja jos vauhti käy liian kovaksi, osata hidastaa, ennen kuin jäljellä on enää hätäjarru.

Onko kenelläkään muulla koskaan samanlaisia ajatuksia tai vaikea päästää irti jostain? <3: Pinja

Loma minibudjetilla -Sofia, Bulgaria

Bulgaria, Bulgaria, Bulgaria. Miten olen kiertänyt sinut kaukaa kaikki nämä vuodet? Täytit ison kysymysmerkin limbisen järjestelmäni rakenteissa. Tulit minun ja varauksellisten kysymysteni väliin ja vastasit syvällekin juurtuneisiin olettamuksiini. Teit sen mihin vain harvat pystyvät ensimmäisellä kerralla: rikoit ennakkoluulot itsestäsi.

Jos luit äkkilähtö postaukseni, tiedät jo tämän reissun perusfaktat. Kerrataan ne nyt kuitenkin lyhyesti: perinteinen pakettimatka Bulgarian rannikolle, josta omatoimisesti matkustimme Sofiaan, Bulgariaan. Lentojen ollessa yber halvat (60€) jäi omasta minibudjetistani hieman yli 200€ käyttörahaa. Saimme facebook ryhmän kautta itsellemme kyydin Burgasista Sofiaan ja takaisin. Maksoimme kyydeistä yht. 20€/nuppi.

Jos olisimme lentäneet suoraan Sofiaan, olisi lentojen hinta ollut vajaa kolmesataa. Itselleni matkapahoinvointi autossa on pieni miinus, joten pyrin varaamaan aina etupenkin. Menomatkalla se onnistui hienosti, mutta takaspäin tullessa jouduin keskipenkille neljäksi tunniksi. Vasemmalla tuhisi Mariela ja oikealla sekä takana kanssamatkustajat. Pilkin siis eteen ja sivuille pääni kanssa, pahoinvointi sylikaverina.

Oloistani huolimatta suosittelen ehdottomasti kaikkia jakamaan kyytejä. Jaettu kyyti on kaikille osapuolille win-win tilanne. On paljon ekologisempaa jakaa auto 6 henkilön kanssa, kun että jokainen ajaa oman autonsa kohteeseen. Ekologisuuden ohella, autossa voi tutustua uusiin ihmisiin, säästää rutkasti rahaa ja katsella maisemia. Maisemia, joita korkeuksista ei pystyisi ihastelemaan. Tämä matkustusmuoto säästi meiltä 220€ puhdasta cashia.

bulgaria2018.JPG

Ennen matkaa Bulgarian pääkaupunkiin Sofiaan, vietimme kaksi ensimmäistä yötä Nessebarissa. Nessebar on ihana pieni kylä, jonka vanha kaupunki on Unescon maailmanperintökohde. Vanhassa kaupungissa oli tunnelmaa, arkkitehtuuria ja hyvää ruokaa. Kävimme drinkeillä ECO-Bar:issa, jonka sisustus oli perfect instagram material. Niin tunnelmallinen baari, että kirjaimellisesti tuijotin vieressä istuvaa pariskuntaa kateellisena. Nainen oli saanut punaisen ruusun mieheltä ja siinä ne imeskelivät menemään. Siinä vieressä istut sitten parhaan ystäväsi kanssa ja pohditte yhdessä, onko tämä huvittavaa, vai ainoastaan kiusallista.

Sofiassa olimme vuokranneet tämän airbnb asunnon, josta maksoimme yhteensä 30€/yö. Annan kaikki suositukset tälle kämpälle, jossa mahtuu hyvin majoittumaan kolme kaverusta. Yläkerran peilisali on täydellinen aamujoogalle ja alakerran keittiö toimii loistavasti kokkikolmoselle. Hauskinta tässä asuntovalinnassa oli se, että hostina oli sattumalta Marielan ja Rosin tuttava. Tämä selitti myös sen, miksi random airbnb asunnossa oli Marielan veljen vanha keikkajuliste.

Tässä vaiheessa matkaa olin pulittanut lennoista sen 60€ + 20€ automatkat + asuminen 50€= 130€. Halusimme pois rannikolta ennen kaikkea sen takia, että tarkoituksena oli tulla Sofiaan kuuntelemaan Kan Wakania. He järjestivät minifestarit yhdessä kaupungin isoimmista puistoista. Sisäänpääsy oli 12€ ja festarialueella maksoi viinipullo 9€. Tämä antaa osviittaa siitä, miten halpaa Bulgariassa oikeasti on. Festarit olivat mielettömät, vaikka huusin niin kovaa eturivissä, että menetin melkein ääneni. Tässä illan asu, jonka valitseminen oli tunnin prosessi (naiset, miksi vaatekriiseillään niin usein?!):

pinja_bulgariaratchet-4.JPG

pinja_bulgariaratchet-9.JPG

Vaatekriisteilystä viis, päädyin ensimmäiseen asuvaihtoehtooni. Tähän väliin muuten sellainen huomio, että Sofia on selkeästi eurooppalaistumassa nykyajalle. Viikonloppuna oli ihana ulkokirppis puistossa, jossa ihmiset myivät käsitöitä ja käytettyjä vaatteita. Kirpputoreja täällä ei kuitenkaan ollut nimeksikään, joten tuli säästettyä tässäkin rahaa. Ostin ainostaan ulkokirpparilta villiksen ja shortsit, joista maksoin muistaakseni 8€.

Kaupunkina Sofia on obviously erittäin Balkani maa painotteinen, eikä mielestäni suuresti eroa arkkitehtuuriltaan esim. Serbiasta. Kadut ovat suhteellisen likaiset, joka kulmassa “rakennetaan” jotain ja ihmiset ovat muotitiedottomia. Ei sillä, että ulkoisella habituksella olisi väliä, mutta täällä mennään tukka putkella ja päälle puetaan sitä mihin on varaa. Parempaa seppälää ei ole ja ihmisten tyylistä näkee hyvin heidän palkkatason. Täällä on iso kuilu köyhien ja rikkaiden välillä.

Bulgarialaisessa katutyylissä on kuitenkin monta yhdistävää tekijää, jotka esittelen teille nyt exclusively nimellä “BG starter package”. Miehillä tyylipakettiin kuuluu sheivatut kädet, trimmatut kulmat, komea kaljamaha, persvakoon asti nostetut shortsit, neitsyt maria tatuointi sekä siilitukka. Markkinat ovatkin sinkulle hulppeat, sillä 80% väestöstä näyttää samalta ja sitä voi rakastua jokaisen miehen samoihin ulkoisiin ominaisuuksiin.

Bulgarialainen nainen on kauneuden perikuva: jalkaan laitetaan kaikista korkeimmat horokorkkarit, tukka krepataan ylhäältä tuuhentamaan merenneito hiuksia ylöspäin, huulet rajataan vahvasti ja päälle puetaan kireimmät vetimet. Naiset ovat niin pynttäytyneitä ja toinen toistaan upeampia, että sitä ei voi kuin ihmetellä. Täällä on täysin miesten markkinat tai vaihtoehtoisesti sitä voi kääntyä viikonlopun yli lesboksi.

Mitä ruokaan tulee, tämä maa on kasvissyöjän paratiisi. Perinteinen Bulgarialainen keittiö on hyvin kasvispainotteinen ja vaihtoehtoja on roppakaupalla. Söin lähes päivittäin lemppariani Shopska salaattia, johon tulee sirene juustoa, maailman parhaita tomaatteja, paprikaa ja kurkkua. Rehellisyyden nimissä roudasimme juustoa kotiin asti tuliaiseksi, sillä niin hyvää se on. Shopskan lisäksi suosittelen maistamaan seuraavia ruokia: tikvichki (kesäkurpitsa), palneni zushki (täytetyt paprikat), bop (linssikeitto) ja Mishmash (paistettu paprika, tomaatti ja kananmuna).

Yllätyin, miten paljon tuoreita kasviksia ja etenkin pinaattia keittiössä käytetään. Kun vertaan Bulgarialaista ja Serbialaista ruokaa toisiinsa, ensimmäinen voittaa heti kasvistarjonnallaan. Serbiassa ei todellakaan ollut tällaista valinnanvaraa, eikä keittiö edes ymmärtänyt sanaa “vegetarian”. “But you can eat chicken, no?” oli minulta yleisin kysytty kysymys, kun kerroin olevani vege. Niin kuin kana ei olisi lihaa siinä missä possukin? Jotta sinä voisit välttyä huonoilta ruokakokemuksilta, alla kolmen kasvissyöjän hyväksi testaamat raflat Sofiassa:

5x ravintolavinkkiä Sofiaan

The little things on nimensä veroisesti keskittynyt pienen pieniinkin yksityiskohtiin. Sisustus on kuin tulevasta unelmakodistani ja tunnelma kaksikerroksisessa ravintolassa selittämättömän ihana. Ruoka oli kohtalaista, mutta ei taivaallista. Tilasimme munakasta, hummusta ja kikhernepaistosta. Hummus oli suussa sulavaa, mutta en ajatellut tilausta tehdessäni sen papupainotteisuutta. Näin pavun kuvia vielä unissakin (lue pöntöllä). Tänne kannattaa tehdä pöytävaraus ja varautua reissun suurimpaan laskuun. (Pääruoka 8-10€)

Rainbow factory menee kategoriaan “perfect instagram food photoshoot spot”. Näitä löytyy kaupungista kaksi kappaletta, joista itse kävimme täällä. Rainbowsta saa viikonloppuisin valita viidestä eri annoksesta omansa ja mix-matchata niistä brunssin. Päädyin valitsemaan french toastit, omeletin ja itse tehdyn juoman. Näille tuli hintaa 8€, joka sekin on Bulgarian hintatasossa paljon. Tämä kahvila meni mun silmissä reissun top kolmoseen, sillä täällä kävi ne kaupungin ainoat (lue 20% out of BG starter package) kuumikset.

Mi Casa jäi mieleen tunnelmallaan. Ihana miljöö, asiakaspalvelu ja viinivalikoima. Jaoimme alkupalaksi ison tapas lautasen ja pääruoaksi söin muistaakseni pastaa. Paikka on hyvin suosittu, joten pöytävaraus on suositeltavaa. Saimme hyvällä tuurilla terassipöydän kiireaikaan, joka on klo 19-21 välillä. Pariskunnat suunnatkaa tämne nauttimaan toisistanne!

Divaka ravintoloita löytyy kaupungin ytimestä kolme. Kannattaa valita sellainen yksilö, jossa pääsee terassille syömään. Fiilikseltään divakat vaihtelevat nimittäin aika paljonkin. Täältä saa perinteisiä Bulgarialaisia ruokia erittäin hyvään hintaan. Vaikka en normaalisti ole ketjutyttö, haluan liputtaa tämän ravintolan puolesta. Tämä on perus varma valinta, kuten Fafa’sin pita ja bataattiranut baarin jälkeen.

Happy Bar & Grill on myöskin ketjuravintola, joita löytyy kaupungista useita. Kävimme täällä kerran syömässä darrasushia ja pakko myöntää, että toimii. Toinen toistaan lyhyemmät punaiset minimekot päällä tarjoilijat kipittivät tilauksia. Tänne töihin pääsyyn on varmasti naamaraja, joka ärsytti minua. En myöskään kokenut raflaa järin autenttiseksi, mutta halusin nostaa sen esille hyvän hinta-laatusuhteensa vuoksi. Paikkaa voisi verrata esim. Vapiano – ketjuun sen kulta-aikoina.

Lue myös vertailun vuoksi: Kasvisravintolat & nähtävyydet -Belgrad, Serbia

 5x What to do in Sofia?

Pancharevo järvi sijaitsee kevyen 30min ajomatkan päässä Sofiasta. Sinne voi reissata puoleksi päiväksi melomaan ja nauttimaan aurinkoisesta säästä. Taksi maksaa tänne about 8€/suunta, mutta me saimme ilmaisen kyydin. Määränpäässä on yksi kauppa ja ravintola, joista saa pientä safkaa semihalvalla. Ainut miinus on se, että järvi on saastunut ja uiminen kiellettyä.

Vitosha vuorelle pääse bussilla, joka maksaa 1,50€ suunta. Matka vuoren alkupäähän kestää 30min ja ylös saakka n. 45min. Bussi kulkee ylös ainoastaan turistisesonkina, joten jouduimme liftaamaan vuoren huipulle. Takseja ajoi kuitenkin ohitsemme kokoajan, joten halukkaat pääsevät varmasti ylös saakka. Vuorella on yksi ravintola ja erilaisia kävelyreittejä. Täällä vierähtää helposti tunnit ja viileän ilmaston vuoksi kannattaa varata takki mukaan jopa kesällä. Tämä on täydellinen paikka joogalle ja ajatusten nollaamiselle.

Päivä uima-altaalla oli ehdottomasti +28 asteen helpotus. Ajoimme ensiksi hieman kaupungin ulkopuolelle Raffy bar & Gelato Pool:ille, mutta suruksemme paikka oli suljettuna. Vaihdoimme happy beach nimiselle altaalle, jonne maksoi 5€ sisään. Altaan vesi oli jäätävän kylmää, joten sinne sai hukutettua darrahiet. Oli ihanan rentouttavaa käydä uimassa ja nauttia säästä Sofian keskustassa. Näin sai yhdistettyä kivasti rentoa auringonottoa ja kaupunkielämää.

Chalga musiikki on kuultava ja koettava kerran elämässään. Meillä kävi hyvä tuuri, sillä clubilla oli Bulgarian suosituimman chalga genren esiintyjä. Paperiliinat lensivät ilmaan, rummun soittajat säestivät ja puolialastomat naiset tanssivat. Chalgaa ei voi selittää sanoin, se on koettava itse.

Free walking tours, eli ilmaiset kävelykierrokset kaupungissa ovat jokaisen pennin kiristäjän unelma. Me osallistuimme graffiti kierrokselle, jossa saimme tietää tämän taidelajin historiasta ja nähdä kaupungin mageimmat katupiirrokset. Kierroksen järjesti Sofia Graffiti Tour ja maksoimme tunnin kierroksesta 2,5€. Ideana onkin, että jokainen voi tipata vapaasti haluamallaan summalla. Raha käytetään puhtaasti yhteisön hyväksi. Iso peukku tälle tourille!

Paljon tuli tosiaan tehtyä viikossa ja rahaa paloi muutama satanen. Söimme halvalla, mutta Sofian selkeästi hintavimmissa paikoissa. Uskon, että jopa 150€ budjetti on realistinen Bulgariassa, sillä kaikki on niin edullista. Tällä summalla voi syödä ulkona kaksi kertaa päivässä ja toteuttaa kaikki yllä mainitsemani aktiviteetit.

Raha ei ole este reissuille. Oma mieli on esteenä ja sen aiheuttamat jossittelut. Halvallakin pystyy lentämään, toteuttamaan ja nauttimaan. Asenne kaikessa on hiton tärkeä, sillä totuus reissamisessa on paljon enemmän kuin kauniit kuvat. Matkustaminen palkitsee itseäni niin paljon ja antaa boostia arkeen.

ps. Oletteko huomanneet, että käytän instassa häshtägiä #pinaycocovinkit, sekä #pinaycocotravels? Linkkaan näin kuvia reissuilta ja vinkkailen oppeja matkojeni varrelta. Toivon, että tekin tägäilette reippaasti omia kuvianne, niin pääsen näkemään konkreettisesti onko mun vinkeistä ollut teille hyötyä in-real-life.

Seuraavaa lomaa suunnitellen, Pinja

#freethepimple(s) – Ihoni tarina

Tarkkasilmäiset ovat varmasti jo huomanneetkin #freethepimple hashtagin ottaneen vallan instagramissa. Tämän tagin alle ihmiset jakavat kuvia näppyläisestä ihostaan ja pyrkivät tuomaan näin aknesta luonnollista. Sitähän se nimittäin on, luonnollista. Mikä olisi sen aidompaa, kuin jakaa finnikuvia? Ihania mätäpaiseita. Noita aknekuoppia ja itsetunnon romauttaneita mustapäitä.

Kannanotoista inspiroituneena ajattelin vihdoin tuoda oman ihoni tarinan päätökseen. Kasvoni eivät tänäkään päivänä ole palautuneet alkuperäiseen, joten jos luet tätä tekstiä koppakonstien toivossa, let me tell you: there ain’t any. Luvassa on pöytälaatikossa pölyttyneen kovalevyn kuvia ja puhelimen kätkön pikselisumua. Kuvat ovat kirjaimellisesti kortilla, sillä itse en viime talvena turhaan poistunut kotona meikittä.

Ihoni tarina – lääkekuurin ja minun yhteiset tulokset aknea vastaan:

DSC00008.JPG
Tammikuu

DSC00010.JPG

DSC02576
Maaliskuu
DSC03414
Kesäkuu

DSC03596.JPG

DSC03584.JPG

DSC03593.JPG
Tänään 25.9.18

Semiällöä, vaikka luonnollista onkin. Tuonne väliin mahtui ajanjaksoja, jolloin ihoni oli paremmassa kunnossa kuin tänään. Aluksi huokoset tunkivat ulos todella paljon epäpuhtauksia, joka päivittäisellä tasolla vaikeutti ihan kaikkea. Mikään pohjameikki ei peittänyt ja niihin kului pieni omaisuus. Nyt olen mattameikkivoiteiden mestari ja osaan suositella juuri sinulle sopivaa meikkivoidetta lääkekuurin eri vaiheille.

Ajan kanssa epäpuhtaudet vähenivät ja “tasoittuivat”. Ihoni selkeästi puhdistautui ensimmäisen kolmen kuukauden aikana. Sen jälkeen se rupesi imeyttämään sille antamiani vitamiineja ja rasvoja. Samalla nenä/suualueeni kuivui ja posket rasvottuivat. Poskeni hikoilivat rasvaa ulos ja nenäni imi puolestaan kaiken itseensä. Välivaihe oli oikeastaan se pahin, sillä iho huononi pahemmaksi, kuin ennen kuuria.

Tilanne on nyt syksyn tullen sama, eli ihoni on erittäin epätasapainoinen. Loppupään kuvissa, jotka nappasin viisi minuuttia sitten, näkee hyvin kuivan ihoni suun ympärillä. Kuivuus voi olla monen asian summa: atooppinen iho, kuiva ilma, lääkekuurin lopetus tai niistäminen. Kuitenkin, tämä alkoi heti pillereiden popsimisen lopetettuani ja on jatkunut siitä asti.

Lisää infoa syömästäni lääkekuurista, käyttämistäni puhdistusaineista sekä rasvoista ja aknen vaikutuksista itsetuntooni löydät täältä:

Rehellinen mielipiteeni lääkekuurista on positiivinen. Kroppani ei reagoinut lääkkeeseen muuten kuin kuivuudella, joka sekin oli rasvoilla hallittavissa. Sain paljon apua kemiallisesta kuorinnasta, dermapen mikroneulauksesta, säännöllisistä ihonpuhdistuksista ja hyvistä hoitotuotteista. Tässä vielä paikkoja, jota voin käsi sydämellä suositella Helsingissä:

Toivottavasti kukaan muu teistä ei kärsi pahasta ja kivuliaasta aknesta. Jos kuitenkin tilanne on paha, haethan apua ajoissa. Luonnollisin keinoin apua on saanut ainakin ihana eevsku, jonka matkaa kannattaa seurata. Evellä on puhdas lähestyminen elämään, joka antaa lisäpotkua ainakin juoksulenkille.

Itselleni tämä matka oli hyvin opettavainen (lol, mutta totta) ja varsin ratkiriemukas.  Tiesin, että suunta on vain ylöspäin, joten en malttanut odottaa lopputulosta. Olen tyytyväinen siihen, miten positiivisena olen pysynyt koko matkan ajan. Innostuin tässä puolen vuoden aikana etenkin silmämeikin duunaamisesta, jota olin aina ennen vihannut. Silmäluomeni pysyivät nimittäin kokoajan pehmeänä kuin vauvan pylly.

Lisäksi olen oppinut sen, että miehiä ei kiinnosta näppylät (naisen itsevarmuus menee aina finnien yli). Alkuvuodesta en uskaltautunut kunnolla deittailemaan (lue: sänkyyn), jotta en joutuisi olemaan ilman meikkiä miehien edessä. Tuo muuri tuli kyllä ylitettyä toistojen määrällä ja sain kokoajan enemmän itsevarmuutta miesten seurassa. Lopulta keskityin vain oleelliseen, eli nautintoon ja käänsin ihmisten katseet hymyksi.

Näppyvapaata elämää kaikille toivottaen, Pinja