Miten välttää joulustressi?

Mietiskelin viimeyönä, miksi ihmiset potevat joulustressiä? Tuntuu, että se “yllättää” vuosittain kansan samalla tavalla kuin lumi autoilijat. Hätäsesti päin tolppaa. Etuvalot rikki pamahtavat autot vasten toisiaan. Hiipien se kehittyy, kuin hätäinen jarrutus ennen ketjukolaria.

Mun J-stressit on ennakoitu viimeiset parivuotta keskittymällä hetkeen. Luit oikein, tähän hetkeen. Tämä aika, jona silmäsi tutkailevat näitä kirjaimia ja muodostavat aivoissasi niistä sanojen kautta lauseita. Mielipiteitä. Vain tässä hetkessä näet elämän, joka silmiesi eteen avautuu.

Mitä silmäsi katsovatkaan? Jos olet tyytyväinen nyt, olet todennäköisesti sitä huomenna, ylihuomenna ja jouluaattonakin. Mikä voisi lamauttaa tyytyväisyytesi? Väitän, että et olisi avannut tätä postausta jos pieni tonttu-ukko olkapäälläsi ei muistuttaisi sinua joulusiivouksesta, lahjoista ja ruoanlaitosta. Sen tonttu-ukon kanssa voit joko kävellä käsi kädessä tuiskussa tai antaa sen johdattaa sinua stressisatamaan. Miten valitset?

iida-11

Mitä (sitten) jos -lista:

  • Kinkku palaa uuniin
  • Joulukuusen hankinta viivästyy
  • Kaupoista on loppu haluamasi joululahjat
  • ..et ehdi paketoimaan niitä kauniisti
  • Joulusiivous pitäisi tehdä, mutta milloin?

Me naiset varmasti stressailemme enemmän kuin miehet. Miehet ovat tiedettävästi elämässä “hieman” suoraviivaisempia, joten heitä ei pienet joulupyhät hetkauta. On kuitenkin hyvä muistaa, että matka kohti pyhäpäiviä on se itse tärkein. Joulussa toistuu sama kaava kuin uudesaavuodessakin: sitä odotetaan, suunnitellaan ja pissat housuissa jännitetään. Odotukset ovat kertakaikkiaan liian korkeat. Näin sisäinen perfektionisti kannattaa pyhien aikaan pakata lahjapakettiin ja sen sijaan valita humoristiset otteet. Näin välttää todennäköisemmin mm. stressin laukaiseman flunssan ja kuumeen.

iida-15.jpg
Käytiin kuvaamassa sopivasti jouluisissa väreissä Iidanmatkassa -bloggaajan kanssa.

Yritän itse muistuttaa itseäni siitä, että en sopisi liikaa menoja juuri ennen joulua. Kahvikutsuja, pikkujouluja, synttäreitä ja naapureiden kekkereitä. Miten priorisoida kallisarvoinen aika? Rauhoittuminen on mulle henkilökohtaisesti se Joulun juttu, sen vuoksi yritän olla ylibuukkaamatta liikaa itseäni. Koskaan ei kuitenkaan näe tarpeeksi tutuja & aina joku on mielensäpahoittaja.

Vinkkivitoset pyhiin valmistumiseen:

  • Pidä odotukset Joulun suhteen realistisina
  • Älä suostu kaikkiin kahvikutsuihin
  • Muista, että sukulaisesi ovat yhä (ihania) omia itsejään
  • Joulusiivous on mitä sen itse päätät olevan. Lakanoiden vaihto & tiskaaminen riittävät!
  • Nuku tarpeeksi – lue täältä lisää vinkkejä nukkumiseen
  • Raha ei ole este – käytä luovuuttasi: kierättys, kirpputorit, omat tarpeettomat tavarat jne. Joulun tarkoitus ei ole siirtää luottokorttilaskua tammikuulle!
  • Rakasta päivittäin.

Joulussa, kuten elämässä muutenkin ei sovi vertailla toisiin. Muiden odotukset ja ulkoiset paineet ovat kontroloitavissa. Muut ihmiset eivät istu sinun pöytääsi tai avaa sinun luovia joulupaketteja. Onni ei ole määriteltävissä ruoan määrällä, lahjojen arvolla, asunnon siisteydellä tai joulukorttien kauneudella. Ole siis lempeä itsellesi, niin Joulu pärähtää kuin punaviiniglögi!

Miten sä valmistaudut Jouluun, joko joululaulut raikaavat?

<3: Piña

MATKALLA UNIVIIDAKOSSA

Voiko unta siirtää seuraavalle päivälle ja tauottaa päiväunilla? Mitä tämä varsin usein ilmoille heitetty toteamus “aion nukkua viikonloppuna univelat pois”, tekee voimavaroillemme? Voiko olla, että tietoisen epätietoisesti ja aivan altavastaavan itsekkäästi siirrämme vastuuta nukkumisesta tulevaisuuteen? Nollaantuuko unipisteet jos nukkuu jo yhden viikon hyvin?

Muistan kouluaikoina nukkuneeni roughly 6-7h/yö ja kirineeni tunteja viikonloppuisin. Liikuin aktiivisesti (partio, juoksu, tanssi) ja olin valmis sänkyyn illan tullen. En muista rankkoja opiskelujaksoja ennen tenttejä, sillä en ollut hirveän aktiivinen psyykkinen ponnistelija. Voisin silti kuvitella, että opiskelijoille tekee tiukkaa nukkua tarpeeksi tenttiviikkojen ympärillä. Tunnit päivässä eivät yksinkertaisesti riitä, onko näin?

Itse pinnistelin teininä liian lyhyillä yöunilla, vaikka unen päästä olenkin aina saanut nopeasti kiinni. Tämä hereillä eletty elämä ja oleminen on vaan niin paljon siistimpää. Mulle jäi aikuisiälle päälle toi kouluajan nukkumistyyli, josta haluaisin pikkuhiljaa päästä eteenpäin. Olenkin satavarma, että pidempien ja parempien yöunien avulla, tämä nykyhetki olisi vieläkin coolimpaa. Siksi päätin pari viikkoa taaksepäin panostaa pidempiin yöuniin ja tutkiskella unen vaikutusta elämäni kulkuun. Ajattelin sheikata hieman rutiinejani ja katsoa, miten fyysinen ja henkinen puoleni ottavat vastaan enemmän unta.

En tiedä, olisiko unen pohtiminen tullut näin ajankohtaiseksi, ellen olisi palanut loppuun alkusyksystä. Mullahan meni syksy lähinnä nukkuessa, kun vuosien univelka vaan räjähti vasten mun kasvoja. Parin kuukauden unikooman ja uuden työpaikan saattelemana, nyt on aika oppia vanhoista virheistäni. Epätietoon jää, olisinko laittanut tähänkään mennessä tikkua ristiin, ellei pilkka olisi osunut omaan nilkkaan.

Hitaasti kynttilää molemmista päistä polttaneena ja siitä pikkuriikkisen viisastuneena, ajattelin kertoa nyt mun selkeistä univajeoireista ja mun top3 vinkit nukahtamiseen. Tosin, mun vinkeillä ei pitkälle pötki, sillä lista on varsinaisen lyhyt. Mulle ajan “puute” eli väärin priorisointi ja unen tarpeen vähättely on ollut selkeästi isompia ongelmia kuin nukahtaminen. Mun on vieläkin vaikea myöntää itselleni, että tarvitsen enemmän unta. Oonko mä jotenkin alitajuisesti omasta mielestäni more cool vähemmillä yöunilla? Tämä lista todistaa, että en tod:

Mun selkeät oireet univiidakossa:

  • Vaikea keskittyä
  • Huonotuulisuus & lyhyt pinna
  • Aamulla ei maistu ruoka
  • Toistuva päänsärky (nuorempana mulla oli paha migreeni ja päänsäryt ovat tulleet nyt aikuisiälle vasta takaisin)
  • En pysty olemaan luova
  • ..tai ajattelemaan tavoitteita seuraavaa minuuttia pidemmälle
  • Voisin nukahtaa mihin vain: ratikkaan, bussiin, junaan tai auton rattiin

Mikä mua auttaa nukahtamaan “top 3”

  • Seksi/orgasmi
  • Meditaatio/yoga
  • Pimeä ja kylmä huone

Univelat jätti toki arpensa, mutta nyt osaan kaikessa karmivuudessaan kuulostella paremmin mun kroppaa. Mulla huonosti nukkuminen lähti kerääntymään vuorotyön saattelemana joskus 16 vuotiaana. Ymmärsin kyllä matkan varrella nukkuvani liian vähän, mutta en silti tehnyt asialle tarpeeksi. Vuosien univelkoja ei pysty kuittaamaan viikonlopun yöunilla kuin hetkellisesti. Mutta aina on uusi yö & uusi mahdollisuus olla viisaampi kuin eilen. Voimme joka yö yrittää olla hieman viisaampia!

Jos sä haluat olla luova, kekseliäs, monipuolinen, ajatteleva, rakastava, kaunis ja virkeä hereillä ollessa: niin älä skippaa tai siirrä sun yöunia. Jätetään sivuun univiidakon paheet ja nukutaan yhdessä. Mä todellakin tahdon ja aion hypätä tänäyönä pumpuliunimaailmaan ajoissa.

Nähdäänkö siellä? <3: Piña

MITÄ OIKEASTI HALUAN ELÄMÄLTÄ?

Mitä haluan elämältäni? Miksi minusta tuntuu yhä näiden vuosien jälkeen, etten osaa vastata tähän kysymykseen? Tiedän, että siellä ruudun takana on paljon sielunsiskoja,  jotka pystyvät samaistumaan näihin fiiliksiin. Aion nyt syventyä aiheeseen kirjoittamalla. Oikeastaan, en odota löytäväni vastausta tähän kysymykseen koskaan. En usko, että siihen on edes lopullista vastausta. Haluan lähinnä avata omia tunnelukkoja ja löytää loppumattomalle ahdistukselle lievennystä. Mikäs sen parempi tapa, kuin pohtia, mitä todella rakastan elämässä ja mitä tekisin elämälläni, jos mitään rajoja ei olisi olemassa?

Haluan palata aikaan, jonka muistan huolettomana. Se oli aika peruskoulun jälkeen, jolloin hain fiilispohjalta eri ammattikouluihin, eri aloille opiskelemaan. Päätökset tein erittäin sponttaanisti, niitä oikeastaan punnitsematta tai syvällisemmin harkitsematta. Vaihdoin viimetipassa valintani, intuition pohjalta. Päädyin kokkikouluun, jolloin ymmärsin, että käsillä tekeminen ja luovuus ovat minulle tärkeitä asioita. Tuo kouluaika, eli vuodet 2009-2012, olivat minulle fyysisesti ja henkisesti erittäin raskaita.

Join paljon alkoholia, joka ei ollut hyvä kombo fyysisesti vaativan koulun ja raskaan työn ohella. Olin kokoajan väsynyt, mutta en antanut väsymykselle tarpeeksi tilaa. Tämä heijastui tietenkin kaverisuhteisiini, joista muutamat päättyivät draaman saattelemana. Lähdin noina vuosina yksin Espanjaan töihin ja palasin takaisin suurten tunteiden ja negatiivistenkin muistojen kera.

Koulunkäyntini kärsi lisäksi pahasti, sillä kamppailin kuukausia pahojen silmätulehdusten kanssa. Menetin näköni toisesta silmästä ja tulehdus levisi pahasti myös toiseen silmääni. Tilanne paheni nopeasti ja silmäni eivät pian sietäneet enää valoa, tuulta tai kosketusta. Tämä poissulki ulkona käymisen, telkkarin katsomisen ja no, kaiken mihin tarvitsee näköä. Lopulta makasin kotona peiton alla, sillä kivut silmissäni olivat niin viiltäviä. Näön hetkellinen menetys väärän diagnoosin vuoksi, siitä seurannut sairasloma ja silmäleikkaus opettivat minut arvostamaan terveyttäni. Lisäksi muistan ikuisesti ne muutamat ystävät, jotka kävivät tuolloin kotonani pitämässä seuraa.

Tuon ajanjakson mukana valmistuin koulusta ja lopetin tupakanpolton. Hyvä minä! Hain ammattikorkeakouluun, vaikka silloinen opettajani kertoikin selkeästi, että en tulisi koskaan sinne pääsemään. Olin kuitenkin päättäväinen! Tässä muuten huomaa hyvin sen, miten tärkeää on suhun uskovat ihmiset ja heidän antama kannustus. Tuohonastisen elämäni suurin pelastus oli mun entinen poikakaveri, joka tuki minua niin paljon etenkin koulun, työn ja terveyden kanssa. Jotkut mun ystävät onkin jälkikäteen sanoneet, että pelkäsivät mihin mun matka ois päättynyt ilman häntä. Olenkin super kiitollinen hänelle ja ihmisille, jotka muhun uskoivat.

Elämä antoi tuolloin, kuten aina, mulle ne ihmiset ja tapahtumat, kun vaan annoin niille tilaa tulla mun luokse.

green-18.jpg

Näin marssin innokkaana uuteen kouluun, Haaga-Heliaan, restonomin opinoille ja tapasin mun parhaat ystävät Marielan ja Lindan. Oltiin Mazan kanssa myöhässä ensimmäiseltä tunnilta ja tavattiin heti häpeärivissä luokan takana. Toi koulu antoi lukemattomia mahdollisuuksia työelämässä ja välillä pelottaa miettiä, missä oisin ilman noita opintoja. Vaikka dumaan välillä opinnot syvimpään helvettiin ja tuossakin koulussa olisi suunnattomasti enemmän potentiaalia, oon silti kiitollinen. Tässä aivan mieletön kiitoslista, noista vuosista 2012-2015:

  • Tapasin Marielan ja Lindan (+kasapäin muita upeita ihmisiä)
  • Olin vaihto-oppilaana Espanjassa, josta matkaan tarttui mun ihana hauvavauva Pancho (joka täyttää ensiviikolla 4vuotta)
  • Työskentelin ja reissasin Costa Ricalla kelan ja Haaga-Helian tukemana
  • ..tuettuna myös näissä paikoissa: New York, Pariisi, Lontoo, Espanja, Panama, Dubai, Abu Dhabi
  • Irtisanouduin mun vanhasta työstä, joka ei antanut mulle enää haasteita
  • Pääsin töihin Dubai World Trade Centerille
  • Tehtiin mazan kanssa opinnäytetyö Stop Huumeille ry:lle
  • Laihduin ja löysin liikunnanilon
  • Valmistuin <3

Noh, olen aika ylpeä itsestäni nämä asiat ylös kirjoittaneena. Mulle oli noiden opintojen jälkeen selvää, etten hetkeen halunnut lukea tenttikirjoja. Hain töitä tapahtuma-alalta, jolle erikoistuin opinnoissani. En kuitenkaan ollut valmis työskentelemään ulkomailla ja Suomen tapahtumaskenaario ei tuolloin tarjonnut mulle mitään. Halusin pikkuhiljaa pois ravintola-alalta ja irtisanouduin mun vanhalta työpaikalta. Halusin haasteita myynnin parissa ja äitini innoittama hain töihin kiinteistövälittäjäharjoittelijaksi.

Tuo puolivuotta oli niin raadollisen vaikeaa, niin rahallisesti kuin henkisesti, etten vaan kyennyt jatkamaan. Tykkään noista hommista yhä, joten ei tiedä vieläkö ne mua joskus kutsuvat luokseen. Jeesasin yhtä start-up firmaa tuolloin 2016, kunnes mua pyydettiin haastikseen elintarviketukkuun. Ajattelin, että se on pelastus pois tästä vuosien työn/koulun/omanelämän -rumbasta.

Miltä kuulostaa 8-16 työ, hyvällä palkalla? Mulle se kuulosti lottovoitolta, mutta monen asian summana päätyikin siihen, että mä väsyin entisestään. Nyt ollaan siis vuodessa 2017 ja tuo työ on takanapäin. Sain työstä järjettömän opin kappaleen, joista tärkein on oma hyvinvointi. Olin unohtanut sen taas laihtumisprosessin jälkeen ja tarvitsin selkeästi uuden herätyksen aiheeseen. Kävin eri terapeuteilla kesän aikana ja yritin löytää elämälle selkeämpää suuntaa. Jopa huvittavasti, yksi terapeutti totesi, että “sulla on niin monta asiaa, että pitäisi spesifioida, mikä se ongelma oikeastaan onkaan”. Hmm, niimpä! Tästäkö toteamuksesta pulitan 200€/h?

green-17.jpg

Kiitos ihanasta pikakampauksesta @hairbyemanuella

Kuten tiedätte, otin härkää sarvista ja tein ne muutokset, joita uskoin haluavani ja tarvitsevani. Aloitin tämän blogin kirjoittamisen eksäni tukemana ja tämä on keväästä asti tuntunut oikealle ratkaisulle. Pitkästä aikaa sellaiselle päätökselle, josta en näe sinisilmäisenä negatiivista puolta. Olen saanut vaan ja ainoastaan hyvän fiiliksen, joka kerta kun olen näpyttänyt tänne tekstiä.

Aion jatkaa kirjoittamista ja luultavasti aloittaa videoiden tekemisen rinnalla. Ne tuntuvat kiehtovalta kombolta. Aion omistautua harrastuksilleni ja tehdä ohella mielekästä työtä, joka ei kuluta aivosolujani liikaa. Kun saan rahapussin balanssiin, ajattelin lähteä reissunpäälle. Vastaus tämän postauksen aiheeseen “mitä oikeasti haluan?” jää vielä pimentoon, mutta sen tiedän, että kirjaoppi ei minulle tuo onnea ja aion tunnustella omaa matkaani tasaisin väliajoin.

PS: Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti, tiedostan, että teksti oli päättömän pitkä. Jos pohdit samoja asioita kuin minä, niin kysy itseltäsi: Miten voisin elää elämääni niin, että minulla on todella hyvä olla? Aidosti. Ei muiden vuoksi, vaan itseni takia.

Ihanaa maanantaita!

<3: Piña

RANDOM FACTS ABOUT ME -PART II

Yees! Kuten otsikosta voi päätellä, tässä tulee outoja faktoja minusta part kakkonen. Jos missasit ekan toukokuun lopulta, pääset siihen tästä. Sanottakoon vielä, että jos mun pitäisi kuvailla itseäni parilla sanailla, sanoisin olevani temperamenttinen, positiivinen, itsevarma, syvällinen, aito ja äärettömän mielikuvituksellinen.

Luulen, että muut kanssamatkustajat näkevät minut impulsiivisena persoonana, joka osaa tehdä nopeita päätöksiä, vaikkakin kaikki eivät ole aina oikeita. Toisaalta, seison kyllä aina päätöksieni takana, joten pallo menee ennemmin tai myöhemmin maaliin.

Hassuja faktoja

  • Olen omasta mielestäni erittäin järjestelmällinen, vaikkakin järjestys ei ole havaittavissa kotini siisteydestä.
  • Kaikki Suomen päätiet ovat minulle “isot tiet”, sillä en muista yhdenkään niistä oikeaa nimeä ja sekoitan ne poikkeuksetta toisiinsa
  • ..sen vuoksi on mielestäni surkuhupaisaa, että minulla on erittäin hyvä suunnistustaito ja kyky muistaa paikkojen nimet.
  • Olen nuoresta pitäen ollut kiinnostunut tekniikasta ja tulen mielestäni hyvin toimeen teknisten laitteiden kanssa.
  • ..hain aikoinaan opiskelemaan tietotekniikkaa, mutta jänistin viimetipassa ja vaihdoin opinnot suurtalouskokin linjalle.
  • Erikoistaitona, syön peanut butter -purkin sen koosta riippumatta kahdessa päivässä.
  • ..syön muutenkin makeaa lähes jokapäivä. Hirvitys myöntää, mutta täysi totuus!
  • Rakastan ja arvostan luontoa suuresti, se on suurin voimanlähteeni.
  • Googlasin vast’ikään kaikki stadin alueen partiolippukunnat, sillä harkitsen vakavasti takaisin partioon liittymistä.
  • Haluaisin pelastaa koko maailman.
Photos taken in Croatia 2017
  • Olen sisältä herkkä, vaikka näytän sen harvoin ulospäin. Opettelen pikkuhiljaa näyttämään muille surullisiä fiiliksiä ja viestimään sanomani oikein, jotten tulisi väärinymmärretyksi.
  • Jouduin teini-iässä perinpohjaisesti selvittämään “millainen on narsistinen ihminen”, sillä koin persoonani olevan sairas. Kysyin lääkäriltä, miksi en tunne empatiaa tai osaa itkeä. Siitä päivästä lähtien, olen itkenyt kun itkettää, antanut tulivuoren purkautua kun liekki leimahtaa ja todennut jälkikäteen olevani erittäin empaattinen ihminen. Pystyn asettumaan muiden asemaan ja tunnen vahvasti ihmisten energiat. Sain lisäksi ystävältäni palautetta, että jo moisen asian miettiminen ääneen, todistaa etten kärsi ainakaan tästä persoonallisuushäiriöstä.
  • Kuten olette ehkä vaistonneet, koen olevani erilainen kuin muut. Tarkoitan sellaista eriäväisyyttä, kuten luonteeni, arvoni ja tähän koko ajan “kovempaan” yhteiskuntaan sulautuminen.
  • En ole koskaan ymmärtänyt mm. koulujen käynnin päälle, että pitää olla insinööri voidakseen toimia johtajana yrityksessä. Olen kuitenkin pitkään nähnyt tulevaisuuteni esimiesasemassa, mutta ilman tarvittavaa koulutuspohjaa, se tulee jäämään haaveeksi. Vaihtoehtona on tietenkin oman yrityksen perustaminen! Tämä koulutuskohta menee mulla käsi kädessä tuon “yhteiskuntaan sulautumisen” kanssa.
  • Koulun penkin kuluttamisen lisäksi en ymmärrä turhia titteleitä. Järjettömiä titteleitä, joita me ihmiset keksimme itsellemme oman arvon kohottamiseksi.
  • Koska haaveita ja unelmia ei ole ikinä liikaa…haluaisin joskus juosta maratonin. Ehkä aloitan nyt kuitenkin ensiksi perus juoksukunnon kohotuksesta!

Kommentoi, kuittaa, kirjoita, mitä tykkäsit tästä postauksesta? Ruusut & risut otan vastaan rakkaudella. Huippu keskiviikkoa Teille!

<3: Piña

MY DAY 20/11/17

Tämä my day -postaus on mun ensikosketus varsinaisen peruspäivän jakamisesta somessa. Mulla ei oo olemassa kahta samanlaista päivää, joten tää onkin ihan hauskaa vaihtelua. Mä oon ite sellainen Viivivipertäjä, joka rakastaa lukea muiden elämästä kaikkia likaisia yksityiskohtia ja oikeasti tutustua ihmiseen syvällisemmin. Pidemmittä puheitta, kerron teille nyt lyhyesti mun päivästä, joka sisälsi nettisivujen suunnittelua, kirpparipöydän täyttöä ja ihan perusarkea.

basic-7.jpg

9:45 Herään tunnin myöhässä unihiekat silmillä. Rapsutan Panchoa sängyn reunan yli, otan ison huikan vettä ja keräilen itseäni sängyssä. Kurkkaan pimennysverhon taakse, jossa marraskuinen pimeys jaksaa yhä ihmetyttää.

9:55 Laitan valmiiksi ladatun kahvin tippumaan, heitän puurohiutaleet kattilaan ja hoidan perus pesurutiinit.

10:00 Puuro on palanutkin sopivasti pohjaan, joten heitän sen kaikessa epämääräisyydessään kulhoon. Nopea aamupala ja kaksi kuppia Löfbergin kahvia.

10:15 Hauva ulos aamulenkille

10:35 Juoksen ratikkaan, kerkeän. Tän päivän lookki on all natural, sillä päätettiin tehdä mulle extempore Karhupuiston Plastiikkakirurgiassa kasvohoito.

11:00 Ready to rumble. Tehdään Dermapen hoito (joka on by the way spessutarjouksessa 99€/kerta)

12:00 Jeesaan Tiinaa uusien nettisivujen teossa, joten tässä meneekin sitten “muutama” tunti..

15:00 Lunch o’clock! Käyn hakemassa meille Cafe Cardemummasta take away -salaatit.

17:00 Kotia kohti & Pancho päivälenkille

18:00 Kirppiskamat autoon ja nokka kohti Kampin Kirpputoria, josta oon varannut 21.11-5.12 väliselle ajalle pöydän numero 24. Myynnissä: kenkiä kokoa 40, takkeja, paitoja & housuja kokoa S-M. Tietenkin opiskelijahinnoin!

19:30 Back home w/pancho

20:00 Pistän tämän postauksen ulos ja loppuilta menee luultavasti valokuvia muokatessa, blogia kirjoittaessa ja iltapalan teossa. Käydään myös Panchon kanssa koirapuistossa ja sitten kipaisen suihkun kautta untenmaille.

basic-4.jpg
Iso kiitos @hairbyemanuella niin söpöstä arkikampauksesta!

Mä rakastan erilaisia työkuvioita, jossa saan toteuttaa ja haastaa itseäni. Sen vuoksi ehdotin Tiinalle nettisivujen päivitystä tämän vuosituhannen pariin ja tässä projektissa mä oon kuluttanut nyt kuukauden päivät. Toivottavasti saan uudet sivut pian valmiiksi, jotta tekin pääsette helposti varaamaan hoitoja. Mulla on lisäksi kirjoitusjonossa ihon hoidosta, kunnosta ja aikuisiän aknesta kirjoittaminen. Kiinnostaako teitä ylipäätänsä tämä aihe?

Luon uusia nettisivuja wordpress -alustalle (sama alusta, missä nämä blogisivutkin ovat) ja sivuille on ostettu valmiiksi koodattu teema. Tähän ei tarvitse siis vuosien kokemusta koodauksesta, mutta yritystä ja ‘can do’ asennetta senkin edestä. Haastavinta on tietenkin tehdä sivuista Karhupuiston Plastiikkakirurgian näköiset, mutta taidanpa olla oikea ihminen hommaan. Tää on mulle kuin terapiaharrastus, valokuvauksen ohella. Oon siis yhtä intopiitä koko tyttö!

Huomenna olisi tiedossa erilainen työpäivä, joka alkaa 7.30 catering -keikalla Sörnäisissä. Meen tänne täysin tättähääränä, eli suomeksi extravuorolaisena. Nää satunnaiset random työkeikat teen Staff+ kautta, jonka oon kokenut omaan elämäntyyliin erittäin sopivaksi. Voin siis lämmöllä suositella tätä henkilöstöfirmaa, pariakin erilaista testanneena!

Millainen päivä sulla oli? Onko siellä muita mattimyöhäisiä, aamupalan pohjaan polttaneita tai muuten oman elämänsä sankareita?

<3: Piña

TODELLINEN MAHDOLLISUUKSIEN MAAILMA ON RAKKAUDEN RAJAMAILLA

Mä haluan uskoa rakkauteen. Siihen, että jokaiselle meille on valmiiksi kirjoitettu polku ja meidän pitää vain luottaa matkaan. Luottaan siihen, että elämä johdattaa ja antaa kaiken ajallaan. Miksi silti tuntuu, että aika ei ota opikseen? Miksi oikea aika ei voi olla nyt? Sanonta kuuluu, että “ikinä ei ole oikea aika.” Voisimmeko kuitenkin kääntää ajattelua niin, että “nyt on yhtä väärä aika, kuin on aina?”

Elämässä on poikkeuksetta ikuisesti jotain “kesken” tai sitten uskottelemme, että emme ole valmiita muutoksiin. Nämä muutokset voivat olla kaukana avaruudessa tai lähellä tulevaisuudessa. Yllättäviä, odotettuja tai yllättäen odotettuja. Asioita, kuten uuden harrastuksen aloittaminen, itsensä ylittäminen, asunnon ostaminen tai perheen perustaminen. Kasvamme rooleihin (kuten äitiys) tilanteen tullen, sen etukäteen pohtiminen on näin mielestäni ajanhukkaa.

Olen aikaisemmin tässä postauksessa kirjoittanut menneestä, tulevasta, nykyhetkestä ja ajasta käsitteenä. Aika käsitteenä on vaikean vaarallinen. Voisitko itse kuvitella, että luopuisit ajan ilmaisemisesta minuuteissa ja tunneissa? Kuukausissa? Vuosissa? Niimpä.. Miten sitten käsittelisit elämääsi? Itse ajattelen aikaa suorana jatkumona, eli se on alkanut jostain (syntymä) ja jatkuu johonkin (kuolema.) Elänkö aikakäsitteeni kautta non-stop-elämää ja 24/7 kulttuuria, jossa jatkuva kiire on arkipäivää?

Jos tipuit kärryiltä, ei hätää, niin minäkin tipuin jo aikoja sitten. Silti on hyvä poistua mukavuusalueelta, istua alas itsensä kanssa ja oikeasti pohtia omaa ajankäyttöä ja syvintä potentiaaliaan. Kysyn siis sinulta: Mistä etsit vastausta ajan oikeaan käyttämiseen ja oman elämäsi räätälöimiseen? Onko se muista ihmisistä vai itsestäsi? Jos halajat onnea, sinun on ymmärrettävä, että sinussa on vastaus ja voima. Viiden miljoonan voittopotti on sinun, kun sisäistät nämä sanat.

” Onnella ei ole huomista päivää,
sillä ei ole eilistäkään,
se ei ajattele tulevia,
sillä on vain nykyisyys,
eikä sekään ole kokonainen päivä,
vaan silmänräpäys.” 

 — Ivan Turgenjev

baby-25
Kiitos rakkaalle ystävälle kuvauksista, nyt tuo pallokin on jo poksahtanut tähän mailmaan! <3

Mun loppusanat asian tiimoilta:

En malta odottaa, itken. Itken, koska tuntuu kohtuuttomalta. Halusin tehdä niin paljon, halusin rakentaa ja odotin enemmän. Ajattelin, että elämällä olisi tähän 24 -vuoteen enemmän annettavaa. Enemmän rakastettavaa.

Jokainen päivä kulkee eteenpäin. Omalla vauhdillaan, omalla painollaan. Yhteenkuuluvuuden tunne ei ole palannut. Haluaisin antaa niin paljon. Antaa niin paljon muille ihmisille. Rutistaa heidät syleilyyn ja kääriä sänkyyn vilttipeiton alle. Nukuttaa. Nukuttaa heidät uneen.

Tuntuu, että oon tuhlannut mun vuosia. Vuosia, joita en koskaan saa takaisin. Ne ovat opettaneet paljon, mutta itsensä kiittäminen on vielä kaukainen haave. Vielä ei ole aihetta juhlaan. Ne ovat vasta ottaneet enemmän kuin antaneet. Niiden aika ei ole vielä ollut vastaanottaa rakkautta. Sitä menetettyä rakkautta.

Se rakkaus, joka näistä kyyneelistä kumpuaa. Tunteista kuohuaa ja viineistä vajoaa. Miksi toiselle on luotu rakkaus viaton ja toiselle polku loputon? En osaa näihin sanoihin lyhentää tai viivoille vajavaisille viestittää. Tää tunne yksinäisen outo on, tunne niin päähän patoutunut on. Pelkään ensimmäistä vastaantulijaa, voinko mä vahingossa sen kainaloon nukahtaa?

Terveiset rakkauden rajamailta, Piña

ELÄMÄÄ SINKUN SILMIN

Huomenta sinkkusiskot!

Nyt maanantaina voidaan kimpassa huokaista helpotuksesta, sillä mennyt viikonloppu on tänään historiaa. Viikonloppu sinkun silmin kun voi olla toiselle peruskauraa, tai kuten minulle lyhyellä kokemuksella: mahdollisuus tutustua itseeni. Tosin, toi nyt kuulosti hieman pervolle mun korvaan, but oh well boy sitähän se on. Tänään ajattelin lyhyesti skrivata himotuista sinkkuvalinnoista ja sinkkuelämästä viikonloppuisin. Hot or not?

Muistan kun viikonloput oli hohdokkaita baari-iltoja frendien kanssa. Juhlat oli pure magic ja krapulat huomattavasti helpompia. Bileissä tapasi uusia tuttavuuksia ja kaveriporukat oli valtavan isoja. Nykyään paardit tapahtuu pienissä porukoissa, sivistyneesti tapaksia näykkien ja alkuillasta väsähtäen. Seuraava yö menee yrityksistä huolimatta tuiki tuiterissa, toinen liskodiskoissa ja kolmas kokonainen päivä henkisessä krapulassa. C’moon, por favor!

pinki-1.jpg

Pohdin sitten tässä aamulla, että onko sinkkubilettäminen tuon kaiken arvoista? Mitä me sinkut rehellisesti halutaan baari-illoilta, jollei seksiä tai sunnuntai halinallea? Kuinka moni voi rehellisesti todeta, että lähti viettämään ystävän synttäreitä pelkästään hänen, eikä oman yksinäisyytensä vuoksi? Kuitenkin frendipoppoo on vuosien varrella kutistunut ja todennäköisyys “uuteen ihanaan, oikeaan mieheen” tutustumiseen tuiterissa on säälittävän pieni. Mutta, eihän elämä ole niin mustavalkoista ja aina on okey heittää lenkkarit jalkaan ja lähteä himotanssimaan, ihan itsensä vuoksi.

Meitä yksin asuvia on Helsingissä paljon. Kuitenkin ollaan ryhmä, joiden asiat pidetään visusti oman peiton alla. Jos kurkkaat Pivon tai Cityshopparin tarjoukset, saatat ahdistuspäissä pyörtyä “kaksi yhden hinnalla” -diilien määrästä. Mä ainakin itse koen ahdistusta, väsymystä ja moraalikrapulaa illanvietoista. Luulen, että viikonloput on sinkuille yksinäisyyden huipentumaa ja osa meistä lähtee radalle, jottei kokisi niin pahaa riittämättömyyden tunnetta kotisohvalla. Fakta kun on, että perhe-elämää viettävät ystävät, nauttivat sitä kuuluisaa “laatuaikaa” juuri viikonloppuisin. Näin se pe/la iltojen “viettotapa” tuntuu ainakin itselle olevan ikuisuus kamppailua.

Miten te muut sinkut valitsitte tänä viikonloppuna? Miltä ne valinnat tuntuu nyt näin maanantaina ja mikä helpottaa teitä yleisesti pahimpina hetkinä? En varmasti ole ainut, joka kamppailee näiden kahden ääriraja -valinnan kanssa: ostaakko kotiin kaveriksi suklaalevy vai lähteä baariin vetämään shottikännit?

Thank you for the photoshoot @paulina.mitrovitch

Viime viikonloppuna buukkasin tietoisesti yogan lauantai aamulle ja treffit mummolaan sunnuntaille. Näin pyrin “hangover free -elämään.” Puhdas totuus sinkkujen viikonlopuista on suoraviivaisesti tasapaksua. Mutta pyydän, ennenkuin lataatte puhelimeen Tinderin, hyökkäätte ensimmäisen vastaantulijan syliin tai vaivutte epätoivoon, muistakaa olla itsellenne se kaikista rakkain, kokoajan ja jokapäivä.

Onnistunut seksisuhde tai parisuhde vaatii aina pohjalle ymmärrystä ja hyväksyntää omaa itseään kohtaan. Sinkkuelämä kannattaa pyrkiä kääntämään mahdollisuudeksi, voitoksi ja luovuudeksi. Kohtalo on kirjoittanut matkanne kohti sitä sunnuntai poikaystävää tai omaa halinallea..

<3: Piña