PELOTTAVAN HENKILÖKOHTAINEN

Time for life update (once again). Tällä hetkellä tarviin pinaycoco -blogia siihen, että kirjoittelen päivän fiiliksiä ylös. Tämä teksti tulee suoraan sydämestä, ilman punaista lankaa tai whatsoever käsikirjoitusta.

Musta tuntuu, että mä oon menettänyt otteen siihen aikaansaavaan arkeen, sekoitettuna sponttaaniin seurusteluun. Toki mun elämäntilanne on nyt suhteellisen raskas ja osittain olen itse korttini pöydälle levittänyt. Lähdin työpaikalta, jossa olin tyytymätön. Lähdin suhteesta, jossa en ollut onnellinen. Annoin pois asunnon, joka ei tuntunut kodilta. Ostin lentoliput, joihin minulla ei ollut varaa. Vaihdoin tutun crosstrainerin yogamattoon. Myin pois ylimääräiset tavarani ja ostin tilalle vain välttämättömät.

rainy-2

Olen kiitollinen kaikesta, mitä elämä on antanut. Kävin tänään kurkkaamassa mummia sairaalassa, jossa hän tyytyväisenä makoili vällyjen alla ja hymyili. Mitä muutakaan pieni ihminen voi? En jaksa murehtia sateista syksyä, asunnon sisustamista, rikkinäistä auton ikkunaa, järkyttävää juurikasvua, puhjennutta aknea, materiaalisia asioita tai edes huomista päivää. Olen onnellinen terveydestä, nuoruudesta ja kauneudesta. Josta tulikin mieleen;

Paina taas kaasu pohjaan,
anna elämän mennä
Huuda sun äänihuulet,
rikki ja poikki
Olen onnellinen, mitä sä luulit..
Olen onnellinen, mitä sä luulit?

Nuori ja kaunis by Anna Järvinen ja Olavi Uusivirta

Mitä sinä tunnet tällä hetkellä nykyisessä elämäntilanteessasi? Jos kiitollisuus tuntuu kaukaiselta, kokeile listata 3 asiaa, jotka menivät tänään nappiin ja toivat sinulle mielihyvää. Nämä ovat usein miniriikkisiä asioita, kuten ventovieraan hymy, hyvä biisi kuulokkeissa tai auringon pilkahdus pilven takaa.

rainy-3

Musta on noussut esille kuluneen kuukauden aikana uusi ulottuvuus. En osaa antaa sille nimeä, mutta tunnen sen läsnäolon kaikessa mitä teen. Vähän kuin joku voima, energia tai mielikuvitus kaveri istumassa olkapäällä. Semmonen tyyppi, joka sanoo mulle päivittäin: “sä oot hyvä, sä oot riittävä, sä pystyt siihen”. Nimesin sen tyypin toivoksi.

Aloittaminen on aina vaikeinta. Kaikessa. Ajattelin itse kerääväni voimia päätösten tekoon. Huomenna, ylihuomenna, ensiviikolla, no katsotaan vielä tämä vuosi eteenpäin. Totuus on, että päätökset tehdään tällä sekunnilla ja sinä tiedät jo vastaukset syvällä sisimmissäsi. Olet aina tiennyt onko nykyinen kumppanisi vierellesi sopiva, onko teillä  “se joku yhteys”. Se yhteys on nimittäin se, joka molempien pitää tuntea alusta asti. En sanoisi uskovani suoranaisesti rakkauteen ensisilmäyksellä, mutta koen, että “fiilistelemällä” mieli kohisee ja ihminen tekee harkitsemattomia päätöksiä. Kaisambu kiteytti tässä videossa hienosti, mitä yritän sepitellä.

Se tyyppi, jonka äsken nimesin Toivoksi. Hänet kutsun luokseni, kun koen epäonnistuneeni vaikeissa olosuhteissa. Me kaikki kuitenkin teemme parhaamme niillä eväillä, jotka meillä on tällä hetkellä käytettävissä. Sinnikkys kasvaa mullassa ja tulee pinnalle olosuhteiden ollessa sopivat. Platon siteerasi oppi-isäänsä tästä ajattelusta näin:

”Elämällä on kaksi rajaa, toivo ja kuolema. Ensimmäinen säilyttää elämän ja toinen päättää sen.”

Mitä haluaisit saavuttaa 5vuoden sisällä tästä päivästä? Jos se vaatii riskien ottoa, tee se. Jos se vaatii asioista luopumista, punnitse ja päätä, onko tavoitteesi sen arvoinen nykyhetkessä. Muistuta itseäsi säännöllisesti tavoitteistasi ja huomaamattasi marssit niitä kohti päivittäin.

Toinen hieno ajatusleikki, on miettiä tavoitetta, johon et ihan yltänyt. Kenties olet nyt puolimatkassa kohti tavoitettasi ja tiedät, että se ei tule ikinä toteutumaan. Oletko siis epäonnistunut vai saanut puolet enemmän, kuin mitä sinulla matkan alussa oli?

rainy-1-2
Pictures taken 17/10/17 by my little sister

Mulla lähti taas perinteiseen Pinja tyyliin ajatus juoksemaan. Toivottavasti sait tästä postauksesta kiinni, vaikka ainut punainen asia tässä tekstissä oli addun kenkäni. Nekin ovat rehellisyyden nimissä siskoni popot. 

Jos sait tästä tekstistä hyvän, huonon tai minkä vaan fiiliksen – musta ois ihana kuulla se. Kaikki te, jotka luette mun blogia ja pistätte mulle viestejä, kannustatte mua eteenpäin kirjoittamisessa.

Kiitos, kiitos, kiitos!

<3:llä Piña

LUODINKESTÄVÄÄ SYDÄNTÄ EI OO VIELÄ KEKSITTYKÄÄN

Mulla on epäonnistunut olo. Tuntuu, että oon epäonnistunut suhteessa, työssä, harrastuksissa, perheasioissa ja koiran hoidossa. Tuntuu, että oon tässä hetkessä hyvinkin läsnä. Niin läsnä, että toivoisin olevani jossain aivan muussa hetkessä. Tuntuu, että en yritä, vaikka uskottelen muille ja etenkin itselleni yrittäväni. En yritä aidosti, oikeasti ja tarpeeksi hakea töitä. Onko se merkki siitä, että mielenkiintoisia työpaikkoja ei ole auki? Vai olenko minä liian laiska hakemaan työtä, kerta siirrän hakemusten lähettämistä päivästä toiseen? Miksi hitaasti, mutta varmasti hiljenevä pankkitilini ei pelota minua? Miksi oikeastaan, en keksi yhtään asiaa, joka pelottaisi minua?

Päällimäinen tunne tänään on epäonnistuminen. Mukana hämmentämässä päivän keittoa on yksinäisyys. Se seuraa minua, olen sitten fyysisesti yksin tai keskellä ihmisjoukkoa. En tunne yhteenkuuluvuutta mihinkään henkilöön, ryhmään tai suhteeseen. Tältäkö tuntuu olla eronnut? Jatkuvalta yksinäisyydeltä, jota pääsee hetkellisesti piiloon tekemällä asioita. Mutta, se syöksyy kimppuun aina kun olen hetkessä läsnä. Se syöksyy takaisin tunnevirtana, kovempana kuin aikaisemmin. Se tuntuu kasvavan, kehittyvän ja kurkottavan kokoajan korkeammalle. Miksi yksinäisyys ei pelota? Se tuntuu jopa äärettömän hyvältä, kivun ja nautinnon nuorallatanssilta.

Milloin se loppuu? Kutsutaanko sen loppua ystävien kesken: “Hei, sä olet vihdoin päässyt yli siitä sun exästä” -tapahtumaksi? Kuka edes “pääsee yli” kenestäkään? Mielestäni suhteista, ihmisistä ja hetkistä ei päästä yli millään muotoa. Niistä tulee vain mennyttä, jo elettyä aikaa. Emme me pääse minkään kynnyksen yli, me vaan mennään sen läpi. Se kynnys on meissä kokoajan, on vain meidän valinta, joko mennä taaksepäin, eteenpäin tai pysähtyä paikoilleen. Ajan kanssa yksinäisyys, epäonnistuminen ja muut surulliset fiilikset kyllä helpottavat. Samalla tuo aikakäsite pyyhkii pois huonot muistot. Me yksikertaisesti unohdamme kivun ja tilalle saapuu positiivisuuden lähettiläs.

Me ihmiset käsittelemme menneisyyden omalla tahdilla. Jotkut jo ennen eroa, eli suhteen aikana, toiset taas (ymmärrettävästi) vuosien varrella. Kuitenkin me kaikki joskus eronneet ihmiset pyörittelemme mielessämme samoja asioita. Kerta toisensa jälkeen. Haluan itselleni, mutta myös teille korostaa sitä, että menneisyys on aina ollut siinä hetkessä nykyhetki. Eli, sillä nykyhetki on kokoajan, ei ole ikinä oikeaa aikaa erota, parantua, kasvaa, luoda, yrittää, nousta, nauraa, kaatua tai mitä ikinä. Huomenna on toki uusi päivä, mutta samalla ajatuksella, kellon viisari liikkuu kokoajan, joka sekuntti.

Kunnes. Kunnes, mitä? En voi tietää, sillä en ole tulevaisuudessa. Olen tässä. Tässä on yksinäistä, tässä on tylsää. Tässä on henkisesti vaikeaa, mutta tässä on silti jaksettava nousta sängystä ja tehtävä asioita. Tässä hetkessä on tehtävä valintoja, suoriuduttava ja jatkettava. Elämä mun ympärillä jatkuu, tai se oikeastaan tuntuu nopeutetulta filmiltä. Ihmiset menevät töihin, kouluun, harrastuksiin, lounaalle ja nukkumaan – aivan kuten eilenkin. Niin menen myös minä.

Pictures taken by talented Jari Lam // Hair by Sara Alste @ Salon Camu

Minä olin, olen ja tulen olemaan se yksi ihminen. Olen yhä se sama, mutta silti niin erilainen. Se ei ole nimeltään muutos, se on nimeltään totuus. Totuus on, että mulla on tänään epäonnistunut olo elämässä. Tällä tunnelatauksella on vaikea olla positiivinen, mutta valitsen sen silti. Valitsen onnellisuuden. Näihin postauksen ajatuksiin palaan taas niiden ilmetessä. Nyt ne ovat kadonneet bittimaailmaan ja tilalle on tullut mielenrauha.

PS. Käsi ylös, jos sulla ei löytynyt mielenrauhaa näitä kuvia katsellessa? Vaikka itse sanon, niin hitto oon ylpeä itsestäni. Romanttinen boudoir-kuvaus vaatii “hieman” heittäytymistä villiksi ja joskus hörpyn valkoviiniä alle. Onneksi Jari teki tunnelmasta rennon ja saatiin otettua silmää miellyttävät kuvat ilman alkoholin voimaa. Älä koskaan sano “ei koskaan” pätee näihin kuvauksiin, sillä kukakohan mahtoi sanoa: “mähän en tuollaisiin kuvauksiin mene ja piste”. Menin ja menisin milloin vain uudestaan. Miksi? No omaksi iloksi tietty.

Onko siellä ruudun takana muita eroa käsitteleviä yksilöitä? Yksinäisiä ystäviä tai muuten vain kadoksissa olevia kavereita? Muistakaa, että mulle saa aina laittaa viestiä blogissa, facessa, instassa tai sähköpostitse jos tarvitsee virtuaalitukea. I’m here for you!

Hyvää yötä ja huomenta. Ehdit myöhemmin nukkua, 24 tuntia.. toivottavat sulle onnea   ❤ Piña

MINÄ & MUMMOT

grandma-3.jpg

Kirjaimellisesti.

Haluan aloittaa lyhyellä johdannolla mummoaiheeseen. Rakastan puhua ihanista, iloisista ja inspiroivista asioista. Mummot ovat näitä kaikkia ja paljon enemmän. Kaikki alkoi siitä kun mä lopputilin sain , kun mä kävin lauantai-illan naisten lenkkisaunassa (suomeksi mummojen juorusaunassa). Lauteilla komeili kaksi kaunista siloposkista vanhusta ja neljä pöyristynyttä silmäparia. Yllättynyt ilme kasvoillaan he toivottivat minut tervetulleeksi saunailtaan.

Menin ensimmäistä kertaa elämässäni yleiseen saunavuoroon. En tiedä olisiko minun tullut mentyä ja saatua tällaista kokemusta, jos uudessa asunnossani olisi suihku. Kuulit oikein, keltainen yksiöni on suihkuton, haha! Normaalisti käyn keskiviikkoisin saunavuorossani, mutta nyt halusin olla villi. Tuntui oikeasti niin jännälle istahtaa löylyihin näiden elämää kokeneiden ihmisten seuraksi. He ehdottomasti kruunasivat mun lauantai-illan ja esikerralla aion kiittää heitä ihanasta saunatuokiosta. Voi mummot!

mummi-2.jpg

Mun ihanat mummit Marjatta ja Kirsti ovat mulle aivan super tärkeitä ihmisiä ja esikuvia. Molemmat aina vähättelee omaa olemistaan ja sitä vierailenko heidän luonaan “koska on pakko”. Ymmärrän heidän ajatuksensa, sillä monet vanhukset on jätetty täysin yksin. Hitaat minuutit, tunnit, päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet. Kukaan ei käy katsomassa, tai jos käy, niin täysin väkipakosta. Tähänkö me ollaan tultu, siihen, että meillä on “niin kiire” omassa elämässä, ettei “ehditä” mummolaan? C’moon guys.

Jos koet itse laiminlyöneesi sukulaisten tapaamisia, koskaan ei ole liian myöhäistä mennä visiitille. Pieni anteeksipyyntö, kukkakimppu ja avot! Rakkaus voittaa. Mun mielestä on rikkaus, etuoikeus ja ylpeys tuntea molemmat mun mummit. Toinen taitelijasielu, toinen vapaa matkustaja (kuten minäkin). Niin erilaiset, niin yhteneväiset. Etenkin kuvissa näkyvän daamin kanssa, meillä on todella vahva yhteys, jopa telepaattinen. Sitä on jotenkin käsittämättömän vaikea selittää, mutta oon niin onnellinen, että ollaan luotu se yhdessä. Ikä on kyllä todistetusti vain numeroita!

Meillä on mummin kanssa perinteenä järjestää kerran viikossa aamupalatuokio. Tämä traditio alkoi puolivahingossa, kun jätin Panchoa työpäivän ajaksi päivähoitoon. Pikkuhiljaa kahvihetkemme venyivät tunnin mittaiseen aamupalaan ja meinasin kerran jos toisen myöhästyä töistä (oops). Kuka nyt voisi vastustaa kuumaa kahvia, tuoretta karjalanpiirakkaa ja mummon keittämää puuroa? Meitsi ei ainakaan. Kiitos kaikesta tähänastisesta matkasta mummi. Olet kaunein, sydämellisin ja fiksuin tapaamani ihminen. En voisi toivoa parempaa bestistä! (ps. Tiedän, että luet tätä postausta, olet rakas!)

grand-1
Ihana mummi loistaa päänsärkypotilaanakin!

Mutta, osaa ne vanhukset olla myös itsepäisiä. Tätä postausta varten kuvasin mummista aivan upeat kuvat, joista yksikään ei miellyttänyt häntä. Näin kuvat jäävät nyt (ylläolevaa lukuunottamatta) itselleni muistopankkiin. Onneksi tää bloggailu ei ole niin vakavaa puuhaa, haha. Lienee myös selvää, mistä oon perinyt mun päättäväisyyden ja sanavalmiuden..

PS: Arvatkaa mitä! Sain äsken sähköiskun. Siis oikeasti, sain sähärin mun eteisen sähköjohdosta. Sitten tätä postausta kirjoittaessa, spotifysta lähti soimaan mun entisen puhelimen soittoääni Wiz Khalifan ja Snoop Dogin ” young, wild and free”. Pancho juoksi sängyn alta, tuijotti kattoa ja rupes ulvomaan. Se tunnistaa ja muistaa mun soittarin näiden vuosien jälkeen. Niin nostalgista!

PPS: Löysinpä muuten googlatessa itselleni tuntemattoman, Mummi ja Minä -pesuaine tuoteperheen. Tää menee ehdottomasti mun “things to buy when you get a job -listalleni”. Linkkaan sen tähän, koska onhan toi nyt hiton siisti nimi peasuaineille. Clikkaa itsesi tästä ekologiseen ja kotimaiseen pesusarjaan!

Grandmas, I love you! <3 Piña

SYKSY JA SUUNNANMUUTOS

Mun työkalupakista löytyy järjettömän monta kirjainta, yhdyssanaa, lausetta, kappaletta ja artikkelia kuvaamaan syksyn pimeyden kauneutta. Jos mun pitäisi kuvailla sanaselityspeli -Aliaksessa syksyä, aloittaisin sanalla voimaannuttava. Toisaalta, tässä varmaan osa syy, miksi mun olisi pitänyt vältellä tätä “parisuhteiden rikkoja-peliä”. Nimittäin syksyn ehdottomasti vaiken, tuskaisin ja yksinäisin asia on sinkkuus. Asia on niin tuore kuin vastapaistettu korvapuusti, henkilökohtainen kuin nuoruuden päiväkirja ja antiikkinen kuin käkikello.

Kuten eivät suhteetkaan, 4 vuodenaikaa ole itsestäänselvyys. Sen vuoksi on ehdottoman tärkeää rakastaa kaikkia hetkiä, päiviä ja aikoja. Onnellisuus on tässä hetkessä, ei viime viikonloppuna tai huomenna. Siksi olen tänään tässä, hyväksyn tänään olotilani ja otan vastaan kaiken, mitä päivä tuo mukanaan.

Tänään olen innosta soikeana, sillä parin kuukauden tavaroiden roudaaminen on tullut nyt päätökseen. Noh, on mulla varasto vielä täynnä myyntiin lähtevää tavaraa, mutta oh well.. Mun vaatimaton, kalustettu ja keltainen yksiö tupsahti elämääni tosta noin vain. Niinkuin oikeastaan kaikki viimeaikoina. Oon oivaltanut, että kaikki tupsahtaa paikalleen kun relaa. Tervetuloa kaffelle meikän luo!

syksys-2

syksys-1

Siirretään hetkeksi sivuun ajatusten vuoristorata, se loppumaton mielen kohina. Ei keskitytä vuodenaikoihin, likaiseen tiskivuoreen, pesemättömiin pyykkeihin tai petaamattomaan sänkyyn. Keskitytään tähän hetkeen. Laitetaan möröt karkkikaappiin ja lukitaan ovi. Kysytään itseltämme:

Mikä tekee minut onnelliseksi juuri nyt? 

syksy17-16

  • Mut tekee onnelliseksi syksy. Voisiko syksyn tuoksun pakata hillopurkkiin, jota tarpeen vaatiessa pääsisi nuuhkimaan?
  • Mut tekee onnelliseksi onnenpotkut mun kahden ihanan ystävän mahassa. Voihan mitä! Onko nyt aika sanoa: ” Everyone’s having babies & I just keep having hangovers. But hangovers are only temporary..that child is gunna give you an 18 years headache”
  • Mut tekee onnelliseksi mun uusi (vanha) yksiö stadissa. Never say never, hei taas Meri-Kamppi hoodz.
  • Mut tekee onnelliseksi työnhaku. Työtön työnhakija tekee työtä , onnekseni työ on jo nyt kantanut hedelmää.

Takana ovat työttömän, kodittoman ja eronneen päivät. Tai ainakin tämä rockbändi on hajonnut ja ainoastaan legendaarisimmat biisit jäävät soimaan. Suljetun karkkikaapin sisällä ovat möröt, joita käsittelen hiljalleen, kun ne haluavat tupsahtaa mieleeni. Tulevaisuuteen katson erittäin positiivisesti, enkä malttaisi tietää mitä elämällä on mulle varalla.

<3: Piña

TYÖTÖN TYÖNHAKIJA TEKEE TYÖTÄ

palmu3

Kuten otsikosta voi enteillä, olen nyt toivottanut elämäni ensimmäisen työttömyysjakson tervetulleeksi. Virallisesti viimeinen päivä mun vanhassa duunissa oli viimeviikolla, eli työttömyyspäiviä on nyt takana 9. Nämä yhdeksän kulunutta päivää ovat olleet täynnä kalenteriin buukattuja tapaamisia, haastatteluja ja aktiivista työnhakua. Mun työttömyyden taustalla ei ole ollut äkillinen päätös poistua työelämästä ja jäädä kotiin elämään tukirahoilla (joita en edes saisi). Joskin jättäydyin tyhjän päälle omasta tahdostani ja päätin luottaa elämän virtaan. Hassua todeta teille, että mun onnellisuuslevel työttömänä on ollut joku potenssiin satatuhatta, eli aika hiton high!

Sitten mä rupesin pohtimaan, että hittolainen tyttö. Sä olet nyt työtön. Eikö sun pitäisi tuntea häpeää? Tai kenties surua? Pelkoa?.. Miksi en tunne näitä tunteita itsessäni? Miksi koen, että yhteiskunta näkee yleisesti työttömyyden häpeällisenä? Pyysin pientä Pinjaa palaamaan takaisin maankamaralle, juuri tähän tietokoneen ääreen, tähän ainokaiseen hetkeen ja kysymään itseltään: Miksi häpeäisit jotain, joka antaa sinulle mahdollisuuden johonkin suurempaan, kuin osaisit unelmoida? Tässä ajatusmallissa lepää mun elämän perusta. Optimistinen ajattelu on syöksynyt sisimpääni ja helpottanut sopeutumista elämässä tapahtuviin muutoksiin. Ei ole muita vaihtoehtoja, kuin asettaa uusia tavoitteita, puhua päivittäin rakkaudesta ja avata silmät mahdollisuuksille.

Haaveilin joskus työttömän arjesta, nyt sain sen riskipelin kautta omasta tahdostani. Tämä ajanjakso on opettanut mua olemaan äärettömän kiitollinen vakituisesta työpaikasta, jossa työntekijöistä huolehditaan ja heidän työpanostaan arvostetaan. Koen vahvasti, että tämänhetkinen työttömyyteni saapui elämääni, jotta osaan ymmärtää niin läheisiä, tuntemattomia kuin tuttuja työttömiä ihmisiä. Ymmärtää, miksi yhteiskunnassamme on työttömyyttä ja että työttömyys ei ole häpeällistä. Työtön on ihminen, jota kuuluisi kohdella tasa-arvoisesti. Moni ei valitse työttömyyttä, vaan työttömyys valitsee hänet. Toivonkin, että emme etsisi syyllistä tilanteille vaan pyrkisimme ratkomaan tilanteita kehittävästi. Olemaan ratkaisukeskeisiä, rakkaudella.

#Työttömänarki on oikeasti täynnä työtä, jos työkykyinen ihminen vain hakee ahkerasti työpaikkaa. Kunnollisen CV:n ja vapaamuotoisen hakemuksen kirjoittaminen vie tuntikaupalla aikaa. Pettymykset ovat peruskauraa, vastauksia ei välttämättä heru ja puurtaminen tuntuu väkisin turhalle. Näinä hetkinä #optimistinenajattelu pelastaa, koska ainut vaihtoehto on sopeutua. Luovuttaminen ei mielestäni ole vaihtoehto, ellei se työttömälle tunnu oikealta. Kukin tekee omat ratkaisut. Mä voin vaan istua tässä ja todeta, että tää työnhakeminen menee täyspäiväisestä työnteosta! Kumarrus, ymmärrys ja kättely kaikille teille sieluntovereille siellä ruudun puolella. I gotcha! Onnea matkaan muille hakijoille ja muistakaa pysyä positiivisena. Teidän edestä sulkeutuu ovet, joiden ei kuulunut toivottaa teitä tänään tykönsä. Huomenna se ovi voi avautua mistä vain, kunhan ensin avaat silmät ja hymyilet menemään. Älä anna rahan määrittää sun onnellisuutta. Tsemppihalit just Sulle tähän perjantaihin.

PS. Viinipullo vinkkipalkkio mielenkiintoisista duuneista luvassa!

Terveisiä työttömän työnhakijan toimistosta <3 Piña

 

AVASIN OVEN JA ASTUIN SISÄLLE JOOGAKUPLAAN

Mua puri yogakärpänen, mut miksi avautumaan?
Jo kauan sitten hyvänolon löysin tähän unelmaan
Alla eteeristen öljyjen, mä tuoksuttelen vaan,
On tämä olotila ollut mulla siitä asti vaan

Tammikuussa 2017 tiedostin, että vuosien kuntosaliharjoittelu tökki, juoksujalka ei enää noussut ja kokonaisvaltainen olotilani oli väsynyt. Olin valmis vapauttamaan mieleni ja luopumaan tehokkuuskeskeisestä liikunnasta. Jännitti, mutta tunsin vahvasti tekeväni oikean päätöksen. Googlasin summanmutikassa yogasaleja ja päädyin alkeiskurssin kautta harjoittelemaan Helsingin Astanga Joogakouluun.

Ennen vuoden vaihdetta olin se tyyppi, joka kummasteli yogeja kaduilla. Muistan ajatelleeni: Miten nuo joogaajat ovat aina niin positiivisen oloisia? Onko tuo aitoa onnea? Näihin sain vastaukset jo alkumetreillä, mutta varsinainen joogakuplani avasi ovensa vasta syksyn saavuttua. Uskon joogakuplan olleen kokoajan läsnä sisälläni, mutta se odotti ja halusi minun vielä oppivan lisää. Kun ovet kuplaani aukesivat, en ole sitemmin uskonut niiden enää koskaan sulkeutuvan.

IMG_7387.JPG

Jos mielenrauha ei näy edestäpäin, niin missä vika on?
No kropan huoltotiimi on ollut holtiton
Kas yoga menee ensin kehoon ja sieltä mielen lohkoihin
Ja sieltä käsin auttaa se kaikkiin aisteihin

Harrastan joogaa epäsäännöllisen säännöllisesti. Olen varovainen, sillä pelkään palaavani takaisin duracelpupuksi ja näin pyrkiväni suorittamaan joogaharjoituksen. Tämä suorittaja minä on pelkotilani, jonka vuoksi joogaan aina fiilispohjalta. Niin kai se vanha sanonta muutenkin menee. Olen tasapainoittanut elämäni ja suunnittelen joogaa eteenpäin ainoastaan niin, että varmistan varauksella paikkani lempitunneilleni.

Treenaan noin kerran viikossa astangaa ja muutoin sekalaisesti kaikkea. Koen, että tarvitsen tällä hetkellä erittäin lempeitä, hitaita, pitkiä, hartaita ja syvällisiä tunteja. Parhaat hitaat yogat (Yin ja Kundaliini) olen kokenut Mountain pose -salilla Roihuvuoressa. Täällä treenaan myös sunnuntaiaamuisin astangaa! Kahdesti tällä viikolla löysin itseni myös Hima-Happiness yogasalilta, Leticia Curielin flow tunnilta.

Olen vielä niin aloittelija, että etsin paikkaani joogamaailmassa. Minusta on parasta, että fiiliksen mukaan voi ottaa rankemman tai kevyemmän tunnin! Jos olen flunssassa, voin silti tehdä kevyttä Yin -harjoitusta ja tuoda mieleni mukanani matolleni. Näin tein myös äsken kun saavuimme mökille Lappeenrantaan, rullasin maton auki tuvan lattialle ja joogasin.

Siis yoogaamaan, yoogaamaan joka aamu poljetaan
Ja kun aamu on ohi niin lisää lounaalla yoogataan
Tahdon olla yogakuplassa aina sekä maanantaina,
Tiistaina, keskiviikkona ja torstaina

Ennen yritin jatkuvasti suorittaa, saavuttaa ja sovittaa elämääni – nyt seikkailen ja elän hetkessä. Olenhan koditon ja pian työtön, mutta mikä parasta tässä kauhukombossa – onnellinen. Annan kohtalon johdattaa, luotan intuitooni ja hymyilen vastaantuleville ihmisille. Voi elämä minkä teit!

Tässä kohtaa joogapolkuani ja joogakuplani työkaluja, haluan kiittää parasta ystävääni Marielaa. Kiitos, kiitos kiitos. Olet antanut minulle uskoa ja toivoa valintoihini. Sinun kauttasi ymmärrän, että olen hyvä ihminen, joka etsii paikkaansa täällä – aivan kuten kaikki muutkin. Nyt on sun aika laittaa (once again) rinkka selkään ja lähteä jahtaamaan unelmia. Nähdään matkan varrella! <3

PS. Tervetuloa ihastumaan ja rakastumaan joogaan – 21.9 alkaen studio Sagayogaan Töölööseen. Vuosisadan ihanin yogi Saga avaa oman pienen studionsa Helsinkiin, osoitteeseen Caloniuksenkatu 2. Syyskuun loppuun asti kaikki joogatunnit ovat ilmaisia, muista varata paikkasi matolle, lisätiedot täältä. Nähdään sagayogassa! <3

IMG_0732.JPG

//  Welcome to fall in love with yoga starting from 21st of august at studio Sagayoga in Helsinki, Töölö. Let me share you what Saga, the instructor and owner of the studio tells with her own words:

“FAT –  UGLY – STUPID.

That was what I saw from the mirror before. My self-image was twisted and I was my own worst enemy.  I compared myself to others, and I didn’t value my own uniqueness. Because I didn’t feel I was enough, I had difficulties being around others. My intention as a yoga teacher is to share all the benefits I am receiving from my practice. I am proudly spreading that happiness around me. 

This yoga community in Finland for sure needs a yoga studio and instructor as her. Myself, I’m super excited to join the classes held in English – love is so much easier to be shared in this language. Make sure to reserve your place on the mat, for more info click here. You can also visit sagayoga -webpages to get tuned for the right mood. Hope to see you on the mat @ Sagayoga! <3

Love, Piña (y coco)

TÄHÄNASTISEN ELÄMÄNI KULKUSUUNTA

Mikä valinnoistani meni pieleen, eihän valintojen kuulunut olla vääriä vaan ainoastaan ratkaisevia? Onko fatalismi, eli uskominen tahtoni, toimintani ja tapahtumieni sitovan minua määrättyyn kohtaloon – huuhaata? Olenko kaikki nämä vuodet uskonut tyhjään? Olenko epäilyksistäni huolimatta jatkanut matkaa kohti – en mitään?

Nämä kysymykset pyörivät jo toista viikkoa päässäni kuin ainainen usva, alituinen aamuruuhka ja loppumaton liskodisko. Mihin tämä kehno ajanjakso haluaa johdattaa minua? Miksi en inspiroidu, innostu ja iloitse enää arjen asioista? En osaa vastata suoranaisesti, se on selvä – muuten en pyörisi tässä mutavellissä. Tiedän vain, että optimistinen ja tulevaisuuteen rakkaudella suhtautuva minä kaipaa nyt lepohetkeä.

Nyt siis lepäilen, joten jos kaipaat viikolla lounaskaveria – laita viestiä!  PS. Tämä teksti on kirjoitettu aamulla tunnemyrskyn vallassa ja oloni on kohentunut päivän mittaan. Surullinen aamu ei tarkoita huonoa päivää, meillä kaikilla on huonot hetkemme. Minusta on ehdottoman terapeuttista ja tärkeää avautua ja päästää kaikki tunteet ulos. Ilman näitä pohdintoja, ei elämäni värikirjo pääsisi valloilleen ja uskomani onnellinen mielentila luokseni.

Ihanaa päivää, viikonloppua ja syyskuun ekaa just Sulle! <3:Piña